Kuinka tärkeää on, että puolison kaverit hyväksyvät parisuhteenne?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän mitä tämä sinun villi nuoruutesi tarkoittaa?

Sellaista elämässään eksyneen parikymppisen haihattelua. Baarissa sekoilua, yhden illan juttuja, ei rikollisuutta tai huumeita. Myönnän, että elämäni lukion jälkeen oli ns. elämänkoulua, joka näkyi ja kuului, mutta enemmän se oli itselleni vahingollista kuin muille.

Ap

Tietenkin on mukavampaa, jos puolison tai seurustelukumppanin kaverit hyväksyvät suhteen. Itse olen sellainen, että jos en pidä kaverin kumppanista, niin ei tulisi mieleenkään sanoa sitä kaverille. Eihän asia kuulu minulle.

Nykyisen poikaystävän lähimmistä ystävistä yksi on katkaissut välit, koska ei hyväksy ikäeroamme. Poikaystäväni on siis huomattavasti vanhempi, mutta olemme molemmat yli 30-vuotiaita. En oikeastaan tunne tätä entistä kaveria, olen nähnyt hänet vain kerran ja ilmeisesti hänelle se lyhyt kohtaaminen oli jo liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän mitä tämä sinun villi nuoruutesi tarkoittaa?

Sellaista elämässään eksyneen parikymppisen haihattelua. Baarissa sekoilua, yhden illan juttuja, ei rikollisuutta tai huumeita. Myönnän, että elämäni lukion jälkeen oli ns. elämänkoulua, joka näkyi ja kuului, mutta enemmän se oli itselleni vahingollista kuin muille.

Ap

Nämä miehen ystävätkö olivat täysin puhtaita pulmusia parikymppisenä :D voi jeesus... Eivät he varmaankaan ole siitä iästä vieläkään päässeet yli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän mitä tämä sinun villi nuoruutesi tarkoittaa?

Sellaista elämässään eksyneen parikymppisen haihattelua. Baarissa sekoilua, yhden illan juttuja, ei rikollisuutta tai huumeita. Myönnän, että elämäni lukion jälkeen oli ns. elämänkoulua, joka näkyi ja kuului, mutta enemmän se oli itselleni vahingollista kuin muille.

Ap

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Sanonta pitänee hyvin paikkansa. Jos haluat(te) olla kuuntelematta noita juttuja, niin muuttakaa pois sieltä ja etsikää uudet kaverit.

Toisen ihmisen inhoamiselle pitää olla joku syy. Syyksi ei riitä se että vihattu henkilö on joskus paneskellut ihmisten kanssa, ja koska et tykkää paneskelusta, niin inhoat paneskelijoita. Ei se ole mikään syy. Eli miehen kavereilla ei voi olla inho sinua kohtaan tästä syystä. Sinun pitäisi olla tehnyt heilel oikeasti jotain pahaa, tai jollekin heidän läheiselleen, silloin vihaamisen voisi ymmärtää.

Tätä pohjalta lähtisin.

Oma läheinen kaverini ei aikoinaan sulattanut sitä että rupesin olemaan nykyisen mieheni kanssa yhdessä. Emme kuulemma sovi toisillemme, hän haluaa minua varoittaa siitä että pekka on semmoinen ja tämmöinen, ja etten tule pärjäämään hänen kanssaan syistä x ja y. Hän teki myös myyräntyötä yrittämällä saada mieheni näyttämään siltä että hän vilkuilee muitakin, sekä yritti salaparittaa minua eräälle ystävälleen kutsumalla "sopivasti samaan aikaan kylään" meidät molemmat.  Enää emme ole ystäviä, koska tämä seurustelu meni niin pahasti hänen ihonsa alle, ettei hän päässyt asiasta koskaan yli vaikka yritti.

Vierailija kirjoitti:

"Olen vähän tuohtunut siitä, että miesystävä ylipäätään kertoi minulle näistä kavereiden kommenteista."

 

Minusta taas olisi vain positiivista, jos mies kertoisi minulle suoraan tuollaiset asiat eikä pitäisi minua pimennossa kun kaverit selän takanaa jauhaa p*skaa. Oikeastaan se tuntuisi jo jonkinlaiselta petturuudelta jos pimittäisi tuollaiset minulta, kyllä minä haluaisin tietää. Ainakin luottaa sinulle ja on avoin. Mitä miehesi on sanonut noille kavereilleen takaisin noihin kommentteihiin? 

Minua ei taas kiinnosta laisinkaan mitä mieltä miehen kaverit ovat minusta, ja sen takia tuollaisia on ihan turha kertoa. Kyllä sen itekin vaistoaisi eikä miehen tarvitsisi niitä erikseen vielä kertoa. 

Tavallaan on tärkeää, että tulee toimeen puolison kavereiden kanssa. Silloin ei kumppani joudu valitsemaan näiden väliltä eikä synny turhaa ylimääräistä konfliktia. Mitään tarvetta ei kuitenkaan ole saada heistä omia kavereita (näkisin heitä ilman kumppania) eli riittää, että voidaan välillä porukalla nähdä.

Lapsellista ja naurettavaa. Ymmärrän, ettei porukkaan haluta mitään paatunutta rikollista tai narkkaria, mutta joku seksin harrastaminen ja baareissa käynti joskus nuoruudessa saa muka jotkut ihmiset inhoamaan toista!? Ovatko nämä miehen ystävät jotain uskovaisia tms., jotka eivät ole ikinä käyneet baareissa tai harrastaneet irtosuhteita? Sitten voin ymmärtää, että on vähän erilaiset lähtökohdat, mutta jos ovat olleet ihan normaaleja nuoria, jotka itsekin hypänneet baareissa, niin naurettavaa ja jopa sairasta alkaa kaverin kumppania mollaamaan jostain sellaisesta...

Niin makaa kuin petaa. Olisit ap elänyt niin ettei kenelläkään ole mitään sanomista menneisyydestäsi.

Toisaalta, ihmiset ei yleensä puutu toisten menneisyyteen ellei nykyisyydessäkin ole jotain, mikä saa niskakarvat pystyyn. Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä tulemaan ainakin auttavasti toimeen kaikkien kanssa. Ihmettelen millainen olet -tai toisaalta missä teinix-piireissä liikut-, jos default-oletus ei ole se että aikuiset käyttäytyy hyvin ja tulee toistensa kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Niin makaa kuin petaa. Olisit ap elänyt niin ettei kenelläkään ole mitään sanomista menneisyydestäsi.

Toisaalta, ihmiset ei yleensä puutu toisten menneisyyteen ellei nykyisyydessäkin ole jotain, mikä saa niskakarvat pystyyn. Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä tulemaan ainakin auttavasti toimeen kaikkien kanssa. Ihmettelen millainen olet -tai toisaalta missä teinix-piireissä liikut-, jos default-oletus ei ole se että aikuiset käyttäytyy hyvin ja tulee toistensa kanssa toimeen.

Hahhah, sinä et varmaan ole koskaan tehnyt mitään sellaista, josta joku toinen ei löytäisi mitään negatiivista sanottavaa? Vai oletko elänyt elämäsi neljän seinän sisällä pumpulissa ja tehnyt vain asioita, jotka miellyttää muita?

Joskus on ihan oikeasti aihetta kuunnella, jos lähipiiristä tulee sellaista viestiä että puolisossa ei ole kaikki kohdallaan. Sitä saattaa olla niin sokeasti rakastunut, että joutuu pikkuhiljaa jonkun narsistin tai muun kynsiin tajuamatta sitä itse. Mutta sitten taas joskus voi olla ihan turhaa kahnausta, kun joku nyt vaan ei tykkää jostakin ilman mitään kunnollista syytä.

Mulla on myös värikkäämpi menneisyys, mutta ei mitään oikeasti erikoista kuitenkaan. Minut vain tunnetaan hyvin "kylillä" ihan sukuni puolesta. 

Miehen kanssa kun aloimme seurustelemaan, niin kerroin hänelle kyllä pääpiirteittäin elämästäni ja sukuni tietyistä jäsenistä, ja että minua sotketaan monesti asioihin joihin minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa, lisäksi minua mustamaalasi alle parikymppisenä eräs mieleltään häiriintynyt nainen, kun seurustelin silloin sen pojan kanssa jonka hän olisi halunnut. Miehelläni taas on eräs mt-exä, jonka kanssa ei kauaa ollut kun huomasi tilanteen, mutta joka jättämisen jälkeen alkoi levittää valheita että mieheni olisi pahoinpidellyt häntä. 

Sovimme mieheni kanssa heti alkuunsa, että menneet on menneitä, ja niihin suhtaudutaan sellaisena.

Silloin tällöin on käynyt niin että joku tulee jankkaamaan jotain 20v vanhoja asioita, mutta niistä on selvitty muutamalla kikalla.

Miehelleni tuli eräs etäisesti tuntemani mies ravintolassa jankkaamaan että tiedätkö että pirkko oli 20v sitten sen kanssa silleen. Johon mieheni sanoi heti, että onko herra nyt ihan varma että haluaa käydä tätä keskustelua miehen vaimosta, että haluaisiko herra vielä tarkistaa mielipidettään kenties. Jankkaus loppui siihen.

Mieheni, iso ja karvainen, käyttää yleensä tuota. Kysyy että onko henkilö nyt ihan varma että puheenaihe on sopiva tilanteeseen.

Itse taas sanon kaikille että anteeksi, mutta oletko tietoinen että kys tapahtumasta on 20 vuotta? Että eikö sinulla tapahdu elämässäsi yhtään mitään, kun olet jäänyt vuosikymmenten taakse jankkaamaan, että minua ei huvita tällainen menneiden muistelu yhtään.