Puoliso joka haluaa että korjaat kaikki viat itsessäsi
Aiemmassa suhteessani tuntui että puolisoni halusi että korjaan kaikki hänen havaitsemansa viat käytöksessäni ja persoonassani. Usein ihan suoraan vaatimallakin ja uhkaillen erolla jos niin ei tapahdu. En vieläkään oikein ymmärrä sitä. Kaiken lisäksi hänelle itselleen oli mahdotonta antaa kritiikkiä mistään. Kuinka tavallista sellainen mahtaa olla? Onko muille sattunut vastaavia kokemuksia? Miten olette selvinneet siitä eteenpäin vai oletteko?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miesystäväni on ottanut minut pikku projektikseen, vaikka itse on paasannut siitä, että ”ihmiset eivät muutu”.
Muokkaa mieleisekseen. Olen tainnut tehdä tästä aloituksenkin joskus.
Kohautan nykyään vain olkiani, kun mies esittää näitä parannusehdotuksia. On vähän rauhoittunut. Ei kuitenkaan uhkaile erolla, se on jo henkistä väkivaltaa.
Toivottavasti ei sinun kohdalla mene siihen asti. Ei se omalla kohdallakaan heti ollut sitä, mutta hyvin pian se muuttui.
Ei tule mitään, sillä ei toista ihmistä voi parisuhteessa ottaa valmennusprojektiksi. Se pitäisi mennä niin, että edes suhteen alussa kumppani vaikuttaa täydelliseltä, sillä "rakkaus on sokea".
Mutta ajatelkaa, että kumpikin puoliso alkaa rakkaudesta toiseen muuttamaan itseään yhä paremmaksi. Eihän parisuhde voi kuin parantua!
Tuolloin kannattaa aloittaa siitä isoimmasta viasta eli puolisosta.
Tuollaiset puolisot ovat erittäin rasittavia, ei jatkoon.
Ihan en ymmärrä, että miksi te haluatte olla sellaisen ihmisen kanssa saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ajatelkaa, että kumpikin puoliso alkaa rakkaudesta toiseen muuttamaan itseään yhä paremmaksi. Eihän parisuhde voi kuin parantua!
Silloinhan se lähtee molempien puolisoiden omasta tahdosta. Se on vallan ok. Sen sijaan toisen pitäminen omana kehitysprojektina ei ole sellaista, siinä se toinen osapuoli ei rakasta puolisoaan aidosti vaan haluaa muokata tästä tismalleen haavekuvansa mukaisen.
Määrittele 'vika' ensin. Jos vika on se, että jättelet likaisia kalsareita olkkarin pöydälle muiden korjattavaksi, niin korjausvaatimus on oikeutettu. Jos taas vika on ettet käytä oikean merkkistä poolopuseroa, tai pidä viinilasia kiinni varresta, niin kannattaa miettiä oletteko yhteensopivia.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ajatelkaa, että kumpikin puoliso alkaa rakkaudesta toiseen muuttamaan itseään yhä paremmaksi. Eihän parisuhde voi kuin parantua!
Monesti olen kuullut, että ero siinä vain on tullut, kun on alettu niin kovasti toista muuttamaan ja itsekin muuttumaan.
Ex oli tuollainen. Huikean ihanan alun ja nopean yhteen muuton jälkeen alkoi koulutus. Olin tyhmä, laiska, tykkäsin vääristä asioista, kaverini olivat huonoa seuraa, perheeni kelvottomia. Öisin reenattiin välillä mm astianpesukoneen täyttöä, repi kesken unen sängystä ja raahasi keittiöön. Tai heitti vaatekomeron niskaan sänkyyn, koska olin käärinyt vaatteet väärin. Olin täysi idiootti, ruma ja vuorotellen liian lihava tai laiha. Ruumiinrakenne huono. Päivitteli sitä, miten näin huono ihminen ei pärjäisi missään, mistä tiesi minun joskus haaveilleen. Kaupassakaan en osannut käydä, joten sinne ei ollut yksin asiaa. Ja autolla en ainakaan osannut ajaa, joten käytti autoani ja piti omansa lukossa pihassa.
Hulluinta kuviossa oli se, että uskoin itse olevani maailman paskin ihminen ja taakka kaikille. Tuli kuitenkin se viimeinen pisara ja lähdin. Muutaman vuoden viihdyin sinkkuna, koska olin aika hajalla. Vasta hyvässä suhteessa opin vähitellen pitämään itsestäni. 10 vuoden jälkeen tulee vieläkin joitain fläshbäkkejä, jolloin menen jumiin ja pelkään saavani huutoa.
Jos ei pidä ihmisestä nahkoineen ja karvoineen, niin sitten pitää jättää se ihminen rauhaan.
Jos ihminen itse päättää haluavansa laihtua/opiskella/kasvaa henkisesti tms. on ok olla tukena.
Mutta jos ihminen on itse tyytyväinen itseensä, niin sitten on rumaa istuttaa häneen itseinho.
Hanki sille joku autonraato ja korjaussarja.
Muutos lähtee itsestä. Jos haluaa toisen muuttuvan, niin on mietittävä, mitä muutan itsessäni.
Miten hienoa että on puoliso joka haluaa muuttaa kaiken. Mihin hän sitten alkujaan sanoi rakastuneensa? Sieluunko? Eiköhän se ole sitten vaihdon paikka jos oikeasti ei tykkää puolisostaan.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miesystäväni on ottanut minut pikku projektikseen, vaikka itse on paasannut siitä, että ”ihmiset eivät muutu”.
Muokkaa mieleisekseen. Olen tainnut tehdä tästä aloituksenkin joskus.
Kohautan nykyään vain olkiani, kun mies esittää näitä parannusehdotuksia. On vähän rauhoittunut. Ei kuitenkaan uhkaile erolla, se on jo henkistä väkivaltaa.
Erolla "uhkailu" voi olla myös ihan oikeutettu varoitus. Aloin "uhkailla erolla", kun eksän alkoholikäyttö alkoi ylittää sietokykyni. Hän ei halunnut muuttaa itseään, joten minä muutin itseni ulos suhteesta.
On kohtuullisia toiveita ja vaatimuksia ja sitten niitä kohtuuttomia. Ketään ei voi muuttaa, mutta ei varmaan myöskään tarvitse pilata omaa elämäänsä suhteessa, jossa ei voi olla oma itsensä tai on liikaa heikentäviä tekijöitä.
Minunkin miesystäväni on ottanut minut pikku projektikseen, vaikka itse on paasannut siitä, että ”ihmiset eivät muutu”.
Muokkaa mieleisekseen. Olen tainnut tehdä tästä aloituksenkin joskus.
Kohautan nykyään vain olkiani, kun mies esittää näitä parannusehdotuksia. On vähän rauhoittunut. Ei kuitenkaan uhkaile erolla, se on jo henkistä väkivaltaa.