Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva tietoisuus kuolevaisuudesta ja kaiken rajallisuudesta
11.08.2019 |
Olen koko elämäni kärsinyt tästä tietoisuudesta, lapsesta saakka. Tietyin väliajoin se iskee erityisen pahana, kestää aikansa ja sitten taas joksikin aikaa ikään kuin unohtuu (tai ainakin väistyy taka-alalle muiden asioiden tieltä).
Se tietoisuus, että jossain vaiheessa menetämme kaiken, ahdistaa minua juuri tällä hetkellä niin paljon, että se syö elämäniloni kokonaan. Tiedostan, että joskus läheiseni jättävät minut jälkeensä tälle pallolle, tai sitten minä jätän heidät. Jos olen onnekas, siihen on vielä kymmeniä vuosia aikaa. Toivon ainakin sitä. Toivon, että kohdalle ei satu sairauksia eikä mitään yllätyksiä. Mutta niin tai näin, niin rakkaani eivät ole ikuisesti luonani. Tämä ajatus tuntuu ahdistavana tunteena vatsanpohjassa, ja saa välillä ihan itkemään. Halatessani miestäni tarraudun kiinni kuin takiainen.
Ihmettelen myös kadulla kulkiessani, miten muut ihmiset osaavat olla iloisia ja huolettomia, vaikka tämä kertomani koskettaa jokaista meistä. Ehkä jotkut eivät asiaa ajattele, tai osaavat elää ilolla nyt, kun se on mahdollista. Minulta tämä tulee tuskin koskaan onnistumaan. Olen kyllä ahdistumiseen taipuvainen muutenkin, mutta kuoleman ja menetyksen väistämättömyys menee kirkkaasti ohi kaikkien muiden ahdistuksen aiheiden. Täytin juuri 30, ja toivon saavani ainakin yhden lapsen - mutta en osaa edes kuvitella miten kamalaksi tämä ahdistus menisi lapsen myötä...
Ajatteleeko / tunteeko kukaan koskaan niin kuin minä? Ja miten tätä ahdistusta voisi lievittää? Onko siihen mitään keinoja? Kadehdin syvästi niitä jotka voivat uskoa johonkin taivaaseen ja jälleennäkemiseen siellä, mutta itselleni sellainen usko on mahdottomuus. Tämä elämä on tässä ja nyt, ja sen on riitettävä. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kommentit (51)
Ei teidän tarvitse pelätä kuolemaa, ettehän te ole koskaan eläneetkään. Se mitä te kutsutte elämiseksi, on elämysten kokemista.
Oikea eläminen on sitä että ajattelee itse, muodostaa omat mielipiteensä ja tekee omat valintansa, riippumatta siitä kuinka suuri osa ajattelee samoin tai hyväksyy valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse pelätä kuolemaa, ettehän te ole koskaan eläneetkään. Se mitä te kutsutte elämiseksi, on elämysten kokemista.
Oikea eläminen on sitä että ajattelee itse, muodostaa omat mielipiteensä ja tekee omat valintansa, riippumatta siitä kuinka suuri osa ajattelee samoin tai hyväksyy valintasi.
Miksi pitää viisastella ja saivarrella. Mitä se muuttaa, jos puhutaan elämysten kokemisesta tai niiden loppumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse pelätä kuolemaa, ettehän te ole koskaan eläneetkään. Se mitä te kutsutte elämiseksi, on elämysten kokemista.
Oikea eläminen on sitä että ajattelee itse, muodostaa omat mielipiteensä ja tekee omat valintansa, riippumatta siitä kuinka suuri osa ajattelee samoin tai hyväksyy valintasi.
Sulla on vielä pitkä tie kuljettavana.
Vierailija kirjoitti:
Käy meediolla, voit yllättyä. Elämä ei pääty fyysiseen kuolemaan, vaan jatkamme olemistamme toisessa ulottuvuudessa ihan samana persoonana kuin ennenkin. Tosin rakastavampina ja tyynempinä.
En usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kirjaa Power of Now.
Tuo on hyvä kirja aloittaa. Olisiko nyt aika katsoa, kuka/mikä/mitä oikeasti olet. Ja voiko se, mitä olet, oikeasti koskaan kuolla.
Hmm. olen lukenut tuon ja olen tehnyt siinä suositeltuja erilaisia harjoituksia, joiden tarkoitus olisi kokea ykseytensä kaiken kanssa, se ettei ole oikeastaan pohjimmiltaan kuolevainen keho tms. En koskaan kokenut yhtään mitään sellaista vaikka mitä tein. Joten jouduin päättelemään että ainakin mulle kirja on pelkkää hedelmätöntä teoriaa, jonka totuudellisuudesta en voi varmistua en subjektiivisesti, eikä sitä voi vahvistaa myöskään tieteellisin menetelmin. Joten ei merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa se, että kuolema voi olla mitä vain. Ei sitä kukaan tiedä. Se, että oleminen vain loppuu olisi minusta aika hienoa. Ei ainakaan olisi kipua. Siinä tapauksessa kuolema tuskin pelottaisi minua.
Nyt pelkään siinä sitä tietämättömyyttä, ja itse hetkeä. Kipua.
Mutta ei elämä välttämättä minusta mitenkään parempi ole. Joku kirjoitti tosi kauniisti rakkaan ihmisen muiston vaikutuksesta. Se oli lohdullista. Mutta itseäni ahdistaa elämä, jossa ei esim olisi enää tuollaisia muistojakaan. Tai kykyä huolehtia itsestä, kävellä, puhua, syödä.. Minusta on kammottavaa että tuollaisia sairaita tai vanhoja ihmisiä on paljon, ja heille tarjotaan hyvällä tuurilla jonkin verran apua ja hienoa, kehittynyttä tekniikkaa, mutta ei viimeistä oletettua helpotusta mikäli sen haluavat.
Minä kaipaan ja odotan kuolemaa, olen kaivannut sitä ainakin teinistä asti. Olen kadehtinut sairauksiin sairastuvia ihmisiä, jotka pääsee täältä pois. Olen yrittänyt elää epäterveellisesti ja riskeerata itseni, että josko kävisi tuuri ja tämä rämpiminen loppuisi. Olen päättänyt jo 20 v sitten etten käytä mitään lääketieteellistä hoitoa, jos sairastun, koska haluan täältä pois. Mutta minäpä en sitten sairasta ikinä edes pientä räkätautia. Julmaa on, että tällainen porskuttaa terveenä aina vaan ja lasten vanhempia, jotka haluaisivat elää, kuolee syöpiin ja onnettomuuksiin.
Enkä ole edes sillä tavalla masentunut, että minulla olisi koko ajan kauhea olo ja ahdistus ja siksi haluaisin pois. Minulla on pääosin ihan neutraali perus ok olo. Eikä elämässäni ole mitään ihmeempiä vaikeuksia. Minä vaan inhoan tätä koko ruumiillista ja fyysistä olemassaoloa ja elämän kaikkinaista julmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän tarvitse pelätä kuolemaa, ettehän te ole koskaan eläneetkään. Se mitä te kutsutte elämiseksi, on elämysten kokemista.
Oikea eläminen on sitä että ajattelee itse, muodostaa omat mielipiteensä ja tekee omat valintansa, riippumatta siitä kuinka suuri osa ajattelee samoin tai hyväksyy valintasi.
Omien mielipiteiden muodostaminen, omien valintojen tekeminen - elämystä nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Kannattaa etsiä häntä.
Tuo on hyvä kirja aloittaa. Olisiko nyt aika katsoa, kuka/mikä/mitä oikeasti olet. Ja voiko se, mitä olet, oikeasti koskaan kuolla.