Millaista sovinismi käytöstä lapsuudessasi jouduit sietämään? Mitä vaikutuksia oli?

Ei mitään kokemuksia, elin lapsuuttani ja nuoruuttani 60-70-luvuilla maaseudulla.

En joutunut sietämään mitään. Eikä jäänyt traumoja. Mutto joko on tissit kasvaneet ja parrua maisteltu?

Olen syntynyt 1973. Omassa perheessäni äiti päätti asiat, samoin oli äidin lapsuuden kodissa. Mutta muuten 70 -luku oli yleisesti sovinistinen. Naisia vähäteltiin, naisille naureskeltiin, naiset jopa söivät joissain kyläpaikoissa eri pöydissä kuin miehet. Tyypillinen on ilta, jossa miehet ovat olohuoneessa ja naiset keittiössä valmiina palvelemaan. Naisille myös puhuttiin törkeästi, seksistisesti. Nuori nainen olin sitten ysärillä. Kyllähän silloin baareissa tultiin kysymättä kiinni takamuksiin, rintoihin. Kopeloitiin, jos vaan kyettiin. Pakko oli opetella olemaan erittäin ilkeä. En minä näistä traumoja saanut, mutta omassa kotonani minä päätän asiat edelleen kuten äitini ja mummoni ennen minua.

Olen syntynyt 70-luvulla ja meilläkin äiti päätti asiat kotona, ja oli ja on pahin koskaan tapaamani sovinisti.

Jo ihan pienenä lapsena sain oppia äidiltäni, että naisen tärkein tehtävä on palvella ja palvoa miestä.

Tyttöjen piti opetella kotitöitä, mutta pojat saivat tehdä mitä haluavat ja saivat ihailua osakseen ihan kaikesta mitä tekivät.

Miesten palvominen oli muutenkin ihan kummallista. Oli sellainen asenne, että miehet osaavat ja tietävät kaiken paremmin. Ja joku mies mokasi, niin hän "oli kuin akat ja saisi vetää hameen päälleen".

Jako tyttöjen ja poikien asioihin lähti jo leluista. Tytöt saivat tyttöjen leluja ja pojat poikien leluja. Toiveita ei huomioitu. Muistan vieläkin kuinka kävin salaa leikkimässä veljeni huoneessa -yhdessä leikittiin junaradalla ja tekniikkalegoilla. Äiti ei sitä olisi hyväksynyt jos olisi tiennyt.

Parhaita muistoja lapsuudesta ovat ne hetket kun pääsin isän kanssa kalareissulle tai ihan vaan käymään hänen työpaikallaan. Silloin sain kokea olevani ihan oikea ihminen, enkä vain pelkkä toisarvoinen väärä sukupuoli.

Tämä vaikutti minuun siten, että minusta tuli feministi jo 10-vuotiaana ja aloin näkemään ihmiset ihmisinä, en miehinä tai naisina.

Työelämässä päädyin tekniselle alalle, sillä halusin näyttää, että kyllä nainenkin voi ymmärtää tekniikkaa. Koko lapsuuden ja nuoruuden olin saanut kuulla kuinka"ei naiset tekniikkaa/matematiikkaa/mitään tärkeää voi ymmärtää".

Armeijaan olisin halunnut mennä, mutta se ei nuoruudessani ollut naisille mahdollista.

Itse ajattelen, että jokaisella pitää olla mahdollisuus tehdä niitä asioita joita itse haluavat, niin miehillä kuin naisilla.

Olen kasvanut kyllä ihan pumpulissa, lapsuuden perheessä ei ollut kuin tyttöjä, isän prinsessoja, jotka kyllä joutuivat traktori- tai autoremonttiin mukaan, maalla kun asuttiin 60-luvulla. Elämäni on kyllä ollut hirveän viatonta, muistan, että oli varmaan 18v kun tulin saunasta alasti kun olin unohtanut pyyhkeen ja isä totesi samaan neutraaliin äänen sävyyn kuin olisi todennut, keittiössä on kahvia valmiina, onpas sinulla kauniit rinnat.

'Syytän' isääni ensimmäisen avioliittoni epäonnistumisesta, kuvittelin kaikkien miesten olevan samanlaisia, palvovan vaimoaan ja suojelevan lapsiaan.

Tuollaiseen miehiä palveleviin naisiin en kyllä törmännyt kyläpaikoissakaan, ja onneksi omat pojat ovat ottaneet miehen mallia isoisästään, enemmän kuin isästään.

Lisää!

Erityisesti isäni oli vahvasti sitä mieltä, että naiset ovat mitättömiä, heidän olemassaolon syy on ainoastaan passata miehiä. Äitini myötäili kuuliaisesti. "Naisten hommat" ja "akka ratissa" on tullut hyvinkin tutuksi. Veljeni oli kuin suurikin herra ja sai tehdä mitä tykkäsi. Me tytöt taas olimme pelkkiä piikoja, joilla ei omia ajatuksia tai unelmia saisi olla ollenkaan. 

Aluksi se vaikutti kaikkeen. Olisin halunnut käydä armeijan, mutta isä sai siitä ajatuksesta niin makeat naurut, että häpeillen hautasin sen ajatuksen. Olisin halunnut hakea opiskelemaan miesvaltaiselle alalle, mutta siitäkin saatiin niin ilkeät vitsit keksittyä, että unohdin senkin haaveen ja seilasin pakkopullalta tuntuvasta työpaikasta toiseen. Hävetti ihan koko oma olemassaolo ja vaivuin varjoihin.

Jossain vaiheessa, lopen uupuneena, en enää jaksanut välittää muiden mielipiteistä ja kouluttauduin kahdelle miesvaltaiselle alalle. Niissä hommissa olen edelleen, vaikka isäni yhä jaksaa protestoida kovaäänisesti. "Mitä sinä siellä muiden haittoina olet?" 

Parasta on, kun tapaan uuden naistuttavuuden ja kerron heille ammatistani. Lähes jokainen riemastuu ikihyvikseen ja heittää pienet ilon tanssit tai tarjoaa yläfemmoja. Ne reaktiot on ihan mielettömiä! Yhtään negatiivista tai vähättelevää kommenttia en ole uranvaihdokseni jälkeen naiselta vieläkään kuullut, mikä tuntuu ennenkuulumattomalta ja sanoinkuvailemattoman hienolta. 

Silloin tällöin, vähenemässä määrin, tulee vastaan miespuolisia kollegoja, joille ammatinvalintani tuottaa suurtakin mielipahaa. Siinäpäs kiukuttelevat, oman päiväsi sinä siinä vaan pilaat. "Kyllä akan paikka on nyrkin ja hellan välissä", totesi polleana eräs viittä vaille täysi-ikäinen opiskelijapoika viime syksynä. Hänen kaverinsa silminnähden häpesivät ystäväänsä ja osa katsoi minua pahoittelevasti. "Tuolla asenteella sut heitetään oikeelta työmaalta niskapersotteella takas kotiin kasvamaan",  murahti mies hänen vieressä. Niin se maailma pikku hiljaa muuttuu.

Olen syntynyt 1974 ja kyllä on sovinismia noina aikoina riittänyt. Meillä kotona se ilmeni lähinnä niin, että oli vahvat oletukset siitä mitkä on tyttöjen kyvyt ja tehtävä. Nainen ei ole hyvä esim. missään tekniikan töissä eikä matematiikassa, ne on miesten juttuja. Samoin autoista ja koneista nainen ei voi ymmärtää mitään, ei senkään verran että osaisi viedä autonsa itse huoltoon (sitä huijataan, kun ei ymmärrä mistään mitään). Eikä vaikka täyttää veroilmoitusta, siihenkin tarvitaan mies. Nainen yleensä on aika avuton otus jonka vahvuudet on lasten kasvatus, ruoan laitto ja kodin puhtaana pitäminen. Äiti aina korosti että tärkeintä on saada hyvä mies, ja pitää hänet kaikin keinoin tyytyväisenä. Koska naisen elämä riippuu täysin siitä miehestä.

Vielä ahdistavampaa sovinismia kohtasi ympäröivässä maailmassa ja suvussakin. Jopa ihan arkilehdissä kuten Hymy tms. oli erittäin seksistisiä ja sovinistisia pilapiirroksia. Esim. sihteerit oli pallotissisiä blondeja, jotka istui pomon sylissä, sairaanhoitajat myös. Tissien ja pepun lääppiminen oli normaalia, ja jos siitä suuttui, haukuttiin tiukkapipoksi ja aidoksi vanhapiika-ainekseksi. Ja mikäänhän ei olisi kauheampaa kuin olla vanhapiika, eli olla kelpaamatta noille naista väheksyville öykkäreille kotipalvelijaksi.

No, itsehän en sitten koskaan avioitunut, mikä on äidille tänä päivänäkin valtava häpeä. Ja isä naureskelee sitä että olen DI. Hän on myös, mutta sanoo vieläkin että itse ei olisi ikinä koskaan naista tiimiinsä ottanut, että ei naisista vaan niihin hommiin ole. Hän on vakaasti sitä mieltä, että minäkin olen pärjännyt vain, koska miehet antaa minun päästä helpommalla koska olen nainen, ja hoitavat puolestani vaativat työt.