Puoliso yrittää kontrolloida rahankäyttöäni

Rakentelet siellä vähintään henkisesti nyt perheeseenne kahta eri elintasoa. Omat tilit ja palkkojenne suhteessa kk-summat yhteiselle tilille. Mutta ei varakkaampi silti voi alkaa peppuilemaan rahoillaan niin, että muu perhe joutuu köyhäilemään. Yhteinenhän tuon perhe-elämän pitäisi olla, yhteiseksi hyväksi kaikki yrittävät. Muuten ei ole järkeä.

Avaa oma tili ja siirrä yhteiselle tilille yhteisen kulutuksen verran. Niin meillä tehdään. Toisaalta emme ostele mitään toistemme tietämättä. Avoimuus. Jos rahat ovat yhteisellä tilillä, aina pitää keskustella, onko varaa ja onko ostos välttämätön.

Vierailija kirjoitti:

Rakentelet siellä vähintään henkisesti nyt perheeseenne kahta eri elintasoa. Omat tilit ja palkkojenne suhteessa kk-summat yhteiselle tilille. Mutta ei varakkaampi silti voi alkaa peppuilemaan rahoillaan niin, että muu perhe joutuu köyhäilemään. Yhteinenhän tuon perhe-elämän pitäisi olla, yhteiseksi hyväksi kaikki yrittävät. Muuten ei ole järkeä.

Sotket tässä kaksi asiaa. Puoliso voi olla huomauttelematta pikku ostoksista vaikka onkin yhteiset varat. Sama tietty toisin päin.

Minulla menee rahaa mm. kallisiin oluisiin Pubissa ja kaupassa. Vaimolla on taas turhanpäiväistä kulutusta meikkeihin yms. litkuihin ja kauneushoitoihin. Olen sanonut, että jos tulee naputusta oluista, niin käydääs kattomassa sitä isoa kaappia, joka ostettiin kylppäriin kosmetiikkaa varten ja joka on täynnä purnukoita, joista on kerran otettu mömmöä.

Meillä täytyy olla säästössä aina jotain kun asutaan omakotitalossa ja saadaan se kallis viskipullokin jouluna juhannuksen ja vappuna. 

Paras on aina yhteinen talous + molemmilla omat taloudet. Ja mitä tekee sillä omalla osuudella, toisella ei ole mitään siihen sanomista.

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakentelet siellä vähintään henkisesti nyt perheeseenne kahta eri elintasoa. Omat tilit ja palkkojenne suhteessa kk-summat yhteiselle tilille. Mutta ei varakkaampi silti voi alkaa peppuilemaan rahoillaan niin, että muu perhe joutuu köyhäilemään. Yhteinenhän tuon perhe-elämän pitäisi olla, yhteiseksi hyväksi kaikki yrittävät. Muuten ei ole järkeä.

Sotket tässä kaksi asiaa. Puoliso voi olla huomauttelematta pikku ostoksista vaikka onkin yhteiset varat. Sama tietty toisin päin.

Minulla menee rahaa mm. kallisiin oluisiin Pubissa ja kaupassa. Vaimolla on taas turhanpäiväistä kulutusta meikkeihin yms. litkuihin ja kauneushoitoihin. Olen sanonut, että jos tulee naputusta oluista, niin käydääs kattomassa sitä isoa kaappia, joka ostettiin kylppäriin kosmetiikkaa varten ja joka on täynnä purnukoita, joista on kerran otettu mömmöä.

Olisiko sinulle siis ihan ok ettei vaimoa kiinnostaisi ulkonäkönsä enää ja lopettaisi meikkaamisen?

monesko milljoonas aloitus trollilta? yhyyhy

Miten niin ap:n omilla rahoilla? Justhan sanoi ostaneensa yhteisillä rahoilla :)

Tätä varten meillä on ollut 20 vuotta omat rahat ja osin yhteisiä menoja, ei tarvi toisen sanoa ostoksista mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakentelet siellä vähintään henkisesti nyt perheeseenne kahta eri elintasoa. Omat tilit ja palkkojenne suhteessa kk-summat yhteiselle tilille. Mutta ei varakkaampi silti voi alkaa peppuilemaan rahoillaan niin, että muu perhe joutuu köyhäilemään. Yhteinenhän tuon perhe-elämän pitäisi olla, yhteiseksi hyväksi kaikki yrittävät. Muuten ei ole järkeä.

Sotket tässä kaksi asiaa. Puoliso voi olla huomauttelematta pikku ostoksista vaikka onkin yhteiset varat. Sama tietty toisin päin.

Minulla menee rahaa mm. kallisiin oluisiin Pubissa ja kaupassa. Vaimolla on taas turhanpäiväistä kulutusta meikkeihin yms. litkuihin ja kauneushoitoihin. Olen sanonut, että jos tulee naputusta oluista, niin käydääs kattomassa sitä isoa kaappia, joka ostettiin kylppäriin kosmetiikkaa varten ja joka on täynnä purnukoita, joista on kerran otettu mömmöä.

Olisiko sinulle siis ihan ok ettei vaimoa kiinnostaisi ulkonäkönsä enää ja lopettaisi meikkaamisen?

Olisi ihan ok, että kaappi ei olisi täynnä melkein TÄYSIÄ purnukoita, josta on otettu kerran. Tieteellisten tutkimusten mukaan niistä 30-50 euron litkuista ei ole mitään hyötyä ihon hoidossa, LIdlin 3 euron rasva oli testissä paras. Mutta mutta, ei siitä oluestakaan mitään hyötyä ole! Eli ollaan tasapelissä ja se on minulle ok.

avioliitossa ei ole omia rahoja, vaan kaikki rahat ovat yhteisiä. Tuosta syystä en tule koskaan suostumaan naimisiin menoon. Ellei toinen ole uskomattoman rikas.

Mutta hänellä taas ei siinä vaiheessa ole mitään syytä suostua.

Minä laittaisin yhteisvaroihin sen verran, että koko perhe pärjää.

Myös köyhemmälle puolisolle olisi hyvä jäädä omaa rahaa.

Vaikeus on siinä, missä suhteessa kumpikin rahaa laittaa. Eri ihmisillä kun on eri käsitys siitä, millainen jako on reilu.

Kun ei se meidän talouttaa kaada niin en valita jos paremmin tienaava puolisoni tuhlailee ja haluaa extra herkkuja välillä. Itselläni on vähän halvemmat harrastukset eikä se haittaa. En jaksa rahasta tapella ja on ihanaa kun ei ole raha riitoja. 

Joskus nuorena oli sellaisia suhteita jotka tyssäsivät heti erimielisyyteen rahasta. Mies alkoi minun rahan käyttöäni kontroloimaan ja se suhde loppui heti ennen kuin alkoikaan. 

11 jatkaa: Tarkoitin sitten sitä, että laittaisin sen verran, että koko perhe pärjää (kohtuullisella tavalla) niillä yhteiskassan rahoilla, en sitä että pelkästään minun rahat muodostaisivat yhteiskassan. Jos tuosta saattoi saada sen käsityksen.

Vierailija kirjoitti:

avioliitossa ei ole omia rahoja, vaan kaikki rahat ovat yhteisiä. Tuosta syystä en tule koskaan suostumaan naimisiin menoon. Ellei toinen ole uskomattoman rikas.

Mutta hänellä taas ei siinä vaiheessa ole mitään syytä suostua.

Kyllä avioliitossa voi olla omat rahat. Oma omaisuus ei muutu toisen omaisuudeksi naimisiin menemällä (eikä edes erossa, jos on avioehto). Sen sijaan elatusvelvollusuus on, jos puolisolla ei ole varaa elättää itseään. Useimmiten kai kuitenkin on.

Omalla miehelläni on taipumusta samaan. En ole mikään tuhlailija, mutten aina halua pihistelläkään. Haluan välillä ostaa vaikka nätin mekon tai jotain erikoisempaa syötävää. Tykkään myös käydä pari kertaa vuodessa keikoilla tai festareilla. Mieheni miltei aina huomauttelee, että oliko tuokin nyt välttämätön ostos ja hui, katsoitko kilohintaa. Itse ostelee kaikenlaista elektroniikkaa ja käy usein keikoilla, eli ei itse tosiaankaan ole mitenkään säästeliäs. Yleensä meillä minä olenkin se, joka joutuu maksamaan ns. yllättävät menot, koska miehen tilillä on niin vähän rahaa. Melko ärsyttävää käytöstä.

Omat tilit ja yhteinen taloustili jolle molemmat laittaa sovitusti rahaa. Ainoa toimiva tapa hoitaa yhteistä taloutta.

Mä olen ollut suhteessa sekä huomattavasti itseäni enemmän tienaavan että huomattavasti vähemmän tienaavan kanssa. Ensimmäinen laittoi tietenkin enemmän rahaa taloustilille koska halusi tietyn elintason joka nyt vaan maksoi. Jälkimmäinen laittoi yhteiselle tilille vähemmän rahaa kuin minä mikä oli ok. Sama elintaso meillä oli ja molemmille jäi kummassakin suhteessa myös omaa rahaa jolla voi tehdä mitä haluaa.

Isoista hankinnoista keskustellaan ensin vaikka ns. omia rahoja käyttäisikin. 

Onko teillä yhteinen arvomaailma, kun tulee tuosta vääntöä? Eri tulotasokin toimii, jos molemmilla on yhteinen näkemys rahankäytöstä. Onko muuten luottavainen ja hyvä olo tuossa parisuhteessa? Saatko muissa asioissa olla oma itsesi? Eihän puoliso ole ylikontrolloiva tai sinä ylituhlaileva?

Vierailija kirjoitti:

avioliitossa ei ole omia rahoja, vaan kaikki rahat ovat yhteisiä. Tuosta syystä en tule koskaan suostumaan naimisiin menoon. Ellei toinen ole uskomattoman rikas.

Mutta hänellä taas ei siinä vaiheessa ole mitään syytä suostua.

Miten niin on? Tiedän monia liittoja joissa ei ole yhteisiä. Toinen voi olla ihan holtiton rahan käytössä ja viedä koko liiton konkurssiin jos on yhteiset rahat. Äitini erosi kun sen aviomies tuhlasi kaikki perheen ruokarahoja myöten päihteisiin ja juhlimiseen niin ettei lapsille olisi ruokakaakaan ollut. Kuka voi elää sellaisen kumppanin kanssa jossa toinen tuhlaa ihan holtittomasti ja kun on peliriippuvuutta ja naisilla kamalaa osto vimma niin että juostaan vaatekaupoilla ihan koko ajan. Ei voi elää sellaisen kanssa joka elää yli varojen ja vie koko perheen konkurssiin. Mulla sisko kanssa samanlainen että perheen yhteiset rahat kaikki piti sen saada kuluttaa peli ja päihde riippuvuuteensa eikä väliä vaikkei laskuja saatu maksettua. 

Vierailija kirjoitti:

avioliitossa ei ole omia rahoja, vaan kaikki rahat ovat yhteisiä. Tuosta syystä en tule koskaan suostumaan naimisiin menoon. Ellei toinen ole uskomattoman rikas.

Mutta hänellä taas ei siinä vaiheessa ole mitään syytä suostua.

Olet yksiselitteisesti väärässä, myös avioliitossa on omat rahat, ja ne eivät ole millään tasolla yhteisiä. Toisella ei ole mitään oikeutta toisen rahoihin avioliiton perusteella.

Mun mies on aikuinen pikkupoika. Rahaa menee joka kuussa autoharrastuksiin, auton puunaamiseen, "leluihin" (flipper, vr lasit, frisbeeitä, mitä ikinä haluaakaan). Aina jos tekee jtn niin ostaa uudet työkalut, sillä on nyt välineet kaikkiin mahdollisiin remppoihin, puutöihin, auton huoltoihin, kaikkeen.

Kaikki raha menee mitä tulee. Jos joskus jää ylimääräistä niin miehen mielestä se on just sopiva huvitteluraha.

Itse en käytä juurikaan rahaa. Harrastuksiin ehkä 300e/vuosi. En meikkaa ja vaatteet hankin kirpparilta. Syön ulkona vain miehen kanssa, en yksin käy hurvittelemassa. Mutta meidän lemmikit on minun nimissä, vaikka ovatkin yhteisiä. Jos niiden kulut lasketaan mukaan niin sitten mullakin on enemmän kuluja.

En jaksa nipottaa juurikaan, paitsi jos kaikki raha on mennyt ja pitäisikim hankkia jotain oikeasti tärkeää. Meillä on siis viimeiseen asti rento yhteistalous. Näin on menty jo 15 vuotta. Ikinä ei olla pidetty kirjaa siitä kuka maksaa ja mitä, kunhan joku maksaa laskut ajallaan.