Lue keskustelun säännöt.
Milleniaaleista (eli tämän päivän 23–38-vuotiaista) 22% sanoo, että "heillä ei ole ystäviä" ollenkaan
06.08.2019 |
Todellinen lukema lienee vieläkin isompi
https://www.vox.com/platform/amp/science-and-health/2019/8/1/20750047/m…
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että monella ei ole ystäviä ollenkaan.
Somen ja digitaalisaation myötäkö tämä on mahdollistunut?
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni milleniaalit ovat niitä tämän päivän 12-19 vuotiaita teinejä eli 2000-luvun jälkeen, näin ainakin on mediassa asiasta puhuttu. Yli parikymppiset eivötsiis ole enää milleniaaleja, he ovat jo kasvaneet sen vaiheen ohi ja aikuistuneet.
Milleniaalit ei ole mikään ikävaihe vaan 1980-1995 syntynyt ihmisryhmä. Nyt teiniässä olevat eli 1996-2011 syntyneet ovat postmilleniaaleja ja vuodesta 2012 eteenpäin syntyneet kreikkalaisttain alpha -sukupolvea ja sitä seuraavat sitten beeta -sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni milleniaalit ovat niitä tämän päivän 12-19 vuotiaita teinejä eli 2000-luvun jälkeen, näin ainakin on mediassa asiasta puhuttu. Yli parikymppiset eivötsiis ole enää milleniaaleja, he ovat jo kasvaneet sen vaiheen ohi ja aikuistuneet.
Ei.
Milleniaalit eli Y-sukupolvi eli 1981-vuonna syntyneet ja siitä etiepäin aina 90-luvun puoliväliin saakka. Milleniaalit ovat baby boomersien eli X-sukupolven (1946-1964 syntyneiden) jälkikasvua.
Post-milleniaalit eli Z-sukupolvi eli 1995 vuoden jälkeen syntyneet.
Baby boomers eri kuin x-sukupolvi.
X-sukupolvi (baby bust) taas viittaa 1965-1979 vuosien välillä syntyneisiin eli osa heistä myös baby boomersien jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni milleniaalit ovat niitä tämän päivän 12-19 vuotiaita teinejä eli 2000-luvun jälkeen, näin ainakin on mediassa asiasta puhuttu. Yli parikymppiset eivötsiis ole enää milleniaaleja, he ovat jo kasvaneet sen vaiheen ohi ja aikuistuneet.
Ei.
Milleniaalit eli Y-sukupolvi eli 1981-vuonna syntyneet ja siitä etiepäin aina 90-luvun puoliväliin saakka. Milleniaalit ovat baby boomersien eli X-sukupolven (1946-1964 syntyneiden) jälkikasvua.
Post-milleniaalit eli Z-sukupolvi eli 1995 vuoden jälkeen syntyneet.
Siinä olet oikeassa Y-sukupolveen luetaan kaheksankyt luvulta yhdeksänkyt luvun puoliväliin syntyneet, mutta Z-polveen lasketaan kylläkin vasta vuoden 2000 jälkeen syntyneet.
Siitäkin on tehty useita tutkimuksia, kuinka some lisää yksinäisyyttä.
OT, mutta tajusin just etta ma seurustelen milleniaalin (vm. -88) kanssa. ARGH.
Ja mitas me 70-luvulla syntyneet ollaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lopetin juhlimisen eli ryyppäämisen kokonaan, nyt ei sitten ole ollut ystäviä enää ollenkaan 3 vuoteen, tai no oikeita ystäviä ei varmaan ole ollut oikeastaan koskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni milleniaalit ovat niitä tämän päivän 12-19 vuotiaita teinejä eli 2000-luvun jälkeen, näin ainakin on mediassa asiasta puhuttu. Yli parikymppiset eivötsiis ole enää milleniaaleja, he ovat jo kasvaneet sen vaiheen ohi ja aikuistuneet.
Ei.
Milleniaalit eli Y-sukupolvi eli 1981-vuonna syntyneet ja siitä etiepäin aina 90-luvun puoliväliin saakka. Milleniaalit ovat baby boomersien eli X-sukupolven (1946-1964 syntyneiden) jälkikasvua.
Post-milleniaalit eli Z-sukupolvi eli 1995 vuoden jälkeen syntyneet.
Typerä termi sitten. Mulle milleniaalit ovat jälkeen 2000 syntyneet. Muuten asiassa ei ole järkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni milleniaalit ovat niitä tämän päivän 12-19 vuotiaita teinejä eli 2000-luvun jälkeen, näin ainakin on mediassa asiasta puhuttu. Yli parikymppiset eivötsiis ole enää milleniaaleja, he ovat jo kasvaneet sen vaiheen ohi ja aikuistuneet.
Ei.
Milleniaalit eli Y-sukupolvi eli 1981-vuonna syntyneet ja siitä etiepäin aina 90-luvun puoliväliin saakka. Milleniaalit ovat baby boomersien eli X-sukupolven (1946-1964 syntyneiden) jälkikasvua.
Post-milleniaalit eli Z-sukupolvi eli 1995 vuoden jälkeen syntyneet.
Typerä termi sitten. Mulle milleniaalit ovat jälkeen 2000 syntyneet. Muuten asiassa ei ole järkeä
Näihän tuo televisiossa ja lehdissäkin on jo todettu monen vuoden ajan tai ainakin mitä itse muistan. Ihmettelen mistä on saatu päähän että milleniaalit on syntynyt ennen 2000-lukua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni milleniaalit ovat niitä tämän päivän 12-19 vuotiaita teinejä eli 2000-luvun jälkeen, näin ainakin on mediassa asiasta puhuttu. Yli parikymppiset eivötsiis ole enää milleniaaleja, he ovat jo kasvaneet sen vaiheen ohi ja aikuistuneet.
Ei.
Milleniaalit eli Y-sukupolvi eli 1981-vuonna syntyneet ja siitä etiepäin aina 90-luvun puoliväliin saakka. Milleniaalit ovat baby boomersien eli X-sukupolven (1946-1964 syntyneiden) jälkikasvua.
Post-milleniaalit eli Z-sukupolvi eli 1995 vuoden jälkeen syntyneet.
Typerä termi sitten. Mulle milleniaalit ovat jälkeen 2000 syntyneet. Muuten asiassa ei ole järkeä
Näihän tuo televisiossa ja lehdissäkin on jo todettu monen vuoden ajan tai ainakin mitä itse muistan. Ihmettelen mistä on saatu päähän että milleniaalit on syntynyt ennen 2000-lukua?
Siitä, että mileeniaaleja yhdistää tuo vuosituhannen vaihtumisen kokemus. Milleniaalit tulivat juuri silloin täysi-ikäisiksi kun vuosituhat vaihtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun näihin ystävättömiin milleniaaleihin. On mulla sellasia "moikataan, kun tavataan" -tuttuja ja sellaisia tuttavia, joiden kanssa voisi muutaman kerran vuodessa vaihtaa esimerkiksi Whatsappissa kuulumisia. Ei ole kuitenkaan yhtäkään sellaista ystävää, jolle juttelisin säännöllisesti esimerkiksi viikottain tai edes kuukausittain, jonka kanssa kyläiltäisiin toistemme luona tai muuten hengailtaisiin toistemme seurassa vapaa-ajalla, jolle voisin uskoutua mieltä painavista asioista ja joka voisi uskoutua mulle. Jos esimerkiksi nyt asuntoni palaisi poroksi, ei mulla olisi asuinpaikkakunnallani yhtäkään niin läheistä ihmistä, jolle kehtaisi soittaa vaikka keskellä yötä, että nyt kävi näin, saisko tulla täksi yöksi sinne. Kyllä tämä välillä surettaa mua.
Mulla oli yli yksi todella läheinen ystävyyssuhde ala-asteen viimeisiltä luokilta 20-vuotiaaksi saakka. Vietimme enemmän aikaa toistemme seurassa kuin perjeenjäsentemme seurassa ja puhuimme toisillemme aivan kaikesta. Sitten se ystävyys vain jotekin hiipui, kun muutimme eri paikkakunnille. Puhumme edelleen muutaman kerran vuodessa ja olemme todenneet, että molemmat kaipaamme toisiamme ja arvostamme toisiamme edelleen. Totesimme kuitenkin yhteisymmärryksessä, että jollain tapaa kasvoimme ystävyydestä erilleen eikä toisen seurassa ole yhtä vaivatonta ja mukavaa kuin aikoinaan. Olemme hirmuisen erilaisia nykyään. Silloin on turha ylläpitää ystävyyttä väkisin.
Ystävyydet ovat siis hiipuneet kaukaisiksi kaverisuhteiksi omalla kohdallani. Tuosta yllä mainitusta ystävyyssuhteesta en olisi uskonut, että sekin hiipuu. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että on oltava ystävä vaikka väkisin jonkun kanssa, vaikka se homma ei toimi eikä toinen tunnu omanlaiselta ihmiseltä. Vietän mieluummin aikaani yksin kuin ns. pakotan ihmissuhteita syvemmiksi kuin mikä tuntuu hyvältä.
Toivottavasti vielä tämän elämän aikana tapaan ihmisen, jonka kanssa klikkaa samalla tavalla kuin entisen parhaan ystäväni kanssa nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun näihin ystävättömiin milleniaaleihin. On mulla sellasia "moikataan, kun tavataan" -tuttuja ja sellaisia tuttavia, joiden kanssa voisi muutaman kerran vuodessa vaihtaa esimerkiksi Whatsappissa kuulumisia. Ei ole kuitenkaan yhtäkään sellaista ystävää, jolle juttelisin säännöllisesti esimerkiksi viikottain tai edes kuukausittain, jonka kanssa kyläiltäisiin toistemme luona tai muuten hengailtaisiin toistemme seurassa vapaa-ajalla, jolle voisin uskoutua mieltä painavista asioista ja joka voisi uskoutua mulle. Jos esimerkiksi nyt asuntoni palaisi poroksi, ei mulla olisi asuinpaikkakunnallani yhtäkään niin läheistä ihmistä, jolle kehtaisi soittaa vaikka keskellä yötä, että nyt kävi näin, saisko tulla täksi yöksi sinne. Kyllä tämä välillä surettaa mua.
Mulla oli yli yksi todella läheinen ystävyyssuhde ala-asteen viimeisiltä luokilta 20-vuotiaaksi saakka. Vietimme enemmän aikaa toistemme seurassa kuin perjeenjäsentemme seurassa ja puhuimme toisillemme aivan kaikesta. Sitten se ystävyys vain jotekin hiipui, kun muutimme eri paikkakunnille. Puhumme edelleen muutaman kerran vuodessa ja olemme todenneet, että molemmat kaipaamme toisiamme ja arvostamme toisiamme edelleen. Totesimme kuitenkin yhteisymmärryksessä, että jollain tapaa kasvoimme ystävyydestä erilleen eikä toisen seurassa ole yhtä vaivatonta ja mukavaa kuin aikoinaan. Olemme hirmuisen erilaisia nykyään. Silloin on turha ylläpitää ystävyyttä väkisin.
Ystävyydet ovat siis hiipuneet kaukaisiksi kaverisuhteiksi omalla kohdallani. Tuosta yllä mainitusta ystävyyssuhteesta en olisi uskonut, että sekin hiipuu. Jotkut tuntuvat ajattelevan, että on oltava ystävä vaikka väkisin jonkun kanssa, vaikka se homma ei toimi eikä toinen tunnu omanlaiselta ihmiseltä. Vietän mieluummin aikaani yksin kuin ns. pakotan ihmissuhteita syvemmiksi kuin mikä tuntuu hyvältä.
Toivottavasti vielä tämän elämän aikana tapaan ihmisen, jonka kanssa klikkaa samalla tavalla kuin entisen parhaan ystäväni kanssa nuorempana.
Tähän moni voi samaistua. En oikein minäkään tiedä minne voisi mennä jos talo palaisi tuolla tavalla. Onneksi kuitenkin pääsee vaikka menemään kuntosalille, johon on 24h jäsenyys. Se auttaa, jos talo palaisi vaikka keskellä talvea niin pääsee yöllä edes jonnekin lämpimään. Sellainen varmuus on mielestäni hyvä olla jokaisella, 24h saleja on lähes joka paikassa nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi ystävä, mun mies. Kavereitakaan ei ole kyllä yhtään, joitain tuttuja kyllä, mutta en heitä syvällisemmin tunne. Opiskellessa oli joitain kavereita, yksi aika läheinen ystäväkin, mutta muutti toiseen maahan. Ja nyt lapsiperhe-elämän alettua tuntuu, että ihmissuhteet ovat entistäkin pinnallisempia. Ei voi missään sanoa mistään vaan pitää esittää vakavaa ja täydellistä vanhempaa. Siltä tuntuu, millaisiakohan lapsia tästä sitten kasvaa.. Tarkoitan, että pitää olla hyvin korrekti, menojalka ei vipata, mutta ääasiassa mammapiirit eivät ole kovin humoristisia.
Niin ja somessa en ole ollenkaan paitsi yrityksen sivuja päivittelen. Mutta on somella varmasti tähän ikäluokkaan vaikutusta. Keskittymiskyky on jotain aivan olematonta, samoin avoimuus - tuntematon käsite. Että meitä yksinäisiä on varmasti aika paljon. Itselläni on onneksi sisaria ja ihan ok suhde vanhempiin. Olisi silti kiva löytää kahviseuraa ja puhua muustakin kuin säästä.
N25
Yksi seikka on varmasti se, että milleniaaleilla opinnot, työelämä, asunnon saaminen ja raha-asiat ovat ihan objektiivisesti hankalempia kuin menneillä sukupolvilla. Ei ole enää sitä, että kansakoulusta lampsitaan suoraan valtion johtavien virkamiesten riveihin. Jos haluaa elämässään muutakin kuin Kela-tuet, kyllä siinä saa tehdä kivuliaita uhrauksia. Myös sosiaalisista suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
OT, mutta tajusin just etta ma seurustelen milleniaalin (vm. -88) kanssa. ARGH.
Ja mitas me 70-luvulla syntyneet ollaan?
Vau, hyva sina! Kiva kun tulit taas kertomaan. Inq ja sen sen ihq mies
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
OT, mutta tajusin just etta ma seurustelen milleniaalin (vm. -88) kanssa. ARGH.
Ja mitas me 70-luvulla syntyneet ollaan?
Vau, hyva sina! Kiva kun tulit taas kertomaan. Inq ja sen sen ihq mies <3
Vau, hyva sina! Vitutteleeko taas tyhjasta vai onko oma elama oiqeesti vahemman ihquu?
Ihan vinkkina, etta jos on kroonisesti paha mieli jopa siina maarin, etta sita pitaa menna paivittain purkamaan anonyymisti muille v*ttuilemalla jossain turhanpaivaisella keskustelufoorumilla, niin kannattaa tehda ehka pienta pintaremonttia omassa elamassa, konmarittaa pois kaikki negatiivinen ja keskittya positiiviseen ajatteluun. <3
Kerron toisen puolen kokemuksesta. Mulla on paljon kavereita ja vastaan on tullut paljon myös niitä joiden kanssa olen tietoisesti vältellyt ystävystymästä. Syitä:
- Ei ole läsnä vaan selaa puhelinta seurassa
- Jutut kiertää kehää tai ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa, eli ole ns. elämää
- Kivireki jota saa suostutella ja viihdyttää yksipuolisesti
- Ilkeä ja vilpillinen (minulle tai muille)
- yhdessäollessa flow ei jotenkin vain suju
Tosi paljon tulee vastaan ihmisiä jotka on käsittämättömän laiskoja sosiaalisesti ja saamattomia näkemään yhtään vaivaa minkään eteen. Pysytään omalla mukavuusalueella eikä edes haluta kehittää esim ujoutta tai muuta mikä invalidisoi sosiaalisesti.
Mussakin on vikoja ja on okei jos joku ei niistä pidä.
Ystävyydelle asetetaan nykyisin todella kovat vaatimukset. Aivan kuten parisuhteellekin. Yhden ihmisen pitäisi täyttää kaikki ystävyydeltä edellytettävät asiat, vaikka näin täydellistä ihmistä harvoin löytää ja jos löytääkin, todennäköisesti tällä on jo ihan riittävästi ystäviä. Jos pystyy hyväksymään, että ystävät voivat olla hyvinkin erilaisia ja heitä voi olla useampia kavereiden lisäksi, ei ole niin suurta riskiä jäädä kokonaan yksin.
Eipä ole ei, eikä ikinä ole oikein ollutkaan. Somella ei ainakaan itselläni ole asian kanssa mitään tekemistä, ennenkuin sain ensimmäisen tietokoneen, eristin itseni lukemalla kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyydelle asetetaan nykyisin todella kovat vaatimukset. Aivan kuten parisuhteellekin. Yhden ihmisen pitäisi täyttää kaikki ystävyydeltä edellytettävät asiat, vaikka näin täydellistä ihmistä harvoin löytää ja jos löytääkin, todennäköisesti tällä on jo ihan riittävästi ystäviä. Jos pystyy hyväksymään, että ystävät voivat olla hyvinkin erilaisia ja heitä voi olla useampia kavereiden lisäksi, ei ole niin suurta riskiä jäädä kokonaan yksin.
Mun mielestä on ok olla vaativa jos itsekin panostaa kaveruuteen.
Kerran seurassa huomasin yhden hangaroundin ilmoittavan mitä haluaa ja odottavan että muut toteuttavat sen. Muutaman kerran kun tämä tapahtui niin huomautin napakasti että ei me muut tehdä kaikkea sun puolesta. Vaikutti yksinkertaisesti vaan passiiviselta lahnalta jolle toimeenpanemisen käsitys oli aivan hukassa. Nämä ihmiset ovat pitkän päälle raskaita ja heitä on paljon.
Ei.
Milleniaalit eli Y-sukupolvi eli 1981-vuonna syntyneet ja siitä etiepäin aina 90-luvun puoliväliin saakka. Milleniaalit ovat baby boomersien eli X-sukupolven (1946-1964 syntyneiden) jälkikasvua.
Post-milleniaalit eli Z-sukupolvi eli 1995 vuoden jälkeen syntyneet.