Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tyttöystävällä diagnosoitu paniikkihäiriä. Miten auttaa ja tukea :(
Huolestunutpoikaystävä
09.08.2019 |
Moi!
Ollaan 20-vuotiaita opiskelijoita. Olemme molemmat päässeet haluamaamme kouluun. Suoritimme vuosi sitten lukion.
Yhdessä olemme olleet nyt 5 vuotta, ja ollaan tosi läheisiä. Nyt kesällä kuitenkin tyttöystävän perheessä tapahtui kamala asia. Hänen isänsä sairastui syöpään. Sairaus on kuitenkin hyvälaatuinen ja kuulemma helposti hoidettavissa.
Noin 3 viikkoa sitten aloin huomaamaan selviä oireita tyttöystävällä. Hän nukkui todella paljon 10-12h ja haluai vain maata ja oli ahdistunut. Nyt kuitenkin viikon aikana hän on saanut outoja oireita ja lääkärissä todettiin nyt paniikkihäiriö.
Paniikkikohtauksia hän on saanut 13-vuotiaasta saakka noin 3 kert vuodessa, mutta nyt ne ovat lisääntyneet. Kaiken mukana vielä yliopistosta tulevat paineet sekoittavat, kohta hänen päänsä.
Miten voin tukea parhaimmiten ja lohduttaa. Minulla ei ole mitään kokemusta mistään mt-ongelmista. Auttakaa!
Kommentit (5)
Puhu, puhu, puhu! Kysy miten hän toivoo tukea ja tarkkaile oireita ennen kohtauksia.
Itse ennen kohtausta olen kärttyinen ja vetäytyvä. Pakene tai tappele iskee, eli tuntuu kun olisin ahdustettuna nurkkaan ja viattomaankin "Onko kaikki hyvin?" kysymykseen saatan vastata tiuskimalla koska aivot käskee puolustautua ja varautua. Välttelen katsekontaktia ja olen usein hiljainen.
Mieheni kanssa opettelimme yhdessä näitä merkkejä ja millä tavalla hän voisi tukea. Meillä toimii että ottaa kädestä kiinni mutta antaa tilaa, ei esim kysele tai halaa. Hän juttelee rauhallisesti niitä näitä mutta ei kysele tai odota vastauksia tai kommentteja.
Jos taas on kyse siitä, miten voit yleisesti tukea kun et ole itse paikalla, niin muistuta häntä ettei hän ole ainoa, paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus on nuorten naisten kolmanneksi tavallisin syy esim pahoinvointiin ja huimaukseen. Harva on onnekas ja saa diagnoosin jolloin sentään tietää miatä on kyse! Tietämättömyys ebnen diagnoosia ob tosi rankkaa kun saattaa luulla kuolevansa tai että päässä viiraa kunnolla!
Tärkeintä on ettei siitä tee tabua vaan voitte jutella siitä avoimesti ja rohkaise häntä myös kertomaan esim kavereille ja sukulaisille. Silloin jos kohtaus iskee on helpompi olla jos ympärillä olevat tietää mitä tapahtuu eikä tarvitse itse kesken kohtauksen yrittää selittää miksi käyttäytyy oudosti.
Jo se, että haluat tukea ja etsit apua on lerkki siitä että tuet häntä, ihanaa kun välität❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu, puhu, puhu! Kysy miten hän toivoo tukea ja tarkkaile oireita ennen kohtauksia.
Itse ennen kohtausta olen kärttyinen ja vetäytyvä. Pakene tai tappele iskee, eli tuntuu kun olisin ahdustettuna nurkkaan ja viattomaankin "Onko kaikki hyvin?" kysymykseen saatan vastata tiuskimalla koska aivot käskee puolustautua ja varautua. Välttelen katsekontaktia ja olen usein hiljainen.
Mieheni kanssa opettelimme yhdessä näitä merkkejä ja millä tavalla hän voisi tukea. Meillä toimii että ottaa kädestä kiinni mutta antaa tilaa, ei esim kysele tai halaa. Hän juttelee rauhallisesti niitä näitä mutta ei kysele tai odota vastauksia tai kommentteja.
Jos taas on kyse siitä, miten voit yleisesti tukea kun et ole itse paikalla, niin muistuta häntä ettei hän ole ainoa, paniikkikohtaukset ja ahdistuneisuus on nuorten naisten kolmanneksi tavallisin syy esim pahoinvointiin ja huimaukseen. Harva on onnekas ja saa diagnoosin jolloin sentään tietää miatä on kyse! Tietämättömyys ebnen diagnoosia ob tosi rankkaa kun saattaa luulla kuolevansa tai että päässä viiraa kunnolla!
Tärkeintä on ettei siitä tee tabua vaan voitte jutella siitä avoimesti ja rohkaise häntä myös kertomaan esim kavereille ja sukulaisille. Silloin jos kohtaus iskee on helpompi olla jos ympärillä olevat tietää mitä tapahtuu eikä tarvitse itse kesken kohtauksen yrittää selittää miksi käyttäytyy oudosti.
Jo se, että haluat tukea ja etsit apua on lerkki siitä että tuet häntä, ihanaa kun välität❤
Pahoittelut typoista, bussissa on vissiin yllättävän vaikeaa kirjoittaa oikein😅
Sinä et ole ammattilainen, joten tyttöystäväsi olisi hyvä saada jotain pidempikestoisempaa keskusteluapua/terapiaa mt-puolelta. Kouluterveyden kautta on helpoin tie näihin palveluihin, sieltä itsekin pääsin psykoterapiaan. Ja siellä käy normaaleja ihmisiä ilman leimaantumisen pelkoa.
Keskustele tyttöystävän kanssa, se on tärkeintä mitä voit tehdä. Koulu tulee olemaan rankkaa, joten tärkeää olisi, että vapaa-ajalle keksitte mukavaa tekemistä, joka irrottaa ajatukset arjesta. Pahinta on, jos jämähtää kotiin neljän seinän sisälle. Silloin on vaikea parantua.
Ja ihana että välität, olet varmasti ihana poikaystävä <3
Alue: Aihe vapaa
Sairastin itse paniikkihäiriötä ikävuodet 15-25. Ei siinä minusta toisten tuesta kauheasti apua ole, enkä sellaista itse olisi kaivannut. Lähinnä toivoi että muut ei tee koko asiasta numeroa.
Lääkkeethän tuohon on keskitty joten ihan turha kärsiä. Itselläni ei masennuslääketyyppiset auttaneet mutta tarvittaessa otettava rauhoittava lääke kyllä.