Lue keskustelun säännöt.
Avuttomaksi muuttunut äiti, tulen hulluksi!
05.08.2019 |
Äitini on vasta 64, mutta nyt kun viimeinenkin lapsi on valmiatunut ja mennyt naimisiin, hän on taantunut täydelliseksi riippakiveksi. En jaksa!
Ei enää ymmärrä suunnilleen mitään. Ennen kirkas akateeminen ihminen ei hallitse edes television kaukosäädintä! Junnaa jossain kahvimaidon laadussa loputtomiin ja jankuttaa ja valittaa. Helle meinasi viedä meiltä lapsilta järjen, koska oli niiin kuuma. Ei saanut edes ikkunoita itse auki ja valitti ja valitti ja valitti.
Mitä helvettiä tässä voi tehdä?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Voiko nykyaikana olla joku ihminen, joka on noin tietämätön muistisairauksista kuin ap on.
Muistisairaus oireilee eri tavoin ihmisillä. Jotkut peittelee sitä viimeiseen asti, ja tekeytyvät täysin erialisiksi ihmsiksi, mitä ovat ennen olleet.
Kummallista, mutta totta, muistisairauksia on todella paljon yhä nuoremmilla "vanhuksilla", eikä siihen vaikuta yhtään mitään koulutus tai ammatti.
Perustyössä muistisairas saattaa selvitä pitkäänkin kokemuksella ja vanhoilla opituilla tiedoilla.On aivan uskomatonta lukea, miten kylmä suhtautuminen lapsilla on nykyään vanhempiinsa. vaikka rakkautta ja tunnetta ei olisikaan, pitää jokaisella ihmisellä olla empatiaa toista ihmistä kohtaan, olipa tuo ihminen millainen tahansa. Tämä kuuluu perusihmisyyteen.
Ajattele, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinun lapsesi suhtautuisivat sinun yhtä kylmästi ja välinpitämättömästi ja vain ivaisivat sinua, kun sinä vanhenet.
Mistä tiedät, millainen sinun vanhuutesi aikanaan on?
Olet kylmä ihminen ap.
Niin se metsä vastaa kuin sinne huutaa. Edes vanhuus ei oikeuta ihmistä pompottelemaan muita, oikuttelemaan, kiukuttelemaan juoksuttamaan, valittamaan, vaatimaan ja olemaan vaikea.
Eikä sukulaisuus velvoita ketään hyppimään edellä mainutun kaltaisen vanhuksen pillin mukaan.
Joistakin tulee tuollaisia, syytä en tiedä, ilman että heillä on minkään valtakunnan muistisairautta. Tunnistan kyllä muistisairauden, isäni sairasti altzheimeria monta vuotta. Äidistäni on tullut tuollainen, ilman muistisairautta, hänet on tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla myös b-vitamiinin puutos, joka on melko tavallinen vanhuksilla. Oireina muistisairauden tyyppisiä oireita ja masennusta. Yleensä kyllä lääkäri tuon ikäisiltä testaa, jos menee muistin takia lääkäriin. Tai ainakin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa ensin tilata englanniksi nettikaupasta itselleen konserttiliput jne ja sitten seuraavassa hetkessä vaatii, että häntä pitää tulla auttamaan, koska hän ei osaa erottaa sanoja on ja off toisistaan kaukosäätimestä. Huushollissa varmaan 15 sanakirjaa, josta ne voisi katsoa jos oikeesti on ylivoimaista.
Tai ikkuna pitää ajaa avaamaan. Ei voi pyytää naapuria. Ja itse on saanut sen kyllä kiinni.
Tällaista koko ajan.
Ap
Muistisairaus. Googlaa Lewyn kappale -tauti ja vilkaise oireet. Luonne ja käytös muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap.
Olet täysi typerys, et käsitä mistään mitään, etkä edes välitä ottaa selvää, onko läheisesi sairas.
Muistisairaudet eivät katso ikää, jo nelikymppinen saattaa sairastua Alzheimirin tautiin.
Missä ajassa oikein elät, kun tuollaista tekstiä tänne kirjoittelet. Vai oletko lääkäri, joka osaa tehdä diagnoosit?
Aloittajan ongelmat ratkeavat siis siten, että hän sanoo äidilleen tämän olevan muistisairas ja varaa ajan lääkärille testeihin. Jos äiti väittää vastaan ja selittää, että hänellä on uusi vaativa työ ja ulkomaan matkatkin onnistuvat, niin siinä pitää vain sanoa, että muistisairas sinä olet, pitää hankkia diagnoosi ja lääkitys sekä kotiapua. Sitä minä en tiedä, miten aikuinen ihminen saadaan väkisin vietyä lääkäriin, mutta sinä varmaan osaat sen kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on aina ollut jollain tavalla avuton. Sitä ei ole vaan kiinnostanut joku vaikkapa lomakkeen täyttäminen ja niin on saanut joku muu tehdä sen puolesta. Niin on ollut aina. Ehkä siinä on pelkoa siitä, että ei osaa kuitenkaan. Kun isä kuoli, äiti oli 55-vuotias ja siitä se varsinainen avuttomuus sitten alkoikin.
Kyllähän se välillä rassaa, kun pitää joku ihan tavallinen asia lähteä tekemään sen puolesta, kun se ei ymmärrä kun sanoo, että kokeile nyt vaikka laittaa töpseli seinään, kun se valittaa että telkkariin ei tule kuvaa. Ja ei todellakaan ole muistisairas. On asioita, joita se osaa junailla vallan hyvin. Mutta on vaan huomattu se, että kun pitää mennä joku simppeli asia sinne tekemään, niin sieltä ei tahdo päästä pois millään, on istuttava ja juotava kahvia ja kuunneltava turhia höpinöitä. Eli seuran puute.
Äiti on taitavasti pistänyt kaikki ystävyyssuhteensa jäihin yksi kerrallaan. Sitten valittaa yksinäisyyttä. Mutta seuraksi ei kelpaa muut kuin me lapset. Syykin on huomattu: omille lapsilleen se voi valittaa valittamasta päästyään kaikesta mahdollisesta. Jollekin ystävälle tai tutulle ei voi. Ne kun ei jaksa kuunnella ja lähtee pois. Eikä äiti halua vieraille edes puhua omista asioistaan kunnolla, vaan pitää näytellä jotain parempaa kuin on.
Muistan kun käytiin äidin kanssa muutaman kerran ulkomailla isän kuoleman jälkeen. Joka ikisen paperin sain minä täyttää sen puolesta ja joka asian hoitaa ja kun kuljettiin porukassa, äiti piti minua koko ajan olkapäästä kiinni. Oppaan puheita äiti ei edes kuunnellut vaan vaati minua hoitamaan kaikki ja tekemään niin kuin neuvottiin. Nyt kun ajattelen tuota, äiti oli silloin nuorempi kuin minä nyt enkä minä vieläkään tarvitse toista ihmistä tekemään joka asiaa puolestani. Kun ostin auton itselleni, äiti ei sen jälkeen enää osannut kulkea linja-autolla tai junalla, vaikka sitä ennen oli liikkunut niissä ihan hyvin. Joka pienikin matka täytyi lähteä sitä kuskaamaan. Nyt, vanhana se valittaa, että miksi ei ajanut silloin nuorempana ajokorttia ja ostanut itselleen autoa, miksi te ette neuvoneet minua tekemään niin. Juupa juu, miten ihminen, jolle kaikki vähänkin tekniset vempeleet tuotti tuskaa, olisi oppinut käyttelemään autoa? Kun uudella pesukoneellakin piti puoli vuotta käydä pesemässä pyykkinsä, ennen kuin hän uskalsi itse luottaa että osaa. Ja miksei sitten mennyt ja ajanut sitä korttia, meidänkö siihen olisi pitänyt kehottaa, aikuista ihmistä?
Ymmärrän minä, jos ihminen on oikeasti avuton, mutta on kyllä niitäkin, jotka vain heittäytyy avuttomiksi eikä edes yritä opetella mitään tai tehdä mitään itse.
Isoäitini muistisairaus oireili juuri tuon tapaista käytöksenä jo kauan ennen eläkeikää.
Hidas erakoituminen ystäväpiiristä, konservatiiviset ja jyrkät mielipiteet, ainainen valitus ja muiden haukkuminen, avun tarve, ...
Kuitenkin meni yli 20 vuotta ennenkuin muistisairaus alkoi todella näkyä murtovaras-pelkoina, vainoharhaisuutena ja asioiden unohtamisina.
Viimeiset vuodet menivät vanhainkodissa muistisairaana.
Ehkä näin ei olisi käynyt jos ennusmerkit olisi havaittu, mutta p**kamaisena luonteenahan kaikki silloin käytöstä piti. Ehkä silloin (yli 30 v sitten) ei myöskään varhaisvaiheen oireita olisi osattu diagnosoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on aina ollut jollain tavalla avuton. Sitä ei ole vaan kiinnostanut joku vaikkapa lomakkeen täyttäminen ja niin on saanut joku muu tehdä sen puolesta. Niin on ollut aina. Ehkä siinä on pelkoa siitä, että ei osaa kuitenkaan. Kun isä kuoli, äiti oli 55-vuotias ja siitä se varsinainen avuttomuus sitten alkoikin.
Kyllähän se välillä rassaa, kun pitää joku ihan tavallinen asia lähteä tekemään sen puolesta, kun se ei ymmärrä kun sanoo, että kokeile nyt vaikka laittaa töpseli seinään, kun se valittaa että telkkariin ei tule kuvaa. Ja ei todellakaan ole muistisairas. On asioita, joita se osaa junailla vallan hyvin. Mutta on vaan huomattu se, että kun pitää mennä joku simppeli asia sinne tekemään, niin sieltä ei tahdo päästä pois millään, on istuttava ja juotava kahvia ja kuunneltava turhia höpinöitä. Eli seuran puute.
Äiti on taitavasti pistänyt kaikki ystävyyssuhteensa jäihin yksi kerrallaan. Sitten valittaa yksinäisyyttä. Mutta seuraksi ei kelpaa muut kuin me lapset. Syykin on huomattu: omille lapsilleen se voi valittaa valittamasta päästyään kaikesta mahdollisesta. Jollekin ystävälle tai tutulle ei voi. Ne kun ei jaksa kuunnella ja lähtee pois. Eikä äiti halua vieraille edes puhua omista asioistaan kunnolla, vaan pitää näytellä jotain parempaa kuin on.
Muistan kun käytiin äidin kanssa muutaman kerran ulkomailla isän kuoleman jälkeen. Joka ikisen paperin sain minä täyttää sen puolesta ja joka asian hoitaa ja kun kuljettiin porukassa, äiti piti minua koko ajan olkapäästä kiinni. Oppaan puheita äiti ei edes kuunnellut vaan vaati minua hoitamaan kaikki ja tekemään niin kuin neuvottiin. Nyt kun ajattelen tuota, äiti oli silloin nuorempi kuin minä nyt enkä minä vieläkään tarvitse toista ihmistä tekemään joka asiaa puolestani. Kun ostin auton itselleni, äiti ei sen jälkeen enää osannut kulkea linja-autolla tai junalla, vaikka sitä ennen oli liikkunut niissä ihan hyvin. Joka pienikin matka täytyi lähteä sitä kuskaamaan. Nyt, vanhana se valittaa, että miksi ei ajanut silloin nuorempana ajokorttia ja ostanut itselleen autoa, miksi te ette neuvoneet minua tekemään niin. Juupa juu, miten ihminen, jolle kaikki vähänkin tekniset vempeleet tuotti tuskaa, olisi oppinut käyttelemään autoa? Kun uudella pesukoneellakin piti puoli vuotta käydä pesemässä pyykkinsä, ennen kuin hän uskalsi itse luottaa että osaa. Ja miksei sitten mennyt ja ajanut sitä korttia, meidänkö siihen olisi pitänyt kehottaa, aikuista ihmistä?
Ymmärrän minä, jos ihminen on oikeasti avuton, mutta on kyllä niitäkin, jotka vain heittäytyy avuttomiksi eikä edes yritä opetella mitään tai tehdä mitään itse.
Isoäitini muistisairaus oireili juuri tuon tapaista käytöksenä jo kauan ennen eläkeikää.
Hidas erakoituminen ystäväpiiristä, konservatiiviset ja jyrkät mielipiteet, ainainen valitus ja muiden haukkuminen, avun tarve, ...Kuitenkin meni yli 20 vuotta ennenkuin muistisairaus alkoi todella näkyä murtovaras-pelkoina, vainoharhaisuutena ja asioiden unohtamisina.
Viimeiset vuodet menivät vanhainkodissa muistisairaana.Ehkä näin ei olisi käynyt jos ennusmerkit olisi havaittu, mutta p**kamaisena luonteenahan kaikki silloin käytöstä piti. Ehkä silloin (yli 30 v sitten) ei myöskään varhaisvaiheen oireita olisi osattu diagnosoida.
Meinaat, että jos olisi tehty diagnoosi, muistisairaus olisi parantunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairauden jälkeen kartoitettava masennus/ahdistus - iso elämänmuutos kun jää eläkkeelle ja lapset lähtee eikä ilmeisesti miestä taloudessa. Aivot jumissa ja ajatus kulkee yhtä epämiellyttävää ympyrää eikä elämään löydy mieltä eikä sisältöä.
Ap:n asenne ei kyllä auta asiassa yhtään.
Ei hän ole eläkkeellä. Ja siis viimeisinkin lapsi muuttanut kotoa kuitenkin jo 10 vuotta sitten. Leskeksi jäi 30 vuotta sitten. Ulospäin esittää pirteää ja ihanaa ja haalii vaikka motä tehtävää itselleen. Meille lapsille näkyy sitten tää kitisijä.
Ap
No, tulihan sitä täsmällisempää infoa sitten , kun aikasi olet pompottanut meitä hyväntahtoisia neuvojia. Sellainen tytär kuin äitikin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas täällä ilkeitä kommentoijia,
haluan antaa äitini teille hoidettavaksi.
Rahaa hänellä on, mutta lääkäriin ei mennä,
vaikka mitä oireita muistisairaudesta fyysisiin sairauksiin,
ruokaa ei osteta, kun ei pysty syömään,
joka asia pitää jonkun muun hoitaa.
Haukkuu minua, kehuu sisaruksia,
syyllistänyt minun 4 vuotiaasta lähtien
niin, että olen saanut pahoja ahdistuskohtauksia
ja tämä paska jatkuu.
Kun olette tällaista katsellut vaikka vuoden niin
sitten voidaan keskustella lisää tästä aiheesta.
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairauden jälkeen kartoitettava masennus/ahdistus - iso elämänmuutos kun jää eläkkeelle ja lapset lähtee eikä ilmeisesti miestä taloudessa. Aivot jumissa ja ajatus kulkee yhtä epämiellyttävää ympyrää eikä elämään löydy mieltä eikä sisältöä.
Ap:n asenne ei kyllä auta asiassa yhtään.
Ei hän ole eläkkeellä. Ja siis viimeisinkin lapsi muuttanut kotoa kuitenkin jo 10 vuotta sitten. Leskeksi jäi 30 vuotta sitten. Ulospäin esittää pirteää ja ihanaa ja haalii vaikka motä tehtävää itselleen. Meille lapsille näkyy sitten tää kitisijä.
Ap
No, tulihan sitä täsmällisempää infoa sitten , kun aikasi olet pompottanut meitä hyväntahtoisia neuvojia. Sellainen tytär kuin äitikin!
Ja sä kitiset nyt meille. Se on sukuvika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap valittaa, että äiti kitisee. Ap tekee itse ihan samaa nyt jo!
Kannattaisi aina pitää ystävistään kiinni loppuun asti muuten vanhuksena voi olla yksinäistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko nykyaikana olla joku ihminen, joka on noin tietämätön muistisairauksista kuin ap on.
Muistisairaus oireilee eri tavoin ihmisillä. Jotkut peittelee sitä viimeiseen asti, ja tekeytyvät täysin erialisiksi ihmsiksi, mitä ovat ennen olleet.
Kummallista, mutta totta, muistisairauksia on todella paljon yhä nuoremmilla "vanhuksilla", eikä siihen vaikuta yhtään mitään koulutus tai ammatti.
Perustyössä muistisairas saattaa selvitä pitkäänkin kokemuksella ja vanhoilla opituilla tiedoilla.On aivan uskomatonta lukea, miten kylmä suhtautuminen lapsilla on nykyään vanhempiinsa. vaikka rakkautta ja tunnetta ei olisikaan, pitää jokaisella ihmisellä olla empatiaa toista ihmistä kohtaan, olipa tuo ihminen millainen tahansa. Tämä kuuluu perusihmisyyteen.
Ajattele, miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinun lapsesi suhtautuisivat sinun yhtä kylmästi ja välinpitämättömästi ja vain ivaisivat sinua, kun sinä vanhenet.
Mistä tiedät, millainen sinun vanhuutesi aikanaan on?
Olet kylmä ihminen ap.
Hän vaihtoi viime talvena uusiin vaativiin työtehtäviin uudelle paikkakunnalle ja lomaili aktivilomalla Usassa kuukauden keväällä.
Sitten kuitenkaan ei saa teeveetä kiinni eikä kahvimaitoa naapurista.
En täysin tajua että missä tässä on se empatian aihe ja kuka on sen oikea kohde.
Ap
On aika vaikea uskoa johonkin muistisairauteen edes alkavaan . Joku muu neurologinen vaiva pikemmin , jos ihan oikeasti ei erota on off jne.
Jos vielä pari kuukautta sitten tilasi matkan, liput, maahantulo viisumit tai mikä ezx se nyt on.
Miten selviää työpaikalle ja työpaikalla, jos ei saa lähikaupasta maitoa ?
Hm..tuli mieleen virtsarakon tulehdus , se saa vanhemmilla ihmisillä pöntön sekaisin, jos tämä avuttomuus alkanut suht' äkisti.
Mun isäni osaa seurata kännykkäsovelluksella uuden pihapaljunsa toimintaa, mutta tarvitsee ailti kaikkeen mahdolliseen askareeseen aina muita. Jos siis joku on niin hölmö että uskoo.