Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
11v poika, koiran kuolema ja isän asenne "miehet eivät itke" poika alkanut häiriköidä suremisen sijaan
05.08.2019 |
Koira ollut pojan rinnalla koko hänen elämänsä. Nyt jouduttiin hiljattain lopettamaan vanhuuden sairauksien takia.
Isä on pojalle jyrkkä. Itkemisestä ja "vinkumisesta" on antanut arestia ja puhelinkieltoa. Nyt poika on alkanut käyttäytyä huonosti suremisen sijaan. Tänään viimeksi heitti aamiaisella lautasen seinään kun hoputin kouluun. Pelkään että koulussa tämä vielä korostuu ja hänestä tulee kiusaaja.
Lomallakin kiusasi pienempiä poikia heittelemällä hiekkaa päälle, varasti yhden pojan kengät, lällätteli ja haukkui. Tämä käytös alkoi koiran kuoleman jälkeen. Olen yrittänyt kahden kesken sanoa että kyllä saa surra ja ikävöidä, mutta saan vaan kiroilut päälleni. Isän asenne ei tuosta muutu, mutta miten varmistan ettei pojasta kasva kiusaajaa?
Kommentit (41)
^ Hyvinvoinnin kannalta olisi vielä parempi jos oppisi mitä saa/voi tehdä ja miten tunteita purkaa eikä että vain oppisi hillitsemään itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-40 ja -50 -luvulla syntyneille miehille tuo oli perusasenne. 2000- luvulla pitää jo ymmärtää toisin. Niin paljon enemmän ihmisen pääkopan toiminnasta jo tiedetään. Tarkoitan miestäsi.
Kiva, että miehesi siirtää toksista maskuliinisuutta lapselleenkin. Hän tässä se oikea ongelma on, eikä poikasi. Joko isä pistää suunsa tukkoon koko asiasta, tai aivopestä hänet tälle vuosisadalle ja saatte yhdessä opetettua pojalle, että mieskin saa itkeä.
Vierailija kirjoitti:
^ Hyvinvoinnin kannalta olisi vielä parempi jos oppisi mitä saa/voi tehdä ja miten tunteita purkaa eikä että vain oppisi hillitsemään itsensä.
Purkautuuhan ne tunteet noinkin, ahdistuksen ja kiukun kautta. Siis silti vaikka niitä ei mitenkään ilmaisisi ulospäin. Ei nykyään enää psykologit ja terapeutit ole ollenkaan sitä mieltä, että sellaisesta ulospäin purkamisesta välttämättä olisi hyötyä, usein siitä on vain haittaa. Esm. joskus aikoinaan suosittu menetelmä purkaa vihaa vaikka hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä usein vahvistaa reagointia vihalla. Nykyään katsotaan että yleensä on parempi kohdata tunteet sisäisesti sellaisenaan, antamalla niiden tulla kaikella voimallaan, mutta ei ole mitenkään välttämätöntä purkaa niitä ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on oikeassa. Itkupillejä on Suomessa jo ihan riittävästi!
Koira on vain koira, ja sitä paitsi kuolema on luonnollista. Mitä itkemistä siinä on?
Ollaan luisumassa siihen että koirat on kohta tärkeämpiä kuin ihmiset ja hyvä vaan että joku pitää vähän rotia tähän elukoiden inhimillistämiseen.
11v ei ensinnäkään ole mies, lähdetään siitä.
Mutta miehet todellakin itkevät, jos ovat normaaleja ihmisiä eivätkä psykopaatteja.
Harmi että miehesi kasvattaa pojasta kusipäätä, niitä on jo ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä edesmennyt Kinnusen Jormakin itki ja vieläpä suorassa näköradiolähetyksessä. Ja Jorma oli sentään mies eikä mikään mikkihiiri niin kuin "miehesi"!
Voi poikaa. Koiran menettäminen on sama kuin läheisen kuolema, varsinkin kun koira on ollut pojan lähellä koko hänen elämänsä ajan. Poika olisi saattanut kyllä reagoida noin ilman isän ivaakin, mutta onhan se isältä ymmärtämätön ele ja poikaa kohtasn väärin.
Poika tuskin osaa yhdistää käyttäytymistään ja surua.
Onko mahdollista ottaa uutta koiraa? Ei se tietenkään ole sama juttu, mutta poika saisi tuttua tekemistä ja tunnesuhteen.
On hyvä, että lapsi kokee menettämistä ja siihen liittyviä tunteita. Poika on niin pieni vielä, että hänen turvallisuudentunteensa on varmasti palasina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä Vantaalla on koulussa sisu-ryhmä lapsille joilla on vaikeuksia tunteiden käsittelyssä. Olisiko teillä mahdollisuutta samalaiseen?
Porvoolaiset faijat on dillejä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa. Oli provo tai ei, niin aivan, tästäkö pojilla niin yleinen häiriökäyttäytyminen johtuu? Normaaleja tunteita ei saa näyttää, niitä ei osata käsitellä ja sitten se purkautuu näin? Eli toksinen maskuliinisuus on mm. tätä.
Ehkä tämä on ollut teille muille selvää, mutta itse olen lapseton, veljetön ikisinkku ja tämä on itselleni aika kaukainen aihe.
Älkää antako idiootti-isien pilata poikianne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää aina, millaisten junttien kanssa naiset täällä seurustelee, saati sitten lisääntyy
Millainen isä muka antaa lapselle arestia suremisesta?
Eiköhän tämä jätetä omaan arvoonsa koko aloitus yhtenä huonona provona jälleen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Mies on oikeassa. Itkupillejä on Suomessa jo ihan riittävästi!
Koira on vain koira, ja sitä paitsi kuolema on luonnollista. Mitä itkemistä siinä on?
Ollaan luisumassa siihen että koirat on kohta tärkeämpiä kuin ihmiset ja hyvä vaan että joku pitää vähän rotia tähän elukoiden inhimillistämiseen.
Koira on koira, mutta kiintymys on kiintymystä. Sinä varmaan oletkin sellainen "mies", joka ei kiintymykseen kykene. Ressukka, tunnevammainen.
Ei Suomessa ole missään alkanut vielä koulu. Ei muuallakaan Euroopassa. Missä oikein asutte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ Hyvinvoinnin kannalta olisi vielä parempi jos oppisi mitä saa/voi tehdä ja miten tunteita purkaa eikä että vain oppisi hillitsemään itsensä.
Purkautuuhan ne tunteet noinkin, ahdistuksen ja kiukun kautta. Siis silti vaikka niitä ei mitenkään ilmaisisi ulospäin. Ei nykyään enää psykologit ja terapeutit ole ollenkaan sitä mieltä, että sellaisesta ulospäin purkamisesta välttämättä olisi hyötyä, usein siitä on vain haittaa. Esm. joskus aikoinaan suosittu menetelmä purkaa vihaa vaikka hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä usein vahvistaa reagointia vihalla. Nykyään katsotaan että yleensä on parempi kohdata tunteet sisäisesti sellaisenaan, antamalla niiden tulla kaikella voimallaan, mutta ei ole mitenkään välttämätöntä purkaa niitä ulospäin.
Joo, sanavalintani oli huono, en tarkoittanut välttämättä ulospäin purkamista vaan sellaista sipulinkuorintaa, "latauksen purkamista" tunnistamalla, nimeämällä, kohtaamalla, käsittelemällä, hyväksymällä. Esim. että ahdistus eritellään suruksi ja ikäväksi jotka kohdataan ja joille annetaan tila.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo kiusaajaksi sinänsä muuta, mutta olisihan se hyvä oppia, että vaikka olisi millainen olo, niin sitä ei ole asiallista purkaa tuolla tavalla muihin ihmisiin. Helppoa se ei kyllä aina ole eikä itseltäkään täysin onnistu vaikka olen nelikymppinen.
Mulla sama reagointitapa kuin pojallasi, eli en varsinaisesti sure vaan suru ilmenee ahdistuksena ja raivona. Itseäni ei ole edes kotona ikinä moitittu itkemisestä tms. mutta itse vaan olin jo lapsena sellainen, etten halunnut näyttää esim. vanhemmilleni minkäänlaista "heikkoutta" joten yritin olla itkemättä. Kun keväällä jouduin lopetuttamaan munuaissairaan koirani, 14,5 vuoden kaverin, menin heti töihin suoraan sieltä. Moni ihmetteli miten pystyn, eikö minua itketä. No, ei itkettänyt, mutta olin hermostunut ja äkkipikainen kuin mikä. Muuten onnistuin hillitsemään käytökseni, mutta kun joku hidasteli työpaikan kahviautomaatilla, tiuskaisin erittäin tympeällä äänellä: "no mikä HELVETTI siinä nyt oikein maksaa taas". En ollut ylpeä käytöksestäni.