Kuinka moni 30-40 -vuotias, vaativaa työtä tekevä nainen kiinnostuu päivittäin pleikkarilla pelaavasta miehestä?
Otsikossa kysymys. Mietin, kuinka niuho olen kun en käsitä erään miehen tietokonepeliharrastusta. Itselleni on täysi turn off se, että joku todella nauttii räiskintäpeleistä.
Kommentit (182)
Olen omistanut koko elämäni fantasialle ja video peleille. Onneksi ei ole nirppanokkia pyörimässä jaloissa sättimässä tekemisiä.
M33
Vierailija kirjoitti:
Olen omistanut koko elämäni fantasialle ja video peleille. Onneksi ei ole nirppanokkia pyörimässä jaloissa sättimässä tekemisiä.
M33
Onneksi!
Mun nainen ainakin ilmoittaa, että olisko sulla nyt pelihetki kun on katsottavana joku liipalaapasarjan jakso.
Vähän kärjistäen, vanhat naiset eivät pelaa, mutta kyllähän nuo nuoremmat pelaavat, yhteinen harrastus hellun kanssa. Lapset ne vasta pelaavat, ihan syvältä koko peliteollisuus, kun lukutaito ja kädentaidot rapistuvat peliteollisuuden kiittäessä. Nyt on sitten lanseerattu pelilukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Miten naisen ”vaativa” työ liittyy asiaan? Tai mikä helkutti edes on vaativa työ?
Varmaan sellainen asiantuntija, joita täällä on tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
On se noloa jos aikuinen ihminen pelaa joko pleikkaria tai tietsikalla. Mulla lähti yks tyyppi kiertoon tällaisen älyttömyyden takia. Se vielä yritti saada minutkin mukaan johonkin kyläpeliin, et oltais siellä "niinku tavattu" töiden jälkeen. Arvannette, etten innostunut. Mies oli 38 v.
Jäisi mullakin moiset treffit väliin. Tiedä sitten, mitä ihmiset ajattelevat av-palstailijoista tai kaikesta turhasta somettelusta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa sitten niin ärsyttää? Ei se sen kummempaa tekemistä ole kuin sinkkuelämän katselu, facebookin ja instan selailu/päivittely tai kitaran soitto.
Aivan! Ihan yhtä typeriä juttuja tuokin!
Vierailija kirjoitti:
Olen 48-vuotias vaativaa työtä tekevä DI, joka pelaa, jos nyt ei päivittäin, niin kuitenkin useampana päivänä viikossa.
Jeesus! t. toinen 48-vuotias mies
Hyvin on kiinnostanut viimeiset 10 vuotta. Mies on meillä aina pelannut konsolipelejä/tietokonepelejä enemmän ja vähemmän. Kummatkin meistä korkeakoulutettuja ja itse olen vaativassa konsulttityössä ja mies tienaa vielä paremmin IT alalla. Minua ei myöskään henkilökohtaisesti kiinnosta pelaaminen ollenkaan. Olen aina ajatellut että pelaaminen on harrastamista missä muukin. Ei mies pelaa tuntikausia tai edes päivittäin. Silloin kuin kerkeää. Urheilee myös, joten pelaaminen ei myöskään tarkoita sitä että ihminen ei urheilisi.
Nyt kun on lapsikin perheessä nii mun mielestä vain hauskaa kuinka innoissaan aikuinen mies voi pelata jotain lapsille tarkoitettua konsolipeliä lapsen kanssa.
Ei haittaa pelaaminen yhtään. Ollaan oltu yhdessä melkein 15 vuotta, ja mies on pelannut kaikkien näiden vuosien ajan. Mies hoitaa työnsä hyvin sekä on mainio isä ja aviomies. Pelaaminen on harrastus siinä missä jokin muukin.
Vierailija kirjoitti:
ihan syvältä koko peliteollisuus, kun lukutaito ja kädentaidot rapistuvat peliteollisuuden kiittäessä.
Nimeonmaan kädentaidot/motoriikka ja yleensä kielitaidot parantuvat pelatessa.
Se on tosiaan mielenkiintoista, mikä siinä pelaamisessa niin sylettää, kun samaan aikaan mammat katselevat salkkareita, ensitreffejä alttareilla, lukevat seiskaa ja somemyrskyilevät. Kaikki, ah niin aikuismaista.
Näköjään minä. Tosin olin tutustunut mieheen muuten jo paljon ennen kuin kuulin hänen pleikkariharrastuksestaan, mutta eipä se kiinnostustani mihinkään muuttanut. Enkä tiedä miksi olisi, lähinnä rinnastan sen television katsomiseen aikaa tappaakseen.
Aikuisella odotan olevan muitakin kiinnostuksenkohteita kuin räiskintäpelit eli saa pelailla mutta jos pelaaminen on ainoa vapaa-ajan harrastus se on nounou.
Olen 27-vuotias ja mieheni pelaa koneella joka päivä joskus konsolilla. Ei onneksi räiskintäpelejä.
Ei häiritse. Ihanaa, että pitää peleistä eikä jauha esim. urheilusta ja autoista. Pelaan jonkin verran itsekin ja enennän ne kiehtoo kuin joku formulat.
Vierailija kirjoitti:
Mä tarvitsen miestä vain sänkyyn. Kunhan ottaa mut kunnolla ja nukkuu kanssani lusikassa joka yö, saa tehdä mitä lystää.
Joo, samaa mieltä. Tosin mulle on totaalinen turn off jos mies pelaa mutta koska en jaksa enää välittää niin paljoa että vaivautuisin etsimään parempaa niin siinäpä pelatkoon kunhan hommat makkarissa sujuu. Eikä sitä parempaa varmasti edes olisi enää. Mies pelaa kuin lapsi jotain kännykkäpelejä.
Vierailija kirjoitti:
Se on tosiaan mielenkiintoista, mikä siinä pelaamisessa niin sylettää, kun samaan aikaan mammat katselevat salkkareita, ensitreffejä alttareilla, lukevat seiskaa ja somemyrskyilevät. Kaikki, ah niin aikuismaista.
No älä. Moni peli vaatii ongelmanratkaisukykyä, pitkäjänteisyyttä, refleksejä ja strategiapelit ehkä vähän älliä.
On se noloa jos aikuinen ihminen pelaa joko pleikkaria tai tietsikalla. Mulla lähti yks tyyppi kiertoon tällaisen älyttömyyden takia. Se vielä yritti saada minutkin mukaan johonkin kyläpeliin, et oltais siellä "niinku tavattu" töiden jälkeen. Arvannette, etten innostunut. Mies oli 38 v.