Lasten hankinta, kun itsellä lukihäiriö?
Olemme mieheni kanssa haaveilleet ensimmäisestä lapsesta, mutta minua piinaa ajatus siitä, että lapseni perisi minulta lukihäiriön, sillä häiriö on perinnöllinen. Suvussamme on muitakin lukihäiriöisiä, osa pahempia ja osa lievempiä.
Olen itse taistellut koko elämäni lukihäiriön kanssa, enkä vieläkään yrityksestä huolimatta osaa vieraita kieliä ja edelleen tulee yhdyssanavirheitä ja muita kömmähdyksiä kirjoittamisen kanssa.
Kysyn siis teidän mielipidettänne, voiko hankkia lapsia tietäen, että itsellä on lukihäiriö? Periytyvyys on käsittääkseni jtn 50% luokkaa.
Kommentit (20)
Elämä lukihäirioisenä ei ole elämisen arvoista. Joten älä hanki lasta.
Empä ole itse miettinyt koskaan tuollaista. Toisaalta suvussa ei minun tietäekseen ole muilla kuin minulla (ja onneksi on "aika lievä").
Lapsesta voi olla myös itselle tulevaisuudessa. Kun joutuu auttamaan koulujutuissa lasta niin ehkä se jopa auttaa oman lukihäiriön kanssa. Itse odottaisin innolla jälkikasvua ja sen opiskeluja (kun omat opiskelut meni aika pahasti penkin alle omassa nuoruudessa).
Vierailija kirjoitti:
Empä ole itse miettinyt koskaan tuollaista. Toisaalta suvussa ei minun tietäekseen ole muilla kuin minulla (ja onneksi on "aika lievä").
Lapsesta voi olla myös itselle tulevaisuudessa. Kun joutuu auttamaan koulujutuissa lasta niin ehkä se jopa auttaa oman lukihäiriön kanssa. Itse odottaisin innolla jälkikasvua ja sen opiskeluja (kun omat opiskelut meni aika pahasti penkin alle omassa nuoruudessa).
En itsekään ole aikaisemmin asiaa miettinyt, vasta nyt lähiaikoina olen tajunnut miten vahvasti periytyvä lukihäiriö on. Miksiköhän aiheesta ei puhuta enempää. Ap
Et voi hankkia lapsia, jos ja kun mietit tuota etukäteen. Lapsella voi hyvin olla lukihäiriö ilman peritymistäkin. Lisäksi lastemme maailma ei ole sama kuin meidän maailmamme, on paljon erilaisia välineitä ja tukitoimia yms. jotka toimivat ihan eritavalla meidän lastemme maailmassa kuin aikoinaan meidän. Lapset tulee kasvattaa tulevaisuuteen ei maailmaan jossa me elämme.
En hankkisi lasta. Maailma kun menee koko ajan enemmän siihen suuntaan että tuosta on enemmän haittaa kuin ennen.
Itse toivon että omat vanhempani olisi jättäneet lisääntymättä, kun äidin suvussa oli sisaruksista 3 tehnyt jo nuorena its arin, äiti oli kärsinyt paniikkikohtauksista teinistä alkaen ja isäkin oli ollut masentunut ja ahdistunut vähän aina. Mutta ei, kun lapsia pukkaamaan! Itse sitten ylläripylläri sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön 13-vuotiaana. Tässä vaiheessa vasta äiti kertoi että hänelläkin on aina tuota ollut, ei siitä tarvi välittää. Ei olisi kuulemma lääkäriinkään saanut mennä vaan vain kärsiä kuten hänkin oli tehnyt (menin kumminkin ja sain hoitoa). Minulla on myös 2 veljeä, toinen joutui masennuksen takia eläkkeelle 33-vuotiaana, toinen on työelämässä mutta muuten syrjäytynyt ja syö rauhoittavia ja masennuslääkkeitä.
Ja itse en ole todellakaan lisääntynyt, en levitä tällaisia geenejä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empä ole itse miettinyt koskaan tuollaista. Toisaalta suvussa ei minun tietäekseen ole muilla kuin minulla (ja onneksi on "aika lievä").
Lapsesta voi olla myös itselle tulevaisuudessa. Kun joutuu auttamaan koulujutuissa lasta niin ehkä se jopa auttaa oman lukihäiriön kanssa. Itse odottaisin innolla jälkikasvua ja sen opiskeluja (kun omat opiskelut meni aika pahasti penkin alle omassa nuoruudessa).
En itsekään ole aikaisemmin asiaa miettinyt, vasta nyt lähiaikoina olen tajunnut miten vahvasti periytyvä lukihäiriö on. Miksiköhän aiheesta ei puhuta enempää. Ap
Kyllä siitä puhutaan viimmeistään siinä vaiheessa kun niitä vaikeuksia alkaa esiintyä. Tietysti kaikkein parasta on että asiasta puhutaan ja se tiedostetaan mahdollisimman varhain jolloin niihin mahdollisiin tuleviinkin vaikeuksiin voi puuttua ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Et voi hankkia lapsia, jos ja kun mietit tuota etukäteen. Lapsella voi hyvin olla lukihäiriö ilman peritymistäkin. Lisäksi lastemme maailma ei ole sama kuin meidän maailmamme, on paljon erilaisia välineitä ja tukitoimia yms. jotka toimivat ihan eritavalla meidän lastemme maailmassa kuin aikoinaan meidän. Lapset tulee kasvattaa tulevaisuuteen ei maailmaan jossa me elämme.
Tää oli kyllä hyvin sanottu, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Elämä lukihäirioisenä ei ole elämisen arvoista. Joten älä hanki lasta.
Tämä näkyy myös siinä, että itsemurhaluvut lukihäiriön omaavien keskuudessa ovat todella korkeat.
Kuten myös huume- ja alkoholiriippuvaisten määrä. Kun elämä on täyttä piinaa niin monet pakenevat sitä päihteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä lukihäirioisenä ei ole elämisen arvoista. Joten älä hanki lasta.
Tämä näkyy myös siinä, että itsemurhaluvut lukihäiriön omaavien keskuudessa ovat todella korkeat.
Kuten myös huume- ja alkoholiriippuvaisten määrä. Kun elämä on täyttä piinaa niin monet pakenevat sitä päihteisiin.
Olisiko tälle jotakin lähdettä?
En näkisi tuota ongelmana ellet sitä semmoiseksi tee. Jos saisit lukihäiriöisen lapsen osaisit varmaan hakea apua ajoissa ja keskittyä lapsen vahvuuksiin. koska lukihäiriö ei tarkoita matalaa ÄO:ta lapsesi voi pärjätä elämässä varsin hyvin. Itselläni ja lapsista yhdellä on lukihäiriö kuten myös isälläni, ja vaikka tietyt asiat ovat ollest hankalia ollaan kaikki pärjätty elämässsä ihan hyvin vahvuuksiin keskittymällä.
Vierailija kirjoitti:
En näkisi tuota ongelmana ellet sitä semmoiseksi tee. Jos saisit lukihäiriöisen lapsen osaisit varmaan hakea apua ajoissa ja keskittyä lapsen vahvuuksiin. koska lukihäiriö ei tarkoita matalaa ÄO:ta lapsesi voi pärjätä elämässä varsin hyvin. Itselläni ja lapsista yhdellä on lukihäiriö kuten myös isälläni, ja vaikka tietyt asiat ovat ollest hankalia ollaan kaikki pärjätty elämässsä ihan hyvin vahvuuksiin keskittymällä.
Kiitos vastauksesta! Miten lukihäiriö vaikuttaa lapsesi elämässä? Mihin vanhempana olet "joutunut" panostamaan? Olisi kiinnostavaa kuulla omakohtaisia kokemuksia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näkisi tuota ongelmana ellet sitä semmoiseksi tee. Jos saisit lukihäiriöisen lapsen osaisit varmaan hakea apua ajoissa ja keskittyä lapsen vahvuuksiin. koska lukihäiriö ei tarkoita matalaa ÄO:ta lapsesi voi pärjätä elämässä varsin hyvin. Itselläni ja lapsista yhdellä on lukihäiriö kuten myös isälläni, ja vaikka tietyt asiat ovat ollest hankalia ollaan kaikki pärjätty elämässsä ihan hyvin vahvuuksiin keskittymällä.
Kiitos vastauksesta! Miten lukihäiriö vaikuttaa lapsesi elämässä? Mihin vanhempana olet "joutunut" panostamaan? Olisi kiinnostavaa kuulla omakohtaisia kokemuksia. Ap
Lapseni sai alakoulussa tukitoimia ja esim lisäaikaa kokeisiin. Tiedostettu myös että tietyt asiat on hankalampia ja oppimiseen voi mennä pidempään ja voi joutua miettimään enemmän eri tekniikoiden käyttöä opiskeluss, mutta toisaalta vastapainona kannustettu keskittymään vahvuuksiinsa eikä vain alueisiin mitkä hankalia. Tämä ehkä selkein ero omaan lapsuuteen jolloin vain kehoitettiin yrittämään enemmän muttei kerrottu missä oli hyvä, mitkä selvisi vasta aikuisena.
Minusta lapsia voi ja kannattaa tehdä, voi niitä paljon pahempia asioitakin periyttää ihan tietämättään tappavia syöpiä, aneurysmia, astmaa, diabetestä, mielisairautta jne. Ja lapsi voi jäädä auton alle, tai kuolla muuten ennen kuin mikään asia näistä on edes ajankohtainen. Lukihäiriön kanssa pärjää oikein hyvin, kunhan hyväksyy itse asian. Taisi joku lukihäiriöinen tyttö juuri päästä hammaslääketieteelliseen opiskelemaa jos oikein muistan.
Mutta älä ala kirjailijaksi tai pitää perheblogia please, please, kuten Operaatio äiti. Ihan kuin joku väkisin laulaisi lavoilla, vaikka ei vaan osaa, ja ilmoittaisi että on kahlittu sinne lavalle.
Mietitkö ihan oikeasti tuota? Eihän kellään meistä ole täydellisiä geenejä, itse saatan periyttää esim. migreeniä tai selkävaivoja. Melkein kaikilla on jotain.
Nykyään koulussa otetaan lukihäiriöiset paremmin huomioon ja on apuvälineitä, olen nähnyt esim. värillisten kalvojen toimivan. Siskolla on lukihäiriö ja hän opiskelee yliopistossa, eli kyllä sen kanssa voi menestyä opinnoissa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empä ole itse miettinyt koskaan tuollaista. Toisaalta suvussa ei minun tietäekseen ole muilla kuin minulla (ja onneksi on "aika lievä").
Lapsesta voi olla myös itselle tulevaisuudessa. Kun joutuu auttamaan koulujutuissa lasta niin ehkä se jopa auttaa oman lukihäiriön kanssa. Itse odottaisin innolla jälkikasvua ja sen opiskeluja (kun omat opiskelut meni aika pahasti penkin alle omassa nuoruudessa).
En itsekään ole aikaisemmin asiaa miettinyt, vasta nyt lähiaikoina olen tajunnut miten vahvasti periytyvä lukihäiriö on. Miksiköhän aiheesta ei puhuta enempää. Ap
Joissain neuvoloissa puhutaan vanhempien kanssa avoimesti siitä, että onko suvussa lukihäiriötä jne ja ne asiat otetaan tarkempaan käsittelyyn jo varhaisvaiheessa. Näin ainakin meilläpäin ja lapset saivat kaiken varalta erityislastentarhanopettajan opetusta sekä ekaluokalla lisätukea vaikein minkäänlaista lukihäiriötä sitten löytynytkään. Toisella puheterapia johtui liian tiukasta kielijänteestä ja se loppui kun kielijänne leikattiin alle kouluikäisenä.
Liimakorvaisella lapsella voi olla paljon vaikeampaa kuin lukihäiriöisellä nykyaikana koska heitä ei tueta kaiken varalta vaan vasta silloin kun ollaan ongelmissa. Ystäväni lapsi oppi puhumaan myöhään koska oli tottunut lukemaan huulilta eikä tietenkään kuullut kun huudeltiin selän takana. Jopa autismin kirjon testit tehtiin kaiken varalta. Kultaiset korvaputket ratkaisivat monivuotisen ongelman mutta jatkuva antibioottien syöminen kostautui ylipainoherkkyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä lukihäirioisenä ei ole elämisen arvoista. Joten älä hanki lasta.
Tämä näkyy myös siinä, että itsemurhaluvut lukihäiriön omaavien keskuudessa ovat todella korkeat.
Kuten myös huume- ja alkoholiriippuvaisten määrä. Kun elämä on täyttä piinaa niin monet pakenevat sitä päihteisiin.
Varmaan puolet suomalaisista on pantu alulle silloin kun vähintään toinen vanhempi on jonkin aineen vaikutuksen alainen.
Kuutos kaikille vastauksista! Siis mietin ihan oikeasti tätä, vaikka nyt kun olen lukenut noita teidän omia kokemuksia ym., niin se tuntuu ehkä vähän tyhmälle... Ehkä teen tästä päässäni vaan suuremman asian kuin se oikeasti on. Ja tottahan se on, että ei kellään oo täydellisiä geenejä.
Olisi kiva kuulla vielä lisää mielipiteitä ja varsinkin omia kokemuksia! Ap
Ruotsin kuninkaalla ja kruununprinsessalla sekä tämän veljellä on lukihäiriö. Ei ole heitä estänyt hankkimasta lapsia tai elämästä ihmisarvoista elämää.
En ymmärrä miksi tuollaista laittaisi eteenpäin