Millaisia te miehet olette kun rakastutte nopeasti? Voitteko tuntea todellista rakkautta salaman lailla ja halua kiintyä heti? Naistenkin kokemukset kiinnostavat.

Uå

Minulla miehenä (28) vähän samaa samaa 'vikaa'. Pidän itseäni tästä syystä ei-tyypillisenä miehenä, mutta voin toki puhua vain omasta puolestani. Pääsisimpä vain eroon tästä piirteestä, koska se ei ole aiheuttanut muuta kuin kärsimystä.

Miehet nykyaikana miettivät, laskelmoivat ja taktikoivat liian pitkään. Rakastumisen tunteen vietäväksi heittäytyminen oikeasti kysyy kanttia mieheltäkin, mitä taas harvalla miehellä enää on. Mieluummin laskeskellaan algoritmien avulla miten naiset keskimäärin käyttäytyvät kuin oltaisiin läsnä senhetkisessä tilanteessa ja vaivauduttaisiin tutustumaan juuri tähän itselliseen ihmiseen. Rakastuminen on tunnereaktio ja nämä miehet tahtovat kieltää tunteiden olemassaolon itsessään. Tällaiselle ihmiselle on täysin mahdotonta rakastua ja saada aitoa vastarakkautta, elleivät he muuta käyttäytymistään radikaalisti ja sitä he eivät ole valmiita tekemään. Mutta ei elämässä yleensä kaikkea voi saada, täytyy valita ne asiat jotka ovat itselle kaikista tärkeimmät. Ilman rakkauttakin voi ansaita paljon rahaa, tehdä hyviä sijoituksia, menestyä videopeleissä, kehittää itseään opettelemalla uusia taitoja jne. Ja hengailla kavereiden kanssa kenenkään ikävästi rajoittamatta.

MIehet voivat "rakastua" hetkessä, mutta vain naisen vartaloon. Kun vartalo rapistuu, loppuu rakkauskin. Eivät miehet rakasta samalla tavalla kuin naiset, he eivät ole kykeneväisiä siihen.

Ap, voithan sinä sanoa tuolle miehelle että haluaisit teidän etenevän vähän hitaammin, että et halua kiirehtiä tärkeässä asiassa. Hän voi olla pettynyt, mutta samalla näet kestääkö hänen itsetuntonsa sen, että tarvitset enemmän aikaa. Jos hän loukkaantuu vahvasti ja alkaa syyttelemään tms. niin eikun ulos ovesta. Jos hän ei kestä pientä pettymystä tässä asiassa niin eipä hän kestä niitä hyvin muissakaan asioissa. Ja sellaisen miehen kanssa sinä et halua parisuhteeseen, usko pois.

Up

Olen nainen, joka salama rakastuu. Kyllä olen pitkässä parisuhteessa joka myös alkoi salama rakastumisella.

Se ei ole estänyt minua ajoittain rakastumasta/ihastumasta muihin hullaannuttavasti yhdessä hetkessä. En ole aloitteellinen joten nämä kohteeni eivät taida tietää asiasta tai välillä on tainut olla molemmin puolista jolloin hullaantuminen on kestänyt selvästi kauemmin ja loppuvaihe ollut kipeämpi.

Pitkä parisuhde ja toiseen sitoutuminen yhteinen elämä ovat kuitenkin erittäin tärkeät. En tiedä haluaisinko luopua niistä, vaikka ihastus saa päänsekaisin ja ajatukset vain häneen, mutta arvaan tämänkin tunteen menevän ohi jossain vaiheessa. Oma kumppani tuttu, turvalline, komea ja hyvä sängyssä. Tiedän, että vaihto voi olla pettymys, vaikka uusi tuttavuus tuntuu täydelliseltä ja häntä tekee mieli tutkia loputtomiin, näinhän se on aluksi ja oli oman kumppaninkin kanssa. Enää ei hänenkään luomia ja finnejä rakasta loputtomasti, niin kuin aluksi.

Olen salama- ja sarjarakastuja. Tiedostan piirteeni ja siksi vältän tiettyjä tilanteita. Lopetan yhteydenpidon jos tiedän tunteideni heräävän.

Ulkoisesti olen komea mies ja saan helposti vastakaikua. Sisäisesti olen Suomen tylsin insinööri ja tylsä seuramies. En tykkää matkustaa, en ole räyhäkästä bileseuraa, olen hiljainen...the sad list goes on and on...

Vaimoon en ikinä kokenut salamarakkautta ja vaimo oli kakkosvaihtoehto kun olin treffeillä toisen naisen kanssa ja tajusin, etten pääse sinä iltana sänkyyn treffikumppanin kanssa. Vaimo kutsui mut suoraan yöksi. 12 vuotta ollaan oltu yhdessä ja sinkkuus ei houkuta!

Olen nainen ja en salamarakastuja. En ymmärrä miten voi yks kaks rakastua toiseen. Onkohan rakastujalla ollut hyvä perhe ja turvallinen olo, ei voi uskoa toisesta pahinta niin uskoo hyvään ja näkee vain sen hyvän?

Omassa perheessä ollut kaikenlaista ja olen nähnyt mihin mies pystyy (väkivalta, päihteiden liiallinen käyttö, pettäminen..). Jos tapaan miehen joka on mukava, maailman ihanin niin tiedostan silti että hänessäkin on ne omat huonot puolensa, joita ei vielä näytä. Kun ajan kanssa on nähnyt ne miehen huonot puolet, kiinnostus joko loppuu kokonaan tai sitten mahdollistaa sen rakastumisen.

Salamarakkaus on todellisuudessa himoa, ja liian nopeaan tunteisiin reagoiminen kertoo kypsymättömästä mielestä. Vaikka rakastuisikin, miksi tämä pitää voimallisesti kaataa toisen osapuilen niskaan? Ehkä oon kyyninen, mut mulle tuntuis valtapeliltä moinen, fiksu ja oikeasti rakastunut ihminen antaisi toisellekin tilaa ja aikaa selvittää omat tunteensa.

Rakkaus ei ole omistuksenhalua.

Vastasin muuten vaik oon nainen, sori. Oon kyllä huomannut, et miehet voi olla hosuisempia.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja en salamarakastuja. En ymmärrä miten voi yks kaks rakastua toiseen. Onkohan rakastujalla ollut hyvä perhe ja turvallinen olo, ei voi uskoa toisesta pahinta niin uskoo hyvään ja näkee vain sen hyvän?

Omassa perheessä ollut kaikenlaista ja olen nähnyt mihin mies pystyy (väkivalta, päihteiden liiallinen käyttö, pettäminen..). Jos tapaan miehen joka on mukava, maailman ihanin niin tiedostan silti että hänessäkin on ne omat huonot puolensa, joita ei vielä näytä. Kun ajan kanssa on nähnyt ne miehen huonot puolet, kiinnostus joko loppuu kokonaan tai sitten mahdollistaa sen rakastumisen.

Niin ja lisään että jos mies salamarakastuu minuun niin se on suuri turn-off. Koen että mies rakastuu minuun pinnallisesti, siihen kuvaan jonka annan muille. Hyviin puoliin ja ulkonäköön, ihanneminään. Haluan miehen joka rakastuu minuun omana itsenäni - huonot puolet ja huonot päivät mukaan luettuina.

Mä olen rakastunut niin, että yhtäkkiä tajusin yhtä ihmistä silmiin katsoessani,että sydän säkenöi ja saa sähköiskuja tästä henkilöstä. Sen jälkeen on ollut haaveissa koko ajan. Tässä miehessä ei ole ulkoisesti mitään erityistä vetovoimaa,enkä ollut aiemmin ollut millään tavalla kiinnostunut hänestä,kunnes keho reagoi häneen voimakkaasti.

Tiedä sitten, mistä johtuu..

Voisin viettää kaikki päiväni hänen silmiään tuijottaen.

Muistan tuon rakastumisen jälkeen jokaikinen hetken hänen kanssaan,kaikki katseet, halun ottaa kiinni jne kuin se olisi juuri tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

MIehet voivat "rakastua" hetkessä, mutta vain naisen vartaloon. Kun vartalo rapistuu, loppuu rakkauskin. Eivät miehet rakasta samalla tavalla kuin naiset, he eivät ole kykeneväisiä siihen.

No paljonko tässä vielä pitäisi rupsahtaa, kun minuun yli 21 v sitten hullaantunut mies sietää kehoani edelleen? Ja se ei näytä ihan samalta kuin silloin.

Hän oli se, joka ekojen treffien jälkeen puhui yhteisestä vanhuudesta, kun minä vasta etsin kotiavainta.

Taitaapa valtaosa miesten salamarakastumisista olla vaan sitä seksuaalista himoa kaunista ja nuorta naista kohtaan ja kun pitäisi päästä ruikkimaan siemennestettä. Henkisiltä ominaisuuksiltaan nainen voi tällöin olla aivan millainen tahansa.

Rakastuin työpaikalla ensisilmäyksellä paljon nuorempaan naiseen. Tätä ei ole koskaan tapahtunut ennen Ja olen kuitenkin 50v mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja en salamarakastuja. En ymmärrä miten voi yks kaks rakastua toiseen. Onkohan rakastujalla ollut hyvä perhe ja turvallinen olo, ei voi uskoa toisesta pahinta niin uskoo hyvään ja näkee vain sen hyvän?

Omassa perheessä ollut kaikenlaista ja olen nähnyt mihin mies pystyy (väkivalta, päihteiden liiallinen käyttö, pettäminen..). Jos tapaan miehen joka on mukava, maailman ihanin niin tiedostan silti että hänessäkin on ne omat huonot puolensa, joita ei vielä näytä. Kun ajan kanssa on nähnyt ne miehen huonot puolet, kiinnostus joko loppuu kokonaan tai sitten mahdollistaa sen rakastumisen.

Niin ja lisään että jos mies salamarakastuu minuun niin se on suuri turn-off. Koen että mies rakastuu minuun pinnallisesti, siihen kuvaan jonka annan muille. Hyviin puoliin ja ulkonäköön, ihanneminään. Haluan miehen joka rakastuu minuun omana itsenäni - huonot puolet ja huonot päivät mukaan luettuina.

Näin olen monelta naiselta kuullutkin. Ehkä siinä onkin viisautta, että ei näytäkään niitä tunteita, ainakaan koko syvyydessään. Mutta milloin sitten on sopiva aika sille? Tuollanen tunteidenkieltämis-moodi jää vaan joillakin helposti päälle stten loppuelämäksi.

Toivottavasti en anna kirjoitustyylilläni kuvaa, että olisin katkera ulisija (niitähän täällä riittää). Ihan mielekiinnosta vaan kyselen.

M28

Vierailija kirjoitti:

MIehet voivat "rakastua" hetkessä, mutta vain naisen vartaloon. Kun vartalo rapistuu, loppuu rakkauskin. Eivät miehet rakasta samalla tavalla kuin naiset, he eivät ole kykeneväisiä siihen.

Ei kyllä pidä paikkaansa! Kun näin opiskelijabileissä hänet, rakastuin heti häneen, puolen vuoden päästä olimme naimisissa ja yhä ollaan, 43. hääpäivä meni. Rakastan häntä yhä. Olemme molemmat vanhentuneita ja vartalot on mitä on, mutta eihän se rakkautta poista! M 65

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa valtaosa miesten salamarakastumisista olla vaan sitä seksuaalista himoa kaunista ja nuorta naista kohtaan ja kun pitäisi päästä ruikkimaan siemennestettä. Henkisiltä ominaisuuksiltaan nainen voi tällöin olla aivan millainen tahansa.

Niimpä. Kyse vaan taitaa olla siitä, että himosta käytetään virheellistä termiä "salamarakastuminen".

M28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja en salamarakastuja. En ymmärrä miten voi yks kaks rakastua toiseen. Onkohan rakastujalla ollut hyvä perhe ja turvallinen olo, ei voi uskoa toisesta pahinta niin uskoo hyvään ja näkee vain sen hyvän?

Omassa perheessä ollut kaikenlaista ja olen nähnyt mihin mies pystyy (väkivalta, päihteiden liiallinen käyttö, pettäminen..). Jos tapaan miehen joka on mukava, maailman ihanin niin tiedostan silti että hänessäkin on ne omat huonot puolensa, joita ei vielä näytä. Kun ajan kanssa on nähnyt ne miehen huonot puolet, kiinnostus joko loppuu kokonaan tai sitten mahdollistaa sen rakastumisen.

Niin ja lisään että jos mies salamarakastuu minuun niin se on suuri turn-off. Koen että mies rakastuu minuun pinnallisesti, siihen kuvaan jonka annan muille. Hyviin puoliin ja ulkonäköön, ihanneminään. Haluan miehen joka rakastuu minuun omana itsenäni - huonot puolet ja huonot päivät mukaan luettuina.

Näin olen monelta naiselta kuullutkin. Ehkä siinä onkin viisautta, että ei näytäkään niitä tunteita, ainakaan koko syvyydessään. Mutta milloin sitten on sopiva aika sille? Tuollanen tunteidenkieltämis-moodi jää vaan joillakin helposti päälle stten loppuelämäksi.

Toivottavasti en anna kirjoitustyylilläni kuvaa, että olisin katkera ulisija (niitähän täällä riittää). Ihan mielekiinnosta vaan kyselen.

M28

Saahan sitä sanoa, et tykkää, ei kai siitä kukaan pahastu. Jotkut tykkää suurista julistuksista ja osa ahdistuu, joten ei tuohon aikarajaa voi laittaa. Mutta jos alkaa pitkälle suunnitella tulevaisuutta kun toinen juuri ja juuri miettii uusia treffejä, kannattaa se ehkä tehdä hiljaa mielessään.

Tunteiden ilmaisu on ihan ok, kun kuuntelee sen toisenkin oloa. Ettei ns. rakastettu jää vain toteuttamaan jotain valmista romanttisen prinsessan roolia, vaan ehtii mukaan omana itsenään.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja en salamarakastuja. En ymmärrä miten voi yks kaks rakastua toiseen. Onkohan rakastujalla ollut hyvä perhe ja turvallinen olo, ei voi uskoa toisesta pahinta niin uskoo hyvään ja näkee vain sen hyvän?

Omassa perheessä ollut kaikenlaista ja olen nähnyt mihin mies pystyy (väkivalta, päihteiden liiallinen käyttö, pettäminen..). Jos tapaan miehen joka on mukava, maailman ihanin niin tiedostan silti että hänessäkin on ne omat huonot puolensa, joita ei vielä näytä. Kun ajan kanssa on nähnyt ne miehen huonot puolet, kiinnostus joko loppuu kokonaan tai sitten mahdollistaa sen rakastumisen.

Niin ja lisään että jos mies salamarakastuu minuun niin se on suuri turn-off. Koen että mies rakastuu minuun pinnallisesti, siihen kuvaan jonka annan muille. Hyviin puoliin ja ulkonäköön, ihanneminään. Haluan miehen joka rakastuu minuun omana itsenäni - huonot puolet ja huonot päivät mukaan luettuina.

Näin olen monelta naiselta kuullutkin. Ehkä siinä onkin viisautta, että ei näytäkään niitä tunteita, ainakaan koko syvyydessään. Mutta milloin sitten on sopiva aika sille? Tuollanen tunteidenkieltämis-moodi jää vaan joillakin helposti päälle stten loppuelämäksi.

Toivottavasti en anna kirjoitustyylilläni kuvaa, että olisin katkera ulisija (niitähän täällä riittää). Ihan mielekiinnosta vaan kyselen.

M28

Ei kai siihen mitään oikeaa aikaa ole. Itse kun pystyn rakastumaan toiseen ihmiseen nähtyäni hänen huonot puolensa, joten toivon että sama toistuu minun kohdallani. Kun toinen on nähnyt minut oksennustaudissa tai kun olen suuttunut todella pahasti, tai kun olen pystynyt avautumaan omista epävarmuuksistani, peloistani, traumoista ja silti uskoo yhteiseen tulevaisuuteen ja on se fiilis edelleen, niin se on rakastumista.