Lue keskustelun säännöt.
IS: Valuutusetsivä varjosti ja kuvasi CRP -potilasta, tämän lapsia ja Facebookia
07.08.2019 |
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006196791.html
Tällainen on laillista!? Ihan kamalaa! Kipupotilaasta näkee vain ne siedettävät hetket kun ei kuvaa sängynpohjalla. Mut yleensäkin missä menee yksityisyydensuojan raja?
Kommentit (192)
Vierailija kirjoitti:
Näitä CRPS ihmisiä näkee terveydenhuollossa ja sanotaanko kauniisti näin, että valtaosalla puheet ja löydökset menevät aika pahasti ristiin ja ei ole mikään ihme, että tässä(kin) tapauksessa vakuutusetsivään turvauduttu. Henkilö on siis käden ongelman takia mielestään täysin työkyvytön ja mm. lehtikuvassa ja n. 100% varmuudella vakuutusetsivän materaalissa käyttää sitä työkyvytöntä kättään. Tuolloin oli tietysti juuri se parempi hetki ja kivut säteilevät joka paikkaan joopa joo. Mainittakoon, että käden amputaatiokaan ei välttämättä tee henkilöstä täysin työkyvytöntä.
Nyt siellä joku hoitaja satuilee tai kuvitteellinen sellainen.
Ja nyt ei ole kysymys edes potilaan korvauksesta, vaan veronmaksajien/yhteiskunnan rahoista, koska Suomessa on julkinen terv.hoito myös tapaturmassa.
Jos potilaalla on tapaturmavakuutus (liikennevakuutus) ja sattuu onnettomuus ja joutuu esim. leikkaukseen, jonka kustannukset ovat 10.000€ niin lienee moraalisesti oikein, että sairaalan kustannukset maksaa vakuutusyhtiö, kuin ne laitettaisiin veronmaksajien piikkiin. Potilashan saa leikkauksen lähes "ilmaiseksi", oli hänellä sitä vakuutusta tai ei.
Ongelma on yhteiskunnallisesti merkittävä, joskin se on myös potilaalle
Vakuutusyhtiöt käyvät härskisti veronmaksajien kukkarolla, jotkut jopa hyväksyvät sen, vaikka ihmiset ottavat itselleen erilaisia vakuutuksia, saadakseen korvauksia, mutta vakuutusyhtiön kieltäytyttyä ne menevät veronmaksajien piikkiin, niin kuin tässäkin tapauksessa, kun sairaala ei voi laskuttaa vakuutusyhtiötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtääköhän ihmiset lainkaan sitä, että ottaessaan vakuutuksen he samalla suostuvat tuohon stalkkaamiseen. Ei se ole yllätys kenellekään muulle kuin sille, joka kivuissaan ulkoiluttaa koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kipuoireyhtymä vaikuttaa median perusteella olevan ns. matalapalkka-alan ja keski-ikäisten naisten ongelma. Työnteko ei kiinnosta,ja esim. ylipainoa on, oman terveyden eteen ei jakseta nähdä.vaivaa,tärkeintä on että on diagnoosi eikä tarvitse mennä töihin.
Näinhän se menee. Huomattavasti yleisempää julkisella puolella naisten keskuudessa mm. fibromyalgia, "työuupumus", sisäilmaoireet ja tämä CRPS. Täysin maaginen sattuma tottakai, että nämä hyvin kyseenalaiset sairaudet valitsevat uhrinsa näinkin tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kova meno noinkin sairaaksi ja kivuliaaksi...
Kova meno?
Yhtenä päivänä kävi lastensa ja avustajansa kanssa katsomassa poneja.
Toisena päivänä kävi matkahuollossa (vei tai haki paketin).
Kolmantena päivänä kävi lääkärissä.Kivulias ihminen makaa sängyssä lääketokkurassa eikä reissaa siellä täällä. Lisää vakuutusetsiviä.
Mitäpä luulet sängyssä makaavan liikuntakyvylle käyvän, jos hän on liikkumatta viikkoja? Kokeilepa vaikka itselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Näitä CRPS ihmisiä näkee terveydenhuollossa ja sanotaanko kauniisti näin, että valtaosalla puheet ja löydökset menevät aika pahasti ristiin ja ei ole mikään ihme, että tässä(kin) tapauksessa vakuutusetsivään turvauduttu. Henkilö on siis käden ongelman takia mielestään täysin työkyvytön ja mm. lehtikuvassa ja n. 100% varmuudella vakuutusetsivän materaalissa käyttää sitä työkyvytöntä kättään. Tuolloin oli tietysti juuri se parempi hetki ja kivut säteilevät joka paikkaan joopa joo. Mainittakoon, että käden amputaatiokaan ei välttämättä tee henkilöstä täysin työkyvytöntä.
Tuohan oli hieno uutinen. Jos työnhakija voi tehdä työtä edes joten kuten vain yhdellä kädellä, työnantajan täytyy palkata hänet töihin. Jos ei palkkaa, pitää työnantajalle määrätä iso rangaistus. On kummallista, että työntekijällä mikään ei ole tarpeeksi iso este työntekoon, mutta työnantajalle työntekijän pienikin sairaus tai vamma on syy irtisanoa tai olla palkkaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kova meno noinkin sairaaksi ja kivuliaaksi...
Kova meno?
Yhtenä päivänä kävi lastensa ja avustajansa kanssa katsomassa poneja.
Toisena päivänä kävi matkahuollossa (vei tai haki paketin).
Kolmantena päivänä kävi lääkärissä.Kivulias ihminen makaa sängyssä lääketokkurassa eikä reissaa siellä täällä. Lisää vakuutusetsiviä.
Mitäpä luulet sängyssä makaavan liikuntakyvylle käyvän, jos hän on liikkumatta viikkoja? Kokeilepa vaikka itselläsi.
Eipä minun (terveen, ainakin suunnilleen) tarvitse kuin istua koneen ääressä joku 4-5 tuntia nousematta ylös niin jopa on jalat aluksi jumissa kun lopulta nousee ylös. Joojoo, pitää liikkua useammin, tiedetään, mutta tämä oli vain demonstraatio... öhm.
Kansalaisaloite: vakuutusyhtiöiden lääkäreiltä valta pois ja hoitaneen lääkärin lausunto kelpaavaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No noita kusettajia on aivan helkkaristi. Ihan hyvä että yrittävät paljastaa ne.
Vaikuttavat muiden vakuutusmaksuihin. Jos ei ole mitään salattavaa niin mitä tuo haittaa?
No haittaa se, jos ne seurasivat vain kolmen päivän ajan (ja varmaan vain virka-aikana) ja juuri nuo reilu pari kymmentä tuntia olisivat lähes oireettomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kipuoireyhtymä vaikuttaa median perusteella olevan ns. matalapalkka-alan ja keski-ikäisten naisten ongelma. Työnteko ei kiinnosta,ja esim. ylipainoa on, oman terveyden eteen ei jakseta nähdä.vaivaa,tärkeintä on että on diagnoosi eikä tarvitse mennä töihin.
Näinhän se menee. Huomattavasti yleisempää julkisella puolella naisten keskuudessa mm. fibromyalgia, "työuupumus", sisäilmaoireet ja tämä CRPS. Täysin maaginen sattuma tottakai, että nämä hyvin kyseenalaiset sairaudet valitsevat uhrinsa näinkin tarkasti.
Onneksi tuli opiskelua niin sain MS-diagnoosin, enkä tuommoista matalapalkkaisten naisten vaivaa jota lääketiede ei edes tunnusta oikeaksi sairaudeksi.
MS on myös sillä tavalla erikoinen sairaus, että valitsee uhrinsa tarkkaan. Se on yleinen naisilla, jotka ovat opiskelleet keskimääräistä enemmän.
Pitäisiköhän nuorille puhua koulussa siitä mitä seurauksia ammatinvalinnalla voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääköhän ihmiset lainkaan sitä, että ottaessaan vakuutuksen he samalla suostuvat tuohon stalkkaamiseen. Ei se ole yllätys kenellekään muulle kuin sille, joka kivuissaan ulkoiluttaa koiraa.
Ei vakuutuksen ottaminen tähän liity millään tavalla.
Jos joudut hakemaan työkyvyttömyyseläkettä, niin hakemus lähetetään sille vakuutusyhtiölle, johon työnantajasi kuuluu. Näin se menee vaikka et olisi koskaan ottanut yhtäkään vakuutusta.
Jos menet johonkin töihin, suostut stalkattavana olemiseen.
Jos taas et mene töihin, leikataan toimeentuloasi.
Käytännössä jokaisen on pakko suostua stalkattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen että miksi tuon viestintätyypin pitää valehdella ettei kyseessä ole raha. Vakuutusyhtiöt on yksityisiä voittoa tuottavia yrityksiä, yleensä pörssiyhtiöitä, ja taatusti nuo ei pidä palkkalistoillaan reilu 30 vakuutusetsivää pelkästään siksi että haluavat tehdä vain ehdottoman oikeita päätöksiä, hinnasta viis.
Tuommoinen itsestäänselvissä asioissa totuuden "kaunistelu" ei ainakaan lisää luottamusta prosessiin.
Kyllähän siellä sanottiin että vuonna 2018 vakuutustutkijoiden työn tuloksena on säästynyt arviolta 30–40 miljoonaa euroa.
Mutta ei toki sitä että rahan säästäminen olisi motiivi näille. Tulee vaan siinä sivussa kun halutaan todella tietää mitä on tapahtunut.😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole pariin vuoteen päässyt kotoa kuin sairaalaan. Silti olen Kelan silmissä työkykyinen, enkä saa edes määräaikaista kuntoutustukea omien lääkäreitteni lausunnoista huolimatta. Tervetuloa vaan stalkkaamaan, valitettavasti taitaa vaan jäädä kuvamatsku vähänlaiseksi.
Tällaisessa tilanteessa ihan oikeasti sapettaa eläkehuijarit, kun heidän takiaan me oikeasti sairaat jäädään ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikella kunnioituksella, sen enempää menemättä henkilökohtaisuuksiin, sanon kuitenkin tämän. Tai oikeammin kysyn: minkä takia ne kipupotilaat, jotka tulevat lehtiin asti, ovat aina ylipainoisia ihmisiä, jotka eivät esimerksi opettele arkea uudelleen vaan jäävät odottamaan eläkettä? Eräänkin kerran paikallislehden etusivulla komeili kipupotilas, jolla oli myös 2-tyypin diabetes, ja sotkuisen kodin keittiössä oli Pullavaa ja tyhjiä limsapurkkeja. Valitti kun on polvi niin kipeä. Voisiko ne kivut mitenkään olla siedettävämpiä jos vähän pitäisi enemmän itsestään huolta?
Se olisi tympeää, jos ei saisi uudelleekoulutukseen tukea. Tai kuntoutukseen muutenkaan. Mutta mikä on tämä juttu, että pitää päästä eläkkeelle nopeasti? Johtuuko se mahdottomasta paperishow'sta, uuvuttaako se, ja ajatus eläkkeestä houkuttaa senkin takia? Mitä, jos olisi selkeämpi järjestelmä, joka tähtää selkeään diagnoosiin, selkeään ja yhtenevään kuntoutussuunnitelmaan (tai suoraan eläkkeeseen, tosin senkin kanssa voi tehdä töitä) ja sitä kautta takaisin työelämään vaikka 70 prosenttisesti?
Onko meillä niin jäykkä ja joustamaton yhteiskunta, että työntekoa on vain 100% tai ei ollenkaan? Onko meillä liikaa luukkuja, joiden välillä pompitaan masennukseen asti?
Mielenkiintoinen kommentti.
Olen itse työtön vajaakuntoinen.
Minulla on tiedossa työ, jota voisin tehdä n. 5 tuntia viikossa ja tienata sillä lähes 400 €/kk.
En kuitenkaan pysty aloittamaan työtä, sillä olen TE-toimiston asiakas.
Työ on luonteeltaan sellainen, että TE-toimisto määrittelisi minut yrittäjäksi.
Työllä ei kuitenkaan tienaa niin paljon, että se riittäisi ainoaksi toimeentuloksi.
Jos olisin eläkkeellä, voisin ottaa tuon työn vastaan menettämättä eläkettä.
Tietysti haen töitä aktiivisesti ihan kaikista mahdollisista paikoista, joihin osaamiseni ja kokemukseni riittävät. Työnantajat kuitenkin palkkaavat mieluummin terveitä ihmisiä siitäkin huolimatta että palkkaamiseeni saisi tukea 50% palkasta ja sivukuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka julkisella paikalla saakin kuvata, kuvan pääkohde ei saa olla yksittäinen henkilö, ellei häneltä ole pyydetty lupaa. Kuvaaminen tai teknisellä laitteella katselu kodin tai auton sisälle on selkeästi lailla kiellettyä salakatselua. Toivottavasti vakuutusetsivät tuntevat kuvaamiseen liittyvät säädökset.
En sitten tiedä, onko vakuutuksenottaja sitoutunut vakuutusehtoihin, joissa hän on etukäteen hyväksynyt vakuutusetsivän tekemän tarkkailun. Silloinhan hän ei voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikella kunnioituksella, sen enempää menemättä henkilökohtaisuuksiin, sanon kuitenkin tämän. Tai oikeammin kysyn: minkä takia ne kipupotilaat, jotka tulevat lehtiin asti, ovat aina ylipainoisia ihmisiä, jotka eivät esimerksi opettele arkea uudelleen vaan jäävät odottamaan eläkettä? Eräänkin kerran paikallislehden etusivulla komeili kipupotilas, jolla oli myös 2-tyypin diabetes, ja sotkuisen kodin keittiössä oli Pullavaa ja tyhjiä limsapurkkeja. Valitti kun on polvi niin kipeä. Voisiko ne kivut mitenkään olla siedettävämpiä jos vähän pitäisi enemmän itsestään huolta?
Se olisi tympeää, jos ei saisi uudelleekoulutukseen tukea. Tai kuntoutukseen muutenkaan. Mutta mikä on tämä juttu, että pitää päästä eläkkeelle nopeasti? Johtuuko se mahdottomasta paperishow'sta, uuvuttaako se, ja ajatus eläkkeestä houkuttaa senkin takia? Mitä, jos olisi selkeämpi järjestelmä, joka tähtää selkeään diagnoosiin, selkeään ja yhtenevään kuntoutussuunnitelmaan (tai suoraan eläkkeeseen, tosin senkin kanssa voi tehdä töitä) ja sitä kautta takaisin työelämään vaikka 70 prosenttisesti?
Onko meillä niin jäykkä ja joustamaton yhteiskunta, että työntekoa on vain 100% tai ei ollenkaan? Onko meillä liikaa luukkuja, joiden välillä pompitaan masennukseen asti?
Mielenkiintoinen kommentti.
Olen itse työtön vajaakuntoinen.
Minulla on tiedossa työ, jota voisin tehdä n. 5 tuntia viikossa ja tienata sillä lähes 400 €/kk.
En kuitenkaan pysty aloittamaan työtä, sillä olen TE-toimiston asiakas.Työ on luonteeltaan sellainen, että TE-toimisto määrittelisi minut yrittäjäksi.
Työllä ei kuitenkaan tienaa niin paljon, että se riittäisi ainoaksi toimeentuloksi.Jos olisin eläkkeellä, voisin ottaa tuon työn vastaan menettämättä eläkettä.
Tietysti haen töitä aktiivisesti ihan kaikista mahdollisista paikoista, joihin osaamiseni ja kokemukseni riittävät. Työnantajat kuitenkin palkkaavat mieluummin terveitä ihmisiä siitäkin huolimatta että palkkaamiseeni saisi tukea 50% palkasta ja sivukuluista.
Eli eläke on perustulo, jonka turvin voi tehdä oman kunnon mukaan (tiettyyn rajaan asti, toki) töitä menettämättä siinä mitään. Hyvin ymmärrettävää, ja saa näkemään perustulokeskustelun vähän uudessa valossa. Sekään ei tietysti ole aukoton eikä ongelmaton, mutta tilastoja tuntematta uskoisin, että kaltaisiasi on Suomessa paljon.
Hämmentävää on minusta se, että näissä tapauksissa työn merkitystä terveydelle ei ajatella kuin siten, että se pahentaa vointia. Tutkitusti se, että kokee tekevänsä jotakin mielekästä itsensä eteen (usein se on palkkatyö), edistää terveyttä ja mielen hyvinvointia, joka taas kuntoutumisen kannalta on erittäin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikella kunnioituksella, sen enempää menemättä henkilökohtaisuuksiin, sanon kuitenkin tämän. Tai oikeammin kysyn: minkä takia ne kipupotilaat, jotka tulevat lehtiin asti, ovat aina ylipainoisia ihmisiä, jotka eivät esimerksi opettele arkea uudelleen vaan jäävät odottamaan eläkettä? Eräänkin kerran paikallislehden etusivulla komeili kipupotilas, jolla oli myös 2-tyypin diabetes, ja sotkuisen kodin keittiössä oli Pullavaa ja tyhjiä limsapurkkeja. Valitti kun on polvi niin kipeä. Voisiko ne kivut mitenkään olla siedettävämpiä jos vähän pitäisi enemmän itsestään huolta?
Se olisi tympeää, jos ei saisi uudelleekoulutukseen tukea. Tai kuntoutukseen muutenkaan. Mutta mikä on tämä juttu, että pitää päästä eläkkeelle nopeasti? Johtuuko se mahdottomasta paperishow'sta, uuvuttaako se, ja ajatus eläkkeestä houkuttaa senkin takia? Mitä, jos olisi selkeämpi järjestelmä, joka tähtää selkeään diagnoosiin, selkeään ja yhtenevään kuntoutussuunnitelmaan (tai suoraan eläkkeeseen, tosin senkin kanssa voi tehdä töitä) ja sitä kautta takaisin työelämään vaikka 70 prosenttisesti?
Onko meillä niin jäykkä ja joustamaton yhteiskunta, että työntekoa on vain 100% tai ei ollenkaan? Onko meillä liikaa luukkuja, joiden välillä pompitaan masennukseen asti?
Liikunnan vähyys. Vielä viime syksynä olin hoikka ja kosketin jalkani treeneissä ja siitä alkoi kierre, kun talven aikana taiteilin keppiensa kanssa ja 6kg tuli painoon huomaamatta, vaikka vähensin kaloreiden määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka julkisella paikalla saakin kuvata, kuvan pääkohde ei saa olla yksittäinen henkilö, ellei häneltä ole pyydetty lupaa. Kuvaaminen tai teknisellä laitteella katselu kodin tai auton sisälle on selkeästi lailla kiellettyä salakatselua. Toivottavasti vakuutusetsivät tuntevat kuvaamiseen liittyvät säädökset.
En sitten tiedä, onko vakuutuksenottaja sitoutunut vakuutusehtoihin, joissa hän on etukäteen hyväksynyt vakuutusetsivän tekemän tarkkailun. Silloinhan hän ei voi valittaa.
Julkisella paikalla saa kuvata, mutta kuvan julkaisemisessa on käytettävä harkintaa. Eli saan mennä tuolla kadulla kameralla kuvaten ja se ei ole laitonta. On tiloja, jotka luetaan julkisiksi, kuten kauppakeskukset ja tiloja, joita ei, kuten sairaalat.
Periaatteessa voin myös kiikaroida kotini ikkunasta tai kadulla mihin tahansa, eikä sekään ole laitonta. Saatan nähdä pariskunnan harrastamassa yhteistä kivaa, tai vakuutusasiakkaan tekemässä töitä. Voin olla vaikka murtovaras ja kiikaroida autosta jonkun asuntoon, mutta vasta murtovarkaus on on rikos, ei kiikarointi. Varkauden suunnittelukin saattaa olla, mutta kiikarointi ei ole vielä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä CRPS ihmisiä näkee terveydenhuollossa ja sanotaanko kauniisti näin, että valtaosalla puheet ja löydökset menevät aika pahasti ristiin ja ei ole mikään ihme, että tässä(kin) tapauksessa vakuutusetsivään turvauduttu. Henkilö on siis käden ongelman takia mielestään täysin työkyvytön ja mm. lehtikuvassa ja n. 100% varmuudella vakuutusetsivän materaalissa käyttää sitä työkyvytöntä kättään. Tuolloin oli tietysti juuri se parempi hetki ja kivut säteilevät joka paikkaan joopa joo. Mainittakoon, että käden amputaatiokaan ei välttämättä tee henkilöstä täysin työkyvytöntä.
Tarkoitatko, ettei lääkäreillä ole ammattitaitoa kirjoittaa oikeaa diagnoosia lääkärintodistukseen, vaan kirjoittavat puuta heinää ja vääristelevät vammoja?
Vakuutusyhtiöt vaativat lääkärin diagnoosin potilaan vammasta, usein jopa kahden lääkärin.
Vakuutusyhtiön korvaukset lähtee lääkärin aloitteesta ja päätöksestä. Ja kyllä lääkärien ammattitaidosta saa kommentistasi ihmeellisen työkuvan ja moraalin.
Vai oletko hoitaja, joka kirjoittelee täällä vain mutuja?
Diagnoosi on diagnoosi ja toimintakyky ja työkyky ovat sitten ihan omia asioitaan. Ja kyllä, osa lääkäreistä kyllä kirjoittaa maksusta aivan mitä puuta heinää vain lausuntoon, kuten mm. Validian tapauksessa näimme. Huvittavaa sinänsä, että nämä Validiasta lausunnon saaneet ihmiset harrastivat ja harrastavat ihan samanlaista uhriutumista kuin muut ihan asiastakin hylyn saaneet "Byhyyhyy ilkeä vakuutusyhtiön lääkäri hylkäsi lausunnon näkemättä minua".
Totta, olen itsekin nähnyt näitä lääkärien todistuksia , joissa kirjoittavat, että " pyynnöstä todistan, että henkilö se ja se...", että kyllähän niitä todistuksia saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kaikella kunnioituksella, sen enempää menemättä henkilökohtaisuuksiin, sanon kuitenkin tämän. Tai oikeammin kysyn: minkä takia ne kipupotilaat, jotka tulevat lehtiin asti, ovat aina ylipainoisia ihmisiä, jotka eivät esimerksi opettele arkea uudelleen vaan jäävät odottamaan eläkettä? Eräänkin kerran paikallislehden etusivulla komeili kipupotilas, jolla oli myös 2-tyypin diabetes, ja sotkuisen kodin keittiössä oli Pullavaa ja tyhjiä limsapurkkeja. Valitti kun on polvi niin kipeä. Voisiko ne kivut mitenkään olla siedettävämpiä jos vähän pitäisi enemmän itsestään huolta?
Se olisi tympeää, jos ei saisi uudelleekoulutukseen tukea. Tai kuntoutukseen muutenkaan. Mutta mikä on tämä juttu, että pitää päästä eläkkeelle nopeasti? Johtuuko se mahdottomasta paperishow'sta, uuvuttaako se, ja ajatus eläkkeestä houkuttaa senkin takia? Mitä, jos olisi selkeämpi järjestelmä, joka tähtää selkeään diagnoosiin, selkeään ja yhtenevään kuntoutussuunnitelmaan (tai suoraan eläkkeeseen, tosin senkin kanssa voi tehdä töitä) ja sitä kautta takaisin työelämään vaikka 70 prosenttisesti?
Onko meillä niin jäykkä ja joustamaton yhteiskunta, että työntekoa on vain 100% tai ei ollenkaan? Onko meillä liikaa luukkuja, joiden välillä pompitaan masennukseen asti?
Liikunnan vähyys. Vielä viime syksynä olin hoikka ja kosketin jalkani treeneissä ja siitä alkoi kierre, kun talven aikana taiteilin keppiensa kanssa ja 6kg tuli painoon huomaamatta, vaikka vähensin kaloreiden määrää.
Ymmärrettävää, mutta mitä olet mieltä, että jos saatavilla olisi asianmukaista kuntoutusta, tilanteessasi olisi ollut hyvä esimerkiksi käydä uimassa ja kuntosalilla ohjaajan kanssa, olisitko ottanut avun vastaan?
Kuusi kiloa ei tietysti ole paljon mitään merkittävään ylipainoon verrattuna. Toivottavasti vointisi on nyt parempi!
Jos on liikuntakykyinen, pitää olla liikkeellä vaikka olisi kipuja.
Sängyssä makaaminen altistaa veritulpille, lihaskunto katoaa ja lopulta liikuntakykykin.
Kokeile vaikka jotain leikkausta tai synnytystä. Vaikka kokisit olevasi toimenpiteen jälkeen vaikka kuinka kivulias ja haluaisit vain maata siellä sängyssä, liikkumaan on lähdettävä, ettei kuolema tule.