Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen oman lapsen tulee olla ettei siitä enää tarvitse yhtään välittää?
07.08.2019 |
Kuukauden ikäisestä vauvasta kaikkien vanhempien täytyy välittää. Mutta 15 vuotiaasta joka paiskoo ovia ja huutaa ja kiroilee ei tarvitse välittää, vanhemmat saavat alkaa odottaa että teini muuttaisi pois ettei sitä enää koskaan tarvitsisi nähdä.
Siis jossain yhden kuukauden ja 15 vuoden iän välissä on välittämisen raja. Kun lapsi/teini ylittää sen rajan niin vanhempien ei enää tarvitse välittää hänestä, vanhemmat saavat jo toivoa pääsevänsä hänestä pysyvästi eroon. Mikä se raja on? Onko se jokin tietty ikä? Vai onko se jokin tietty käytös? Vai riippuuko se vain siitä milloin vanhemman pinna tulee täyteen? Riippuuko se raja lapsesta vai vanhemmasta?
Kommentit (29)
no miten siittä välittää kun on tissiltä päässyt. siinnä tauko ja sit siinnä toisella kymmenellä alkavat jo ihan toisella tavala kiinostaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu siitä, millainen lapsi on. Jos tietää tämän pärjäävän, on oma-aloitteinen, niin hänen voi antaa mennä.
Minulla on 19 v, jolka mt- ongelmia. Eipä ole välittäminen vielä hävinnyt.
Ap:lle ilmeisesti käynyt vahinko. Kaikista ei vaan ole vanhemmiksi .859+
Kyllä lähempää välittämista täytyisi olla tuonne jonnekin yli 20-vuotiaaksi asti ainakin. Minut sysättiin ulos pesästä 15-vuotiaana eikä siitä hyvä heilunut. Aika rikki olen edelleen, koska sain vain negatiivista arvostelua ja haukkumista osakseni kotona.
Anoppi on 80v mutta välittää vielä tuosta 54v pojastaan (mun vanhemmat kuolleet). Meidän esikoinen on 38v ja viimeksi tänään viestiteltiin. Kaikki tulee syömään vkl. Välitän lapsistani kuolemaani saakka, mikään ei tule muuttamaan sitä
Tämä on siis normaalia kanssakäyntiä, emme puutu toisten asioihin puolin eikä toisin. Ovat olleet esim taloudellisesti täysin itsenäisiä 19v lähtien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikä ei ole ratkaiseva tekijä sen jälkeen kun lapsi on muuttanut omaan talouteen ja elää itsenäisesti.
Perheen perustamisen jälkeen vanhemman pitäisi pystyä "luopumaan" lapsestaan eikä puuttua heidän asioihinsa.
Ja välittäminen alkaa uudestaan ainakin sitten, kun lapsi on vaikeuksissa, ja ehkä pyytää apuakin.
Niin että jos hän ei tee lapsia, niin vaikka 5-kymppisen asioihin saa puuttua?
68 vuotta on hyvä ikä. Silloin voit jo hellittää. Ne pääsee silloin eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä lapsen tulisi olla ainakin 20-vuotias, jotta voi sanoa hänen pärjäävän ilman aikuisen tukea. Toki tuokin aika yksilöllistä, mutta faktahan on se, että lapsen aivot ovat aika kehittymättömät vielä 20-vuotiaaksi asti ja kehittyvät vielä 25 ikävuoteen saakka. Vastuullinen vanhempi ei hylkää varsinkaan teini-ikäistä, joka paiskoo ovia murrosiän kuohuissaan, silloin jos milloin lapsi tarvitsee vielä vanhempiaan ja myöskin läheisyyttä ja positiivista palautetta vanhemmilta, vaikka voisivatkin käydä hermoille käytöksellään. Lapsen jopa kuuluukin hieman kapinoida tuossa iässä vanhempia kohtaan ja vanhemman kuuluu laittaa rajat käytökselle myös tuolloin, koska niitä rajoja lapsi kapinoinnillaan myös hakee.
Mutta veikkaan vahvasti, ettei kukaan vanhempi (ainakaan toivon mukaan) lakkaa välittämästä tai huolehtimasta omasta jälkikasvustaan, vaikka he olisivat iältään jo nelikymppisiä.
Ihmisen aivot kehittyy 25-vuotiaaksi asti, se on se piikki joka saavutetaan ja sen jälkeen ihminen alkaa pikku hiljaa rapistua ja vanhentua, myös aivot. Se ihminen ei ole 25v, enää mikään lapsi, vaan aikuinen parhaassa iässä, koko loppuelämä siitä lähtien on pelkää hiljaista taantumista.
Jaakko Teppohan veisteli aikanaan että sai isältään 16-vuotiaana hyvän läksiäislahjan - 15 metriä etumatkaa.