Keskenmeno tuli rv 12- en tiedä pystynkö enää. Kokemuksia?
Sain keskeytyneen keskenmenon viime keväänä. Raskaus oli pitkään harkittu, toinen lapsi. Esikoinen menee jo kouluun. Varhaisultrassa rv 7 oli kaikki hyvin ja minulla oli voimakasta pahoinvointia. Niskaturvotusultrassa todettiin sikiön kuolleen pari päivää ennen. Jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen ja ”synnytin” mini-ihmiseltä näyttävän sikiön ja istukan metalliastiaan. Jälkivuoto kesti yli 3 viikkoa. Aikaa on kulunut ja mies toivoisi että yrittäisimme uudelleen, ikääkin minulla jo on (36v). Minua on alkanut ahdistaa kumpikin vaihtoehto - uusi yritys tai sekin, että ei yritetä. Olin niin onnellinen raskaudesta mutta nyt tämä kokemus järkytti jotenkin mieltä.
Suurin osa keskenmenon saaneista yrittää pian uudestaan, ainakin minun tutuista. Mietin olenko ainoa jolla ajatukset uudesta raskaudesta ovatkin ristiriitaisia? Vaikka alunperin raskaus oli hartaasti toivottu asia.
Kommentit (146)
Kyllähän ajatukset ja raskauteen liittyvät pelot ja ristiriitaiset ajatukset ovat ihan normaaleja ja yleisiä
Tuo ettei lapsettomuushoitoja saa jos on alhainen ferritiini on puhdas vale, mä saan kunnallisella hoitoja ja uusin ferritiini oli 50, sitä ennen 6kk sitten oli 16. Nyt sain keskenmenon rv17 ja epäilen että ferritiini on taas astetta huonompi.
Olet kokenut trauman, auttaisiko keskustelu jossain vertaistukiryhmässä tai terapiassa? Tai ihan vaan tuntemusten kirjoittaminen päiväkirjaan? Ei sun tarvii just nyt tänään tehdä ratkaisua haluatko enää yrittää vai ei.
Mä olin reippaasti yli 40,kun sain nuorimman, ihanan ja täysin terveen lapsen. Vielä on aikaa sulla. Siitä vaan. Suru on kova, tiedän senkin omasta kokemuksesta, mutta älä ajattele, että "aina" kävisi näin. Voi käydä hyvinkin.
Sain nuorena keskenmenoja, 3, olihan ne raskaita ja viimeisin oli 11+3 viikolla keskeytynyt keskenmeno oli. Nyt 4kymppisenä 3 lasta, 2 jo täysikäistä. En voi sanoa kellekään kannattaako, mutta minun kokemus; kannattaa
Lähtekää lomalle.
unohtakaa yrittäminen.
Nauttikaa olemisesta.