Oletteko koskaan kohdanneet lihavaa liikunnanopettajaa?

Kyllä, vie varsinkin personal trainerin uskottavuutta

Lihavan ravitsemusterapeutin olen tavannut.

Miehissä ainakin on sellaisia vähän mahakkaita, ei suorastaan lihavia.

Vierailija kirjoitti:

Miehissä ainakin on sellaisia vähän mahakkaita, ei suorastaan lihavia.

Varmaan ns. salimahaa osalla. Lihasmassan optimaalinen kasvu tuo yleensä vähän mahaakin. Katoaa, kun taas ollaan dieetillä. 

En, mutta sijaisena on ollut kunnon megalihava. Vihelteli pilliin ja tuskin jaksoi seisoa! Hän ei edes osallistunut mihinkään aktiviteettiin itse.

Minulla on ollut lihava liikunnanopettaja, iältään noin 45-vuotias nainen. Hänen miehensä oli myös ruotsin opettajani, yhtä lihava kuin vaimonsa. Kolme heidän tytärtään oli koulussamme myös, ja hekin melkoisen tanakoita. Mielenkiintoinen perhe, oikein kivoja kuitenkin kaikki. Tytöt kilttejä ja iloisia ja vanhemmat kannustavia ja oikeudenmukaisia opettajia.

Ala-asteella 90-luvulla meillä oli tyttöjen liikunnanopettajana melkoisen pulska keski-ikäinen täti, joka ei itse pahemmin tunneilla liikkunut. Kun oppilaat tekivät tavallisia punnerruksia, niin opettaja itse punnersi seisaallaan seinää vasten.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella 90-luvulla meillä oli tyttöjen liikunnanopettajana melkoisen pulska keski-ikäinen täti, joka ei itse pahemmin tunneilla liikkunut. Kun oppilaat tekivät tavallisia punnerruksia, niin opettaja itse punnersi seisaallaan seinää vasten.

Kyllä näissä tilanteissa opettaja tekee itsestään lähinnä naurettavan. Onkohan nuo sellaisia, että on opettanut jotain muuta ainetta, ja sitten tavallaan "pakotettu" liikunnanopettajaksi. Vaikka ainoa kokemus on liikunnasta kotiovelta autolle ja takaisin. 

Yläasteella oli lihava liikunnanopettaja. Nainen ja oli silloin vastavalmistunut, arvioisin että alle 30v. Oli tosi tiukka ope ja hyviä numeroita sai vain ne superliikunnalliset joukkuelajiharrastajat. Kieltämättä se tuntui aika ikävältä. Näin open itse ehkä pari kertaa juoksevan ja se hytkyminen ja puuskutus oli kamalaa katseltavaa, sori vaan.

Mulla oli yläasteella kahden vuoden ajan lihava liikunnanopettaja. Siis oikeasti juuri siihen oppiaineeseen erikoistunut, ei mikään sellainen joka olisi otettu kun pätevää ei saada. Tanssia osasi hyvin mutta mitään muuta sitten ei osannutkaan. No joo, uimataidosta en mene sanomaan kun altaan reunalta vaan meitä valvoi.

Yläasteella Kirkkonummella 80-luvun alussa oli lyhyt ja lihava liikunnanopettaja. Sukunimi alkoi E:llä. Mutta se oli oikeesti liikunnallinen ja notkea. Itse olin laiskanpulskea teini, joka lintsasi liikkatunneilta aina jonkun tekosyyn varjolla.

Minulla oli. Jumppatunti oli "vanha lenkki", eli me kotiin ja "opettaja" viinakauppaan.

Aika usein ne on sellasia roteva, jolla lihasta ja läskiä 😁

Meidän lukion liikkaope oli semmoinen pullea mahakas keski-ikäinen täti. Mutta jestas mikä kunto! Veti meille hikijumppaa ja huusi kun jengi ei jaksanut puoltatoistatuntia aerobicia :D

Vierailija kirjoitti:

Aika usein ne on sellasia roteva, jolla lihasta ja läskiä 😁

Miesten varmaan kuuluisiki olla sellaisia liikunnanopettajina. Naiset taas siroja ja pikkuisia. Ei tosin passaa mitää missiä laittaa. koska muuten pojat ei pystyisi keskittymään- 

Olen useammankin. Parhaat liikunnanopettajani ovat olleet lihavia. He kannustivat, kehuivat ja innostivat kokeilemaan uutta ja erilaista. He käyttivät myös luovia menetelmiä. Lisäksi opettivat taitoja hyvin, ja niin, että opetus ei ollut tylsää, ahdistavaa tai pelottavaa. Osasivat olla hienotunteisia esim. alkaneiden kuukautisten suhteen. Huomion arvoista on se, että näiden opettajien tunteja muistellaan vieläkin vanhojen luokkakavereiden kesken hyvällä. Muutamia lihavia, liikkumattomia oppilaita innostivat aikoinaan niin paljon, että innostuivat harrastamaan liikuntaa, ja ovat jatkaneet sitä liikunnan harrastamista vuosikymmeniä. Ja kyllä, nämä opettajat eivät välttämättä itse juosseet nopeimmin, kiivenneet korkeimmalle tai taipuneet spagaattiin.

Sitten taas ne pari kaikkein laihinta jumppakärpästä: Arvioivat oppilaita vain näiden liikuntaharrastusten suhteen. Jos harrastit kilpavoimistelua, luistelua tai balettia, niin sait hyvän numeron. Lihavia tai ei niin ketteriä oppilaita jopa pilkattiin. Tappoivat jopa liikunnallisilta oppilailta liikunnan ilon. Ne lihavat, ei niin ketterät oppilaat saivat vuosikymmeniä kestävän inhon liikuntaa kohden. Nämä opettajat kyllä itse juoksivat nopeasti, kiipesivät korkealle ja taipuivat spagaattiin. 

Taitava opettaja opettaa, vaikka ei itse osaisi. Onko liikunnan opettamisessa tärkeämpää se, että opettaja itse liikkuu parhaiten vai se, miten kannustaa elämän kestävään liikkumiseen ja opettaa taitoja? Minulle vastaus on selvä. Onko sinulle?

Koulussa oli yksi, ja nyt kuntosalilla jossa käyn ryhmäliikuntatunneilla on ollut kesäsijaisena yksi pyylevämpi ohjaaja. Ei siinä mitään, annoin mahdollisuuden ja kyllä hän selvästi jotain aiheesta tiesi, mutta ensinnäkin, tunti oli aivan liian kevyt verrattuna siihen mihin olin tottunut, ja toiseksi, minua ärsytti kun ohjaaja vain seisoskeli salin etuosassa huutamassa ohjeita (yleensä tekevät mukana, mikä on mielestäni kannustavaa + helpottaa rytmissä pysymistä).

En kuitenkaan halua ruveta ennakkoluuloiseksi, joten testaan jatkossakin muhkeammat muodot omaavien liikuntapalvelut, mutta tämä ei kyllä mennyt jatkoon.

Tanssinopettajia tiedän useammankin. Onhan se koomista, kun eivät itse pysty tekemään liikkeitä saati tanssimaan edes yhtä oppituntia. Poikkeuksetta ovat olleet luokattoman huonoja työssään. Ihmetyttää todella, että eivät hakeudu muihin töihin. Tai että ovat alunperinkään hakeutuneet tanssialalle (tai päässeet!).

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli. Jumppatunti oli "vanha lenkki", eli me kotiin ja "opettaja" viinakauppaan.

Mullakin oli liikunnanopettaja jolle viina maistui, alkoholisti suoraan sanoen. Usein oli jo päiväaikaan tukevassa humalassa. 

Kyllä, yläasteella toinen naisliikunnanopettajista muistutti aika paljon palloa. Jostain syystä hän ei koskaan näyttänyt esim. telinevoimistelussa omalla esimerkillään miten liikkeet tehtiin.