Lapsen opiskelut, alan valinta ja raha

Sanoisin pojalle, että tutstu eri aloihin ja kokeile harrastuksena jotain, lue iltapuhteella eri alojen kirjoja ja valitse se mistä tykkäät eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköasentajat tienaa 3000-4000€/kk

Eikä tienaa. Kokenut sähköinssi saattaa päästä noihin summiin

Tunnen kyllä sähköasentajia, jotka tienaavat yli 3000 euroa kuussa bruttona. Jos tekee keikkahommia ja saa päivärahoja, voi palkka nousta ajoittain jopa 4000 euroon, josta osa on verotonta tuloa. Tietenkin on paljon niitäkin, jotka tienaavat reippaasti alle 3000 euroa, mutta se se mahdotonta ole tienata tuota määrää, jos keskipalkat huitelevat lähempänä 2800 euroa. 

Niin mutta ei voida yleistää että sähköasentajat tienaisi vähintään jotain 3000€/kk vaikka tuntisi jonkun huippuasentajan joka painaa urakalla keikkahommia. Jos keskipalkka on 2800 niin silloin aika moni tienaa alle 3000€.

Jos katsotaan jotain parhaiten tienaavia diplomi-insinöörejä tai vastaavia niin luvut on aika paljon suurempia kuin 3000-4000€/kk.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin näkisin, että on aika paljon motivoivampaa itse saada vaikuttaa työnkuvaansa ja se onnistuu lähinnä korkeakoulutettujen asiantuntijatehtävissä.

Jos olet muilla töissä ja teet perusduunia, neuvotteluvaraa on huomattavasti vähemmän. Yrittäjänä toki voi päästä ihan hyville ansioille ja on vapautta, mutta se taas vaatii kovaa omistautumista omalle alalleen ja työaikoja ei ole. (=yrittäjä ei voi käytännössä juurikaan lomailla).

Suurin hyöty koulutuksesta on kuitenkin se, että saat sivistystä, keinoja selviytyä arjesta ja kielitaitoa lähteä muualle.

Omassa lähipiirissä matalasti koulutetut ihmiset pärjäävät kyllä taloudellisesti, mutta heidän suurin ongelmansa on näköalattomuus; ei voi lähteä Suomesta mihinkään kun ei osaa muuta kuin suomea. Ei voi enää lisäkouluttautua kun ei osaa käyttää tietokonetta/englantia/matematiikkaa.

Aikuisena opiskelu on myös mahdollista mutta on ihan älyttömän paljon helpompaa käydä koulu hyvin kun on nuori eikä mitään talolainoja/lapsia/stressiä. Nuorten on vaikea ymmärtää tätä mutta kyllä kaikkia huonosti kouluttautuneita kaduttaa kun olisi päässyt elämässä paljon helpommalla kun olisi esimerkiksi edes englantia opiskellut.

Jos nuoren ongelma on laiskuus, niin kannattaa kiinnittää huomiota mitä syö ja kuinka paljon liikkuu. Pojat ei aina toki osaa ajatella kuin vasta joskus 20+ vuotiaana mutta parhaansa voi yrittää keskustelemalla.

Raha ja palkan määrä on huono motivaattori. Valinnanvapaus, vaihtoehdot ja unelmien toteuttamisen mahdollistaminen luultavasti motivoivat paljon paremmin.

Onko teillä lähipiirissä esim ihmisiä eri koulutustaustoilla? Itselleni oli ainakin ihan silmiä avaavaa jutella eri ammattien edustajien kanssa ja miettiä millaisilla töillä saa minkälaiset talot/autot ja kuinka usein voi matkustaa.

Mitä ihmettä :D Eikö nykyään pojat opi käyttämään tietsikkaa ja englantia jo peleistä niin paljon ettei sen takia tarvitse jättää matkustelematta? :D

Olet kyllä ihan pihalla, huolehdit ihan turhista asioista.

Kaikki on sun lapsella hyvin jos se ylipäänsä edes tahtoo elää, suostuu puhumaan sun kanssa, ajattelee että kyllä jotain töitä voisi joskus tehdä, ymmärtää että kyllä rahaakin saattaa joskus tarvita. Hyvä jos se tykkää jostain, siis tykkää ihan mistä vain, ehkä jopa harrastaa jotain, tapaa kavereita, hengailee ihmisten seurassa. Hyvä jos ei viiltele itseään, jos ei napsi päihdyttäviä pillereitä, ei googlaile räjähteiden valmistamisohjeita.

Silloin sun lapsella menee paljon paremmin kuin todella monella muulla nuorella Suomessa.

Tärkeintä että tahtoo elää ja tahtoo tehdä edes jotain. Kyllä siitä sitten jonkinlaiseen ammattiinkin joskus päätyy, ei sillä ammatilla kiire, eikä se niin turhantarkkaa ole että mikä se ammatti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin näkisin, että on aika paljon motivoivampaa itse saada vaikuttaa työnkuvaansa ja se onnistuu lähinnä korkeakoulutettujen asiantuntijatehtävissä.

Jos olet muilla töissä ja teet perusduunia, neuvotteluvaraa on huomattavasti vähemmän. Yrittäjänä toki voi päästä ihan hyville ansioille ja on vapautta, mutta se taas vaatii kovaa omistautumista omalle alalleen ja työaikoja ei ole. (=yrittäjä ei voi käytännössä juurikaan lomailla).

Suurin hyöty koulutuksesta on kuitenkin se, että saat sivistystä, keinoja selviytyä arjesta ja kielitaitoa lähteä muualle.

Omassa lähipiirissä matalasti koulutetut ihmiset pärjäävät kyllä taloudellisesti, mutta heidän suurin ongelmansa on näköalattomuus; ei voi lähteä Suomesta mihinkään kun ei osaa muuta kuin suomea. Ei voi enää lisäkouluttautua kun ei osaa käyttää tietokonetta/englantia/matematiikkaa.

Aikuisena opiskelu on myös mahdollista mutta on ihan älyttömän paljon helpompaa käydä koulu hyvin kun on nuori eikä mitään talolainoja/lapsia/stressiä. Nuorten on vaikea ymmärtää tätä mutta kyllä kaikkia huonosti kouluttautuneita kaduttaa kun olisi päässyt elämässä paljon helpommalla kun olisi esimerkiksi edes englantia opiskellut.

Jos nuoren ongelma on laiskuus, niin kannattaa kiinnittää huomiota mitä syö ja kuinka paljon liikkuu. Pojat ei aina toki osaa ajatella kuin vasta joskus 20+ vuotiaana mutta parhaansa voi yrittää keskustelemalla.

Raha ja palkan määrä on huono motivaattori. Valinnanvapaus, vaihtoehdot ja unelmien toteuttamisen mahdollistaminen luultavasti motivoivat paljon paremmin.

Onko teillä lähipiirissä esim ihmisiä eri koulutustaustoilla? Itselleni oli ainakin ihan silmiä avaavaa jutella eri ammattien edustajien kanssa ja miettiä millaisilla töillä saa minkälaiset talot/autot ja kuinka usein voi matkustaa.

Mitä ihmettä :D Eikö nykyään pojat opi käyttämään tietsikkaa ja englantia jo peleistä niin paljon ettei sen takia tarvitse jättää matkustelematta? :D

Joo, poikani on enkussa todella hyvä aktiivisen tietokonepelaamisen ansiosta. Pelaaminen ja tietokoneet voisivat olla hänen alansa. Enkku on se ainoa hyvä numero todistuksessa, olis varmaan kymppi jos viitsisi yhtään tehdä läksyjä tai osallistua tunnilla.

Ap

Ehkä sulla on hieman väärä lähestymistapa. Sen sijaan että paasaat korkeakoulutuksesta ja palkoista, keskustelkaa mieluummin yhdessä mikä poikaa kiinnostaa ja missä hän on hyvä. Noita asioita on hyvä pohtia hänen itsekseenkin, mutta ehkä hänelle on hyvä antaa miettimisen aihetta. Se mitä hän päättää nyt, ei suoraan määrittele mitä hän tekee tulevaisuudessa, mutta tottakai amis/lukio valinta voi merkittävästi vaikuttaa tulevaisuuden ammattiin, mutta ei se suoraan evää mitään mahdollisuuksia. Mutta loppupeleissä pojan pitää itse punnita eri vaihtoehdot.

Itse tulen varakkaasta perheestä missä se ei ole käyty korkeakouluja. Omat vanhemmat ei koskaan tuputtanut mitään tiettyä koulua/koulutusta. Kannustivat kuitenkin johonkin kouluttautumaan, oli se amis tai yliopisto. Eka olinkin menossa sisustussuunnittelulinjalle amikseen johon vanhemmat kannustivat, mutta samalla sanoi että aina on hyvä miettiä myös rationaalisesti. Minkälainen työtilanne? Onko palkka sellainen mihin olisin tyytyväinen? Jos huonosta palkasta ja työtilanteesta huolimatta haluan sinne niin ok.

Päädyin kuitenkin lukioon koska aloin tosissaan miettimään työllistymistä. Lukiolla en sulkenut mitään ovia. Loppuen lopuksi päädyin kauppakorkeaan ja nykyään olen työstä mistä pidän ja maksetaan hyvin. Etenemismahdollisuuksia on paljon. Vanhemmilla ei loppujenlopuksi ollut muuta roolia tässä valinnassa kuin muutama eri kysymys mitä käski pohtimaan ja OTTAMAAN ITSE SELVÄÄ.

Jos näin tyttönä aloin vasta siinä lukion puolivälissä tosissaan miettimään mitä haluan oikeasti tehdä, pojilla siinä voi mennä vieläkin kauemmin.

Sukulaispoika oli aina koulussa keskinkertainen, mutta hyvin tekeväinen poika kuitenkin. Meni amikseen alalle jossa tulee olemaan hyvät palkat ja työllisyys koska on hyvin vähän koulutettu ala. Valmistui 2,5 vuodessa ja opettajat kehuivat maasta taivaisiin. Töihin revittiin joka suunnasta. Tekee työtä mistä tykkää ja on hyvin palkattu. Olisiko ollut sama lopputulos jos vanhemmat olisi paasannut korkeakoulusta ja palkoista ja pakottanut lukioon? Ei varmasti. Sen sijaan että vanhemmat tuputtaa ja saarnaa koulutuksesta, kannattaa kannustaa lapsia ottamaan itse selvää mitä vaihtoehtoja on ja mitä he itse haluaisivat tehdä. Myös punnita työllisyys ja palkkatilanne ennen lopullisen valinnan tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, että saatat olla lähtökohtaisesti väärässä: korkeampi koulutus ei takaa parempaa palkkaa ja helpompaa työllistymistä, varsinkaan jos motivaatio ei ole kunnossa. Jos oma mielenkiinto suuntaa amisaloille, niin siihen panostamalla voi päästä hyville ansioille vaikkapa yrittäjyyden ja aina voi opiskella lisää.

Tuossa iässä on tärkeintä, että ylipäätään opiskelee ettei lähde syrjäytymään. Uran ja koulutuksen suhteen voi myöhemminkin tehdä täydennystä tai jopa korjausliikkeitä.

Tietyillä aloilla korkea palkka ja jopa työpaikka on niin varma kuin se voi ikinä olla. Eri sitten riittääkö rahkeet esim. oikikseen tai lääkikseen.

Oikeustieteellinen ja lääketieteellinen ovat jo varsin todennäköisesti lipuneet ap:n pojan ulottuvista, kun hänen keskiarvonsa riittää tuskin edes lukioon. Helsingissä alin suomenkielisen lukion pääsyraja oli tänä vuonna 7,42.

Lukioon voi mennä myös muualle kuin kotipaikkakuntaan. Jos alhainen keskiarvo johtuu vain siitä, että ei ole viitsinyt lukea, niin panostamalla opiskeluun pärjää jatko-opintojen suhteen.

Itse perustelin koulunkäynnin merkitystä pojille sillä, että yliopistokoulutuksella on työpaikkojen suhteen laajempi valinnanvara mitä käymällä vaikka ammattikoulussa putkiasentajaksi. Ja jos joskus haluaakin putkiasentajaksi, on myöhemmin helpompi hankkia se koulutus kuin putkiasentajasta yliopistokoulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin näkisin, että on aika paljon motivoivampaa itse saada vaikuttaa työnkuvaansa ja se onnistuu lähinnä korkeakoulutettujen asiantuntijatehtävissä.

Jos olet muilla töissä ja teet perusduunia, neuvotteluvaraa on huomattavasti vähemmän. Yrittäjänä toki voi päästä ihan hyville ansioille ja on vapautta, mutta se taas vaatii kovaa omistautumista omalle alalleen ja työaikoja ei ole. (=yrittäjä ei voi käytännössä juurikaan lomailla).

Suurin hyöty koulutuksesta on kuitenkin se, että saat sivistystä, keinoja selviytyä arjesta ja kielitaitoa lähteä muualle.

Omassa lähipiirissä matalasti koulutetut ihmiset pärjäävät kyllä taloudellisesti, mutta heidän suurin ongelmansa on näköalattomuus; ei voi lähteä Suomesta mihinkään kun ei osaa muuta kuin suomea. Ei voi enää lisäkouluttautua kun ei osaa käyttää tietokonetta/englantia/matematiikkaa.

Aikuisena opiskelu on myös mahdollista mutta on ihan älyttömän paljon helpompaa käydä koulu hyvin kun on nuori eikä mitään talolainoja/lapsia/stressiä. Nuorten on vaikea ymmärtää tätä mutta kyllä kaikkia huonosti kouluttautuneita kaduttaa kun olisi päässyt elämässä paljon helpommalla kun olisi esimerkiksi edes englantia opiskellut.

Jos nuoren ongelma on laiskuus, niin kannattaa kiinnittää huomiota mitä syö ja kuinka paljon liikkuu. Pojat ei aina toki osaa ajatella kuin vasta joskus 20+ vuotiaana mutta parhaansa voi yrittää keskustelemalla.

Raha ja palkan määrä on huono motivaattori. Valinnanvapaus, vaihtoehdot ja unelmien toteuttamisen mahdollistaminen luultavasti motivoivat paljon paremmin.

Onko teillä lähipiirissä esim ihmisiä eri koulutustaustoilla? Itselleni oli ainakin ihan silmiä avaavaa jutella eri ammattien edustajien kanssa ja miettiä millaisilla töillä saa minkälaiset talot/autot ja kuinka usein voi matkustaa.

Mitä ihmettä :D Eikö nykyään pojat opi käyttämään tietsikkaa ja englantia jo peleistä niin paljon ettei sen takia tarvitse jättää matkustelematta? :D

Joo, poikani on enkussa todella hyvä aktiivisen tietokonepelaamisen ansiosta. Pelaaminen ja tietokoneet voisivat olla hänen alansa. Enkku on se ainoa hyvä numero todistuksessa, olis varmaan kymppi jos viitsisi yhtään tehdä läksyjä tai osallistua tunnilla.

Ap

Ei hän ihan it-alasta olisi kiinnostunut? On ainakin työtä riittämiin ja hyvät palkat.Mutta se lukio kyllä todennäköisesti pitäisi käydä ja vähintään ammattikorkeakoulu siihen päälle jos hyviin hommiin alalle tahtoo.

Kyllä tässä perheessä alkaa kohta maisteri kolmen tonnin kuukausipalkalla jäädä toiseksi tai peräti kolmanneksi palkkavertailussa. Kovinta palkkaa saa lyhimmällä koulutuksella vuorotyötä tekevä, toiseksi parasta sähköasentaja. Kun sekin päivä on nähty, että tämä maisteri (minä, joka näiden äiti) jäi kotiin työttömänä ja 5 ammattikoulun käynyttä lähti töihin, on ollut todella vaikea perustella opiskelun kannattavuutta.

AP:n kannattaisi nyt muistuttaa lapselle, että rahakkaimille ammattikoululinjoille on eniten tulijoita. Oma lapseni taisi päästä sukupuolipisteillä, kun koulumenestys ei kovin kaksista ollut. Valmistumisen jälkeen ja jo harjoittelussa on koulumenestyksen lisäksi osoitettava sellaista reipasta asennetta, että pääsee uudestaan samaan paikkaan.

Onhan noita töitä, joihin pääsee hyvinkin lyhyellä koulutuksella. Käytännössä ei kuitenkaan suoraan peruskoulusta, vaan useimmat ovat alanvaihtajia, joilla on joku muu tutkinto ja työkokemusta. Omalla hyväpalkkaisella juniorilla on 3-vuotinen ammattikoulututkinto, mutta vaihtoi toiselle alalle kun ei sen alan  työtä löytynyt. Pääsi palkkatyöhön 2 kk:n koulutuksella. Taisi vain ajokortti ja 'soveltuvuus alalle' olla perusvaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä hän tulee saamaan 3000 e/kk myös ammattikoulutaustalla.

Saattaa saada, mutta ammattikoulutaustalla on kuitenkin todennäköisempää jäädä aina aika ajoin työttömäksi.

Lisäksi miehenä hän saa varmasti 4000-5000 e/kk teknisellä alalla, jos on AMK- tai yliopistotutkinto.

10 vuotta opiskellut sosiaalialan maisteri tienaa suunnilleen saman kuin amiksen käynyt aloitteleva rakennusmaalari. Ja sen maalarin liksa nousee, kun kokemusta kertyy edes pari vuotta tai on edes auttavasti ahkera. 

Tehkää ammatinvalintatestejä. Osa on kyllä aikamoista höpöhöpöä, mutta ehkä niiden kautta alkaa hahmottua jotain kiinnostusta, minkä perusteella sitten tulee tsempattua ainakin tärkeissä aineissa. Ja tosiaan vasta kasiluokka edessä, niin aikaa päättötodistukseen on vielä reilusti. Mutta jos koulussa on vähänkään ammattitaitoinen opo, niin jatkokoulutusta aletaan käydä läpi ehkä jo kasilla.

Ja hei, älä suotta painosta, jos tuntuu ettei lapsi ole vielä kovin vastaanottavainen, menee vaan enemmän lukkoon.

Kerro ap pojallesi että sinä pystyit kuudella ällälläsi valitsemaan minne haluat mennä opiskelemaan, ja pääsit haluamallesi alalle. Jos suoriutuu keskikoulusta juuri rimaa hipoen, kuten hänelle näyttää käyvän, niin valintamahdollisuudet ovat himpun verran rajatummat.

Me vähän vanhemmatkaan ei pärjätä enää koko työuraa yhdellä ammatilla ja koulutuksella, pl. muutamat hyväpalkkaiset alat. Mikään peruskoulun jatkoksi tehtävä valinta ei siis ole lopullinen eikä sulje ainuttakaan ovea.

Matalammat koulutukset ovat ns. umpikuja-ammatteja missä voi olla hyvin vaikea nousta korkeampaan asemaan. Lisäksi korkeammalla koulutuksella yleensä enemmän valinnanvaraa työtehtävissä. Siinä ainakin pari hyötyä vaikka on totta että korkealla kolutuksella mahdollista jäädä vain keskipalkkaiseksi.

Mutta jos poikaa ei oikeasti kiinnosta koneen edessä istuminen niin silloin korkeakoulutus aika turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sähköasentajat tienaa 3000-4000€/kk

https://palkkavertailu.com/palkka/s%C3%A4hk%C3%B6asentaja

Eipä käytännössä keskimäärin tienaa. Edes korkeakoulutetut ei tienaa tuollaisia summia ihan tuosta vaan. Jo pelkästään 3000€/kk bruttopalkkaan pääseminen voi olla jopa koko työuran aikana täysin mahdotonta vaikka olisi yliopistokoulutus.

Kyllä suomessa laahaa palkat niin jäljessä, toisissa maissa kouluttautumisella oikeasti pääsee tekemään rahaa mutta suomessa voi olla ihan normaalia että yliopistotutkinto ja palkka alle 2000€/kk.

Joo, Suomessa on alhaiset palkat, eritoten korkeakoulutetuissa tehtävissä, mutta ei ne nyt noin huonot ole. Jos on DI:n paperit ja valmis muuttamaan työn perässä, niin kyllä alkupalkka yli 3000 euroa on.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta opiskellut sosiaalialan maisteri tienaa suunnilleen saman kuin amiksen käynyt aloitteleva rakennusmaalari. Ja sen maalarin liksa nousee, kun kokemusta kertyy edes pari vuotta tai on edes auttavasti ahkera. 

Jos sosiaalialan maisterin tutkintoon menee kymmenen vuotta, on ihan ymmärrettävää, että palkka jää pieneksi (=töitä ei löydy)

Ei se korkea koulutus tietenkään hyviä tuloja takaa, mutta ei se kouluttautumattomuuskaan. Vaikka joku humanisti jää sossun luukulle ja joku hitsaaja tai paperimies tienaa yli 4000 euroa. 

Rahaa saa ihan työttömänäkin vaikka ei tekisi mitään. Ja sillä työttömien rahalla saa myös ostettua hyvää ruokaa, pelejä jne. jotta viihtyy ja välillä matkusteltuakin.

Ne amikset kylläkin maksaa naisvaltaisten käsienheiluttelusuojatyöpaikkojenkin nettomaksamisen.

Toisekseen, yksikään äityli ei ole millään muotoa pätevä neuvomaan ketään ammatinvalinnassaan.