Mihin perustuu Anna-Leena Härkösen kirjojen suosio?

Anna - Leena Härkönen on mielestäni hauska, terävä ja rehellinen. On totta että kirjoissaan välillä synkistellään. Välillä se vaan on niin hauska.

Ehkä paras on mun mielestä hänen ruokakirjansa Sopan syvin olemus. Tarinoita matkustelusta, ruoasta ja vähän juomisestakin, sekä elämästä. Ja reseptejä.

Mulla on vaikutelma, että pyörii oman navan ympärillä, kokemusmaailma on erittäin omakohtaista. Se jakaa porukan sitten vahvasti. Mä olen samaa ikäluokkaa hänen kanssa -64 syntynyt, enkä löydä minkäänlaista kosketuspintaa hänen teoksiinsa.

Näyttelijänä on paljon parempi.

Mulle kyllä kolahtaa. Vissiin samanlainen huumorintaju ja ajatusmaailma.

Hyvä, että HS:ssa uskallettiin sanoa ääneen, ettei keisarilla ole vaatteita.

Tykkäsin Tuuli Salmisen esikoisteoksesta, tyylikästä.

A-L Härkönen on Suomen viihdekirjallisuuden kärkeä. Tyyli on kolumnistin tyyliä, aiheet usein ajankohtaisia, josku melko vaikeitakin (viihteeksi). Viihdekirjailijana voi jopa Suomen kokoisella markkina-alueella elää, varsinkin jos hieman laajentaa repertuaaria eli kirjoittaa kolumneja lehtiin, tekee käsikirjoiuksia tv-sarjoihin tai elokuviin, tekee vähän keittokirjaa ja niksi-pirkkaa siinä ohessa. Oma alueensa viihdekirjallisuudessa on sitten dekkarit, jotka käsittääkseni myy parhaiten.

Palkintoja ei juurikaan tipu, ne menee useimmin sitten taiteellisesti kunnianhimoisemmille teoksille. Mut sinänsä mikään este viihteen teko ei ole arvostukselle ja taidepalkinnoille - esim. useasti palkittu ja Finlandia -ehdokkaanakin pari kertaa ollut Matti Yrjänä Joensuu kirjoitti /kirjoittaa dekkareita. Härköselle ei palkintoja tai arvostusta ole kovin paljoa herunut esikoisteoksen jälkeen.

Minun suosikkikirjailijani. Oivaltavaa, hersyvää tekstiä. Itselläni samantapainen huumorintaju ja usein nauran itsekseni hänen kirjojaan lukiessaan. Usein jutuissa on joku kommellus tai sananvalinta joka osuu tänne pohjoiseen. Olemme samalta paikkakunnalta Kempeleestä kotoisin.

Olen lukenut siltä jonkun kokoelman, jossa oli sen kolumneja tms. En muista siitä muuta kuin että oli äärimmäisen huono.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Härkösen kirjoitustyyli on lapsellista ja tökeröä.

Samaa mieltä. Olen lukenut yhden kirjan ja selannut joitakin, ne ovat kuin koululaisen ainekirjoitusta. Varsin typeriä vielä.

Poikkeus oli se kirja, jonka kirjoitti siskostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen erittäin paljon ja monenlaisia kirjoja, mutta Härkösen kohdalla mulle tulee aina vähän sellainen olo, että tarvitsiko tätäkin varten käyttää metsävarojamme.

Eli varmaankin minulta jää niissä jokin nyanssi huomaamatta.

Ihan mielenkiinnosta: mitkä on sun lempikirjoja? 

Tykkään monista klassikoista. Jos suomalaisia keski-ikäisiä naiskirjailijoita mietitään, niin esimerkiksi Katri Lipson on hyvä.

Ihan mielenkiinnosta: mitä ihmeen alapeukuttamista tästäkin löydetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen erittäin paljon ja monenlaisia kirjoja, mutta Härkösen kohdalla mulle tulee aina vähän sellainen olo, että tarvitsiko tätäkin varten käyttää metsävarojamme.

Eli varmaankin minulta jää niissä jokin nyanssi huomaamatta.

Ihan mielenkiinnosta: mitkä on sun lempikirjoja? 

Enimmäkseen dekkarit ja dekkaristit, thrillerit, ruotsalaiset, norjalaiset ihan kaikkialta ja suomalaisetkin kuten Leena Lehtolainen jne. Myös elämänkerrat. Jonkin verran muuta proosaa, mutta ei kiinnosta hömppäromantiikka tms.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että HS:ssa uskallettiin sanoa ääneen, ettei keisarilla ole vaatteita.

”Arvostelusta” kävi ilmi vain että keisarilla ei ollut oikeanlaisia vaatteita.

Olen lukenut muutaman kirjan, ja mielestäni erityisesti Härkösen dialogit ovat hauskoja ja luonnollisia, jotenkin pakottomia. Jotkut oivallukset saavat nauramaan ääneen. Kirjat ovat myös hyvin nopealukuisia. Eli ihan ok-kirjailija, vaikka ei kuulukaan ihan siihen genreen, mitä yleensä luen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että HS:ssa uskallettiin sanoa ääneen, ettei keisarilla ole vaatteita.

”Arvostelusta” kävi ilmi vain että keisarilla ei ollut oikeanlaisia vaatteita.

Niin. Pelkästään se, että kirjan henkilöillä on konservatiivinen arvomaailma, ei välttämättä tee heistä uskottavia tai mielenkiintoisia.

Olen tykännyt kirjoista, mutta tämä viimeisin oli kyllä pohjanoteeraus. Liian ennalta-arvattava ja jotenkin lapsellinen. Vein kirjan kirpparille. Tätä edellinen kirja oli jotenkin uuvuttava ja raskas, saman jauhamista.

Näyttelijänä Härkönen on hyvä. Tykkään myös kolumneistaan. Tässä lajissa Härkönen on ehdoton suosikkini.

Kyllä hän useissa haastatteluissa on kertonut kirjoittamisen vaikeudesta.

Kyllä se työstä käy.

Epäilemättä ulissut kirjoittamisen vaikeudesta(kin). Mitenkäs muut kirjailijat. Niinpä, työ ei aina ole kivaa.

Onko tämä nyt sellainen räväkkä täti, josta kaikki tykkää?

Wt-tutka vilkkuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole lukenut koskaan mitään Härkösen juttua, mistä kannattaisi aloittaa? Mikä olisi paras jos saisi valita vain yhden?

Häräntappoase varmaan on suosituin. Se oli vähän aikaa sitten radion Lukupiirissäkin keskustelun aiheena ja kovasti kehuivat sitä. Olen minäkin sen joskus lukenut, mutta en kauhean tarkkaan muista millainen se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen erittäin paljon ja monenlaisia kirjoja, mutta Härkösen kohdalla mulle tulee aina vähän sellainen olo, että tarvitsiko tätäkin varten käyttää metsävarojamme.

Eli varmaankin minulta jää niissä jokin nyanssi huomaamatta.

Ihan mielenkiinnosta: mitkä on sun lempikirjoja? 

Tykkään monista klassikoista. Jos suomalaisia keski-ikäisiä naiskirjailijoita mietitään, niin esimerkiksi Katri Lipson on hyvä.

Ihan mielenkiinnosta: mitä ihmeen alapeukuttamista tästäkin löydetään?

Veikkaan, että jotkut eivät pidä Katri Lipsonin kirjoista ja alapeukuttavat sen takia.

Hän on taitava, nokkala, älykäs ja hauska.

Sinua kiinnostavat ilmeisesti toisenlaiset kirjat. Suosittelen Tervoa, jota monet miehet arvostavat. Hän kirjoittaa hyvin lyhyiitä lauseita.