APUA, mistä hoitoa?! KIIRE

Mi kirjoitti:

Anteeksi sekava aloitus...

On sairastellut vuosia, sairaus on erittäin epätavallinen, sopiva hoitoa ei ole löydetty.

Vaikka tilanne on se ettei hoitoa ole ehkä olemassakaan niin eihän ihmistä voi jättää auttamatta? Jos ihminen on niin sairas ettei pysty olemaan niin kai hänelle on jotain tarjottava, muuta kuin lämmintä kättä?

Mun kaalin ei mene se että Suomessa jätetään sairasta kitumaan oman onnensa nojaan.

Ap

No jos ei sopivaa hoitoa ole olemassa niin minkäs teet? Tyhjästä on paha nyhjäistä.

Mikä sairaus nyt on kyseessä? Ei tästä ota mitään tolkkua...

Jos on hätä haetaan päivystykseen. Jos voi, odottaa kunnes terveysasema aukeaa. Jos on erittäin kova hätä soitetaan lanssi.

Lääkärit on ihmisiä ja nykylääketiede pystyy moneen, mutta ei ihmeisiin. Joskus vaan vetää lyhyen korren eikä lääkärit voi kuik hoitaa kipuja, jos niitä on.

Epätavallista sairautta ei ole. On vain yleisiä ja harvinaisia sairauksia. Pöpijutut ovat yleisiä.

Surullista ettei nykypäivänä empatia heru vaan luullaan heti provoksi.

Lyhyesti voi sanoa että samanlainen vastaanotto on saanut hoitoa hakiessa kuin nyt palstalla.

Lopetan keskustelun tähän (kun täällä näköjään ollaan sitä mieltä että kitukoon kunnes kuolee pois).

Olen vieläkin sitä mieltä ettei hyvinvointivaltiossa sairaita näin hoideta, sen verran empatinen olen.

Ap

Koeläinklinikalle ehkä.

Mi kirjoitti:

Surullista ettei nykypäivänä empatia heru vaan luullaan heti provoksi.

Lyhyesti voi sanoa että samanlainen vastaanotto on saanut hoitoa hakiessa kuin nyt palstalla.

Lopetan keskustelun tähän (kun täällä näköjään ollaan sitä mieltä että kitukoon kunnes kuolee pois).

Olen vieläkin sitä mieltä ettei hyvinvointivaltiossa sairaita näin hoideta, sen verran empatinen olen.

Ap

Mieti sitten vielä miksi provo ei toiminut. Sinulla on tässä lukuisia chänssejä kasvaa ihmisenä.

Mi kirjoitti:

Surullista ettei nykypäivänä empatia heru vaan luullaan heti provoksi.

Lyhyesti voi sanoa että samanlainen vastaanotto on saanut hoitoa hakiessa kuin nyt palstalla.

Lopetan keskustelun tähän (kun täällä näköjään ollaan sitä mieltä että kitukoon kunnes kuolee pois).

Olen vieläkin sitä mieltä ettei hyvinvointivaltiossa sairaita näin hoideta, sen verran empatinen olen.

Ap

No jos hoitoa ei ole, niin miten hyvinvointivaltion sellaista pitäisi hoitaa? Jos ei ole hoitoa niin ei ole, vaikka sen miten empaattisesti ilmaisisi? Vai tarkoitatko, että parantavaa hoitoa ei ole, mutta oireita lievittävää hoitoa olisi, eikä sitä jostain syystä saa?

Mi kirjoitti:

Surullista ettei nykypäivänä empatia heru vaan luullaan heti provoksi.

Lyhyesti voi sanoa että samanlainen vastaanotto on saanut hoitoa hakiessa kuin nyt palstalla.

Lopetan keskustelun tähän (kun täällä näköjään ollaan sitä mieltä että kitukoon kunnes kuolee pois).

Olen vieläkin sitä mieltä ettei hyvinvointivaltiossa sairaita näin hoideta, sen verran empatinen olen.

Ap

Jos olisit voinut vastata selkeesti kysymyksiin joita mm. minä (vastaaja nro 16) on esittänyt, niin ehkä olisit saanut järkeviä vastauksia ja ehkä jopa apua.

Mutta provohan tämä taitaa olla, kun et voi vastata yksinkertaisiin kysymyksiin. Valitettavasti.

Toivon kaikkea hyvää kuitenkin.

T. Nro 16 joka itse taistellut hoidosta/tutkimuksista 15vuotta ja sittemmin avun saanut.

Vastaaja 16/30

Mitä kautta sait apua?

Valitettavasti ei ole provo.

Ap, vielä kerran

Mi kirjoitti:

Vastaaja 16/30

Mitä kautta sait apua?

Valitettavasti ei ole provo.

Ap, vielä kerran

Ihan yleislääkäriltä yksityiseltä puolelta sain avun. Jouduin kyllä maksamamaan kalliit tutkimukset (noin 600€) + lääkärinpalkkiot päälle. Ei haitannut kun sain avun.

-16/30

Mi kirjoitti:

Vastaaja 16/30

Mitä kautta sait apua?

Valitettavasti ei ole provo.

Ap, vielä kerran

Oikeesti, mene hakee apua itsellesi.

Älä heittäydy marttyyriksi.

Ei kukaan voi sinua edes yrittää auttaa noin sekavilla alkutiedoilla.

Pitäisi tietää vähän millaista apua olette vailla. Onko kyse esim. vain kivunlievityksestä vai ongelmista sairauden diagnisoinnoin kanssa.

Mikset ap voi edes kertoa minkälaisia oireita tällä sairastavalla on? Mihin hän tarvitsee apua? Onko hänen sairautensa diagnosoitu? Vai onko niin että oireita on tutkittu, mutta selittävää syytä ei ole löytynyt? Onko hänellä kipuja joihin ei saa lääkitystä? 

Yksityiselle puolelle kehottaisin minäkin. Maksaa toki jonkin verran tai paljonkin, riippuen siitä kuinka laajoja tutkimuksia joudutaan tekemään. Mutta jos sieltä löytyisi diagnoosi ja apu, eikö se olisi sen arvoista?

Yksityiseltä saa avun jos ei muualta, mutta kun et kerro enempää niin vaikea neuvoa mihin erikoistuneelle lääkärille varata aika.

No jos vaivoja ollut vuosikausia niin se ei todellakaan ole päivystysasia eikä siihen kuulu ambulanssikyydit eikä ihme jos päivystyksestä käännytetään. Oma terveyskeskus on se oikea paikka, josta lähdetään liikkeelle ja sieltä varataan ihan normaali päiväaikainen ajanvarausaika. Puhelimessa voi toivoa pidempää aikaa, jos tilanne on monimutkainen ja vaatii paljon keskustelua ja selvittelyä. Toinen vaihtoehto on kyseisen erikoisalan yksityislääkäri. Käynti maksaa n. 70-100e + labrat ja kuvantamiset, jos niitä tarvitaan. Tai lääkäri voi laittaa lähetteen keskussairaalaan selvityksiin, jos katsoo aiheelliseksi. Mutta näin epämääräinen kertomus ei kyllä auta mitenkään asiassa eli jos viestintä on samanlaista siellä lääkärissä, en ihmettele, että asia on selvittämättä. Jos kyse on jostain sähköallergia - lisämunuaiskuormitus - akselista, apua voi olla vaikea löytää.

Jos on diagnoosi saa kyllä hoidon, jos ei niin tutkitaan jos oireita on, mutta oman mielenrauhan vuoksi voi käydä yksityisellä erikoislääkärillä pyytämässä toisen lääkärin arvion.

Ehkä tämä ystäväsi "sairaus" on hänen pään sisällä, koska et suostu enenpää avaamaan. Mielenterveyslaitos taitaa olla oikea paikka ottaa yhteyttä.

Onko kyse ihmisestä jolla oli ensin kilpirauhasen vajaatoiminta, sitten monikemikaaliyliherkkyys, ehkä sähköallergia ja nykyään vaarallisen matala ferritiini eikä kukaan tee mitään? 

Varaisin ajan yksityiselle lääkäriasemalle. Omainen kannattaa ottaa mukaan tueksi vastaanotolle ja ”suomentamaan” potilaan ja lääkärin keskusteluja. Joskus potilas menee lukkoon kun pitäisi kertoa oireista ja niiden selostaminen on vaikeaa.

Tämä vaatii sitkeyttä ja sitoutumista.