Minkä ikäisenä vieraaseen yökylään?
Minulla on neljän kuukauden ikäinen tyttövauva. Mieheni vanhemmat asuvat tunnin ajomatkan päässä ja olivat hämmästyneitä, kun minä ja vauva emme pitäneet hyvänä ratkaisuna yöpyä heidän luonaan viikonloppuna.
Koen, että asiaa piti perustella heille monin eri syin. Eikö ole selvää, että nelikuukautinen, joka vielä hakee rytmiään ja saattaa aiheuttaa " kriisitilanteita" , on parasta laittaa omassa kodissa nukkumaan? Varsinkin, kun matkaa kotiin on vain se tunnin ajo. Eikä ehkä äitikään halua vieraassa paikassa tehdä vauvarutiinejaan.
Minkä ikäisenä te yöpyisitte vauvanne kanssa sellaisessa yökylässä, joka on aika tuttu mutta ei kuitenkaan niin tuttu, että haluaisi jakaa ilta- ja yötoimet kaikkien paikallaolijoiden kanssa?
Kommentit (24)
tutussa ja turvallisessa yökylässä
1-vuotias - 1 yö
2-vuotias - 2 yötä
3-vuotias - 3 yötä
jne
Omani oli mummolassa yökylässä ekan kerran 2-vuotiaana.
Käytiin puolessa välissä Suomea sukulaisilla kahdessakin eri paikassa ja yövyttiin kummassakin. Minusta ainakin noin pienen kanssa se oli helppoa koska ainakin meidän pojallemme tärkeintä oli että vanhemmat (ja rinnat) olivat lähellä. Itse asiassa en ole kokenut missään vaiheessa (poika nyt 10,5 kk) vaikeaksi jäädä lapsen kanssa kylään yöksi, mutta toisaalata olemme miehen kanssa olleet aina kovia reissaamaan ja tottuneita yöpymään lähes missä vaan.
Ja sitten taas 3kk eteenpäin joka pe-la yö tuonne 7kk asti, kun kävivät la aamuna vauvauinnissa. Se oli se heidän juttunsa, sovittiin jo kun olin raskaana :0)!
Tyttö on tykännyt ihan älyttömästi olla mummulassa yökylässä, eikä ole ikinä tullut minkäänlaisia ongelmia. Tein äidilleni selväksi vauvan rytmin, ja siitä pidetään kiinni.
Ja onhan mun äiti kasvattanut mut ja mun siskon, joten luotin ja uskoin, että hän pärjää.
Nyt on taas vauvauinnit loppu kesän ajaksi, joten nyt ei olekaan tyttö vähään aikaan yökyläillyt.
Heather ja neiti-nessukka 9kk
Meidän neiti oli 6 päivää vanha kun olimme vanhempieni mökillä yötä. Vähän reilu kahdeksan kuisena tyttö oli sitten yksinään mummilla yötä.
Sori vaan, mutta itse kyllä käsitin ap:n kysymyksen niin, että se koskee vauvan KANSSA yöpymistä muualla kuin kotona. Tähän pinoon on sitten tultu jauhamaan tätä tämän palstan ikuisuuskysymystä: milloin vauva YKSIN yöhoitoon.
Meillä vähän samanlaiset ajatukset kuin ap:lla. Vaikka ollaan vauvan kanssa liikuttu ja kyläilty, niin en vieläkään, nyt 8 kk, jäisi mielelläni yöksi muualle. Poika on selkeästi helpompi syöttää ja hoitaa kotona, vaikka on myös kulkemiseen tottunut. Ollaan ajateltu, että kesällä kokeillaan yöpymistä mökillä, mutta ehkä niin, ettei paikalla ole heti koko suku, vaan vain meidän perhe, eli lapsi ja me. Syystä ettei kaikkien muiden yöunet/iltatoimet häiriinny, jos poika onkin tosi levoton.
Ollaan tultu siihen tulokseen, että jotkut vauvat on vaan herkempiä reagoimaan muutoksiin olosuhteissa, vaikka olisivat periaatteessa niitä kokeneetkin turvallisesti. En jaksa edes ajatella sitä stressiä, että mentäisiin jonnekin muualle yöksi, koska kotonakin siinä saattaa olla vilkkaan päivän jälkeen tekemistä, vaikka vauva nukahtaakin periaatteessa oikein hyvin.
Ja jokainen tekee nämä päätökset itse, eikä siihen ole anopilla tms. mitään sanomista. Eikö niin? Me on otettu se linja, että ilmoitetaan selkeästi, että näin meidän perheessä toimitaan.
Minusta siis tuo alkuperäisen kirjoittajan kommentti ei tunnu yhtään oudolle, vaan ihan ymmärrettävälle!
Meillä oltiin ensimmäisen kerran mummolassa vauvan kanssa yötä, kun tyttö oli 5 viikkoa. Tämä oli pääsiäisenä ja olimme koko pääsiäisen siellä eli yhteensä 4 yötä. Sen jälkeen ollaan oltu myös toisessa mummolassa. Juhannukseksi lähdetään mökille pariksi viikoksi. Nyt tyttö on viikon vajaa 3 kk. Meillä tosin on helppo nukutettava = nukahtaa, kun laittaa sänkyyn.
Hei!
Kiitos kommenteista; nimenomaan vauvan kanssa kylässä yöpymisestä oli kyse. Olipa vauva sitten helppo tai vaativa ja olipa rytmi vielä hakusessa tai jo vakiintunut, mulle perheen omat nukuttamis- yms. iltatraditiot on aika intiimi juttu, enkä siksikään pidä kylässä yöpymistä (jos se ei maantieteellisesti/pitkän ajomatkan vuoksi ole välttämätöntä) mieluisana.
Se tuntuu olevan esim. anopille ja apille itseisarvo, ikään kuin tavoiteltava etappi, että missä vaiheessa vauvan ja kimpsujen ja kampsujen kanssa tulemme heille. Varmasti sitten, kun tyttö on vähän vanhempi, mutta vielä en innostu ajatuksesta.
Mummoloista toinen kun valitettavasti sijaitsee yli 400 km päässä ja toinen tuhansien kilsojen päässä Englannissa. Ekan kerran oltiin mun vanhemmilla pojan ollessa 4 kk, Englannissa vajaa 6-kuisena.
MUTTA en jäisi varmaan yöksi, jos ei olisi pakko. Poika kun on levoton nukahtaja ja nukkuja, nyt 10-kuisena vielä enemmän kuin ihan pienenä, ja tajuaa tietysti ympäristöstään enemmän. Mun äiti on lisäksi tosi kova hössöttäjä, joka tulee (varmasti hyvää tarkoittaen) tarjoamaan apuaan ja kaikenlaisia neuvoja, jos poika ei meinaa nukahtaa. Siinä sitten kiristyvät omat hermot entisestään...
esikon kanssa 5 vkoisena (vanhempieni luona, asuvat eri maassa kuin me joten ei ole vaihtoehtoja kuin jaada yoksi ;-)), nyt kakkosen kanssa 3 kk vanhana miehen sukulaisissa (hekin asuvat eri maassa kuin me). Kylla ma tavallaan ymmarran etta jos ei ole pakko niin ei vauvan kanssa mielellaan mene kotoa pois yoksi, varsinkaan jos vauva on muutenkin huonouninen ja paikanvaihdos pistaa rytmit entisestaan sekaisin. Ihan tuota ettei iltatoimia haluaisi tehda muiden edessa - varsinkaan jos on kyse aidin omista vanhemmista - en kuitenkaan oikein tajunnut, ei kai niissa mitaan salaista ole? Itseani ei haittaisi mikaan muu kuin etta jos vauvalla menee pasmat sekaisin ja sitten saan minakin nukkua huonosti, mutta kukin tyylillaan, kylla minusta ap:lla on oikeus tehda niinkuin itsesta hyvalta tuntuu jopa vaikka ei kukaan muu niin tekisikaan.
eli appivanhemmista oli kyse. No joo, ma en haluaisi itse olla appivanhemmilla yota edes viisivuotiaan kanssa mutta se onkin jo ihan eri juttu... ;-) Ja tosi on etta jos ovat sellaista hossottavaa ja puuttuvaa sorttia niin kylla se varsinkin yolla vasyneena panee hermot kirealle. Omille vanhemmilleen voi viela arjaista etta mene nukkumaan mutta miehen vanhemmille voi olla vaikeampaa, varsinkin jos vauva rupeaa yolla itkemaan. Tsemppia, appivanhempien kanssa ovat monesti nama lapsiasiat kinkkisia, mutta jos pistat rajat tiukasti alusta lahtien niin oppivat ehka tuntemaan ne ja voit niita sitten jatkossa hollentaa (nain ainakin mina olen toiminut).
Juu, eli kun tyttö oli 2kk ekaa kertaa mummulassa yökylässä, niin olin mukana yötä tietenkin. Samoin olen ollut muutamana pe-la yönä.
Heather ja nieit-nessukka 9kk
Hih, huvittavaa minusta lukea juttuja ettei 4kk vanhan vauvan kanssa halua lähteä mihinkään yökylään perheen kanssa. Me olemme reissailleet pikkumiehemme elämästä jo aikamoisen monta viikkoa. Poika nyt 6kk ja olemme taas reissun päällä. Ukkeli nukkuu kylässä aivan samoin kuin kotonakin. Iltahommat eivät ole niin intiimejä ettei niitä voi muualla hoitaa, iltapesut ja iltavelli ja sitten rinnalle äidin kainaloon :) Alusta asti olen toivonut että sukulaiset saisivat viettää mahdollisimman paljon aikaa poikamme kanssa. Perheessämme kun on lapsia jotka vierastavat omia sukulaisiaan kun nähdään se kaks kertaa vuodessa! :( Perheemme on ympäri Suomea, eli pakostakin jäätävä yökylään kun lähtee ierailemaan. Pitäähän lapsella olla turvalliset rutiinit mutta ei sitä silti tarvi kotiin linnoittautua! :=)
Jokatapauksessa sitten kun me mammat ollaan taas töissä niin ei sitä mihinkään pääse kuin viikonloppuna ja kuka jaksaa rankan työviikon jälken raahautua ( aion kyllä sittenkin jaksaa)
Hei!
Pitääpä kommentoida, kun tultiin justiinsa pojan (vajaa 5 kk) kanssa pidemmältä yökyläilyreissulta. Oltiin vanhempieni luona peräti viikon, kun mies oli 10 pv työreissulla.
Meillä sujui kyllä kaikki todella kivasti, mutta tietysti omien vanhempien luona voi ottaa rennosti. Voisin kuvitella, että olisi aika ahdistavaa, jos tarvis esim. pelätä, että muut häiriintyy lapsen yökitinöistä, kuunnella kommentteja ja loputtomia lapsenhoitovinkkejä (joo, näitähän tuli tietysti äidiltäni, mutta hänellehän voi sanoa et nyt riittää ;) ), olis hirveän pienet tilat tms. Mutta ehkäpä toi viikko oli aika lailla maksimi, puolin ja toisin. Poika kyllä tykkäsi kovasti, kun äidin lisäksi oli isovanhemmat, koira ja kissa ympärillä hössöttämässä.
Ollaan oltu aikaisemmin koko perhe 2 yötä vanhempieni mökillä ja yksi yö hotellissa (häät pitkän matkan takana). Kivasti on mennyt, vaikka meillä poika ei tosiaankaan ole mikään helppo tapaus. Mutta varmasti lapsi vaistoaisi, jos vanhemmat olisi asiasta ihan hermona eivätkä itse viihtyisi siellä yökylässä. Tärkeää kaiketi on, että rutiinit ja tilanne pidetään mahdollisimman samanlaisena kuin normaalisti kotona.
Yksinään yökylään en ehkä vielä jättäisi, kenties omalle äidille yhdeksi yöksi maksimissaan, ja itse olisin puhelimen päässä. Meillä on niin ikävä tilanne, että anoppilaa ei enää ole.
Oltiin pojan kanssa 4 yötä minun vanhempien luona, kun poika oli 3 vko:a vanha. Mies oli tuolloin ulkomailla, joten halusin seuraa. Nyt poika 2 1/2 kk:tta ja ollaan kyllä oltu melkein joka viikko jokunen yö jossain muualla kuin kotona tai vieraita on ollut meillä yökylässä. Hyvin on mennyt! Lapsi kyllä on ollut sopeutuvainen, meillä aikuisilla aina hiukan enemmän tekemistä. Kyllähän ne rytmit aina hieman häiriintyvät, mutta sitähän se elämä on ja lapsen tarpeiden mukaan mennään joka käänteessä. Jokainen tietenkin tyylillään!
Terveisin
mine + poju 2 1/2 kk
Hmm, meillä on reissattu anoppilassa 3-viikkoisesta asti. Matka kestää meilläkin tunnin, mutta itse en jaksaisi lähteä vain päivän reissulle. On se matkustaminen kuitenkin aina rankkaa pienen kanssa. Ainakin pari kertaa kuussa ollaan käyty, oltu aina vähintään pari yötä. Itselleni tuo on ollut aivan luonnollinen juttu, en koe iltatoimia mitenkään intiimeiksi. Käydään kylvyssä, laitetaan yöpuku päälle ja sitten vetäydymme tytön kanssa omaan makkariin tissuttelemaan yötä varten. Tietysti appivanhemmat ja etenkin anoppi on ollut kiinnostunut kaikesta vauvaan liittyvästä, mutta ei se nyt liiemmin ole haitannut. Päinvastoin musta on ollut kiva, jos anoppi on esim. mennyt lukemaan tytön kanssa satukirjaa, eikä rytmit ja rutiinit ole mitenkään menneet sekaisin, vaikka meillä ei mitään satuja ole vielä luettukaan.
Alkuun oli vaikeampaa, kun tytöllä oli kovat vatsavaivat ja itseäkin harmitti, kun koko talo joutui valvomaan, mutta isovanhempia tämä ei mitenkään haitannut. Nyt tyttö on tottunut käymään usein isovanhempiensa luona ja viihtyy siellä, vaikeampaa varmaan olisi, jos emme kävisi siellä niin usein! Itse ajattelen näin, että tytöllä on hyvä viettää aikaa isovanhempiensa kanssa, tottua ja tutustua heihin. Kyllä minun vauvaani saa muutkin hoitaa, vaikka minä häntä pääasiassa hoidankin, tissin varassa kun on.
Onhan tilanne sitten aika eri, jos vauva on kovin herkkä ja tuntuu menevän sekaisin pienestäkin. Vaikka ajattelenkin itse hieman eri tavalla kuin ap, olen sitä mieltä, että tietysti äidillä on oikeus olla jäämättä yöksi, jos niin tahtoo. Toivottavasti appivanhemmat ymmärtävä! :)
-Pilkku & Sara-Ellen ~ 6 kk-
Ehkä minua ärsytti tilanteessa enemmän se, että meidän automaattisesti OLETETTIIN jäävän yöksi. Ja se, että appivanhemmat ovat ylikiinnostuneita perheemme pienimmistäkin yksityiskohdista.
Näkökantoja tuntuu riittävän suuntaan jos toiseenkin, ja se on hyvä. Kyseessä on esikoiseni, joten suhtaudun kuvioon varmaan vähän liian itsekkäästi ja mukavuudenhaluisesti.
Esikoisen ollessa vauva eka vierailu vanhemmilleni 7vko:n iässä ja siitä eteenpäin sekä kavereilla että anoppilassa. Kakkonen vanhemillani 8-9vko:n iässä ja esim vaja 3kk oli, kun kävimme miehen kummitytön ja sen vanhempien luona, tavataan max kerran vuodessa ja minulle aika vieraat, olen heidät alta 10x elämässäni tavannut.
Minusta äidin kanssa saa olla ja käydä vaikka missä, mutta yksin en päästä yökylään 2-v esikoistanikaan.
Me ei kovin paljoa yleensä olla missään " perheenä yötä" kun lähimmät sukulaiset asuu kaikki tässä ´pääkaupunkiseudulla, kuten mekin, mutta poika (esikoinen kyseessä meilläkin) oli 2kk kun oltiin koko sakki veljelläni. Siellä oltiin 1yö ja kaikki meni hienosti.
Yksin poika oli eka kerran yökylässä 1kk ikäisenä mummolassa.
Lisäksi ollaan oltu monesti illalla myöhään liikkeellä, katsomassa peliä tms. jolloin on yöunille menty vaunuihin ja sitten kotona vaan riisuttu päällivaatteet ja nostettu sänkyyn uniaan jatkamaan.
Itse olen kokenut hyvänä, että vauva osaa nukahtaa paikkaan kuin paikkaan, eikä aina vaadi ympärilleen sellaista hiljaisuutta. Ja sikeäuninen se ainakin tuntuu olevan, että sitten kun nukahtaa niin ei herää vaikka moottorisaha käynnistyy metrin päässä -sekin on koettu... don' t ask why :-DD
Ja 3kk ikäisen kanssa on oltu ihan sukulaisperheissä tai tuttavien luona yökylässä, sekä reissattu 4-5kk ikäisten kanssa pitkin maita ja mantuja lentokoneita ja hotelliyöpymisiä yms. myöten.
Kyllähän se vieras ympäristö aina saattaa rytmiä sotkea, mutta kun pitää tietyt rutiinit vakiona eikä oletakaan muuta kuin erilaista, niin mikäs siinä. Ja sukulaiset yms. tuttavat on tietoisia etukäteen, että vauva saattaa huutaa, ja olla hankala nukutettava ja syötettävä iltaa kohti. Usein on mennyt kuitenkin kaikki jopa paremmin kuin kotona.
Ensimmäisen kanssa kaikki tuntui kyllä hankalalle, mutta meistä oli helpompaa lastata autoon kaikki yöpymistä varten kuin ajella iltaisella takas vielä kotiin... ja jotenkin ekan kanssa ajatteli myös, että ei se yksi lapsi nyt saa menoja sotkea. Ja nyt, jos ei yksi, niin ei kaksikaan...
toki on rajoittanut alkuun yökylien määrää... että ihan kaverit yms. on vasta 6kk jälkeen alettu yökyläillä.
eikä yökylässä oo onneks tarvinnu olla enkä kyllä lastakaan sinne oo vielä jättäny vaikka on jo vuoden. En halua olla ilman lasta yötä ellei oo ihan pakko vaik mummot aina lapselle sanoo et millon tuut yökylään ja heti alusta lähtien aina vaan mielessäni mietin ettei kyllä ihan kohta tuu! Ajattelin että sitten kun lapsi sitä itse pyytää. Haluan kontrolloida (ehkä liikaakin kaikkea) iltarutiineja ja tehdä ne kotona. Yökylässä ei olla missään vielä oltu siis, paitsi sairaalassa mutta siellä oli muutenkin sellainen poikkeustila kun lapsi oli sairas ja tutkittavana. Toki hyvähän se ois et moni ihminen (etenkin mummot) sais lapsen nukkumaan mutta minä ainakin haluan tehdä sen ite/mieheni kanssa. Sitten kun lapsi on niin iso että itse pyytää mummolaan yökylään, se varmaan osaa nukahtaa mummon nukuttamana eikä kaipaa vanhempiaan niin paljon. Mutta uskon (toivon..) et siihen menee vielä ainakin vuosi. Ei ettenkö mummoihin luottaisi mutta ajattelen myös itseäni ja haluan lapselleni jatkuvuutta rutiineihin, en vaihtelua vielä kun on se kuiteski vielä aika pieni (vasta imetyksenkin lopetin..).
Pysykää siis vaan kannassanne!!!! Ja sanokaa että te haluutte tehä näin sen enempiä perustelematta!
Meillä kaiken kaikkiaan aina on mummot kyläilly enempi ku me mummoloissa koska se on helpompaa lapsen rytmien suhteen, ei tarvii satuttaa menoja ruokailujen ja unien kanssa; mummot voi tulla millon haluuvat!