Kuinka moni 30-40 -vuotias, vaativaa työtä tekevä nainen kiinnostuu päivittäin pleikkarilla pelaavasta miehestä?

Ei haittaa yhtään. Parempi se kuin että juoksisi kodin ulkopuolella joka päivä harrastuksissa. Peleistä on helppo irrottautua yhteisen tekemisen ääreen ja sopia milloin yhdessä tehdään mitäkin. Kunhan pitää itsestä, kunnostaan ja kodistaan huolta niin siitä vaan pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tarvitsen miestä vain sänkyyn. Kunhan ottaa mut kunnolla ja nukkuu kanssani lusikassa joka yö, saa tehdä mitä lystää.

Joo, samaa mieltä. Tosin mulle on totaalinen turn off jos mies pelaa mutta koska en jaksa enää välittää niin paljoa että vaivautuisin etsimään parempaa niin siinäpä pelatkoon kunhan hommat makkarissa sujuu. Eikä sitä parempaa varmasti edes olisi enää. Mies pelaa kuin lapsi jotain kännykkäpelejä.

Kännykkäpelit eivät ole vain lapsille.

Vierailija kirjoitti:

On se noloa jos aikuinen ihminen pelaa joko pleikkaria tai tietsikalla. Mulla lähti yks tyyppi kiertoon tällaisen älyttömyyden takia. Se vielä yritti saada minutkin mukaan johonkin kyläpeliin, et oltais siellä "niinku tavattu" töiden jälkeen. Arvannette, etten innostunut. Mies oli 38 v.

Peliala tuottaa enemmän kuin länsimainen elokuva-ala.

Ja iso osa peleistä nimenomaan tarkoitettu aikuisille.

Kenen on sun mielestä OK sitten pelata?

Vierailija kirjoitti:

Vähän kärjistäen, vanhat naiset eivät pelaa, mutta kyllähän nuo nuoremmat pelaavat, yhteinen harrastus hellun kanssa. Lapset ne vasta pelaavat, ihan syvältä koko peliteollisuus, kun lukutaito ja kädentaidot rapistuvat peliteollisuuden kiittäessä. Nyt on sitten lanseerattu pelilukutaito.

Lukutaito?

Tiedän usemamman ihmisen, joka on osaa

englantia todella hyvin, koska on lapsesta saakka pelannut.

On niitä muitakin pelejä kuin tasohyppelyt ja Angry Birds.

-----ALOITUSTA EI VOINUT LAINATA-----

Vierailija

klo 22:16 | 1.8.2019

Otsikossa kysymys. Mietin, kuinka niuho olen kun en käsitä erään miehen tietokonepeliharrastusta. Itselleni on täysi turn off se, että joku todella nauttii räiskintäpeleistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------

Ihmettelen mitä se on sinulta pois kuitenkaan? Ymmärrän tietenkin niuhottelusi muttei se mitään muuta. Oma naisystäväni(jo keski-ikäinen) jos se sukupuoli on pakollinen asia tässäkin jutussa(lapsellista) pelaa kun haluaa unohtaa stressaavan vastuullisen ja vaativan kovapalkkaisen työnsä vapaa-ajallaan. Hän pelaa myös kännykällä. Tosin olen itsekkin lapsena pelannut niin ymmärrän ehkä sinua paremmin että se on hänen oma valintansa. Toki mukavampaa on että jos toinen ei pelaa tai rävellä kännykkää kun tehdään jotain yhteistä mutta ei kai sen nyt noin paljon voi sinun napaasi kaivaa, jos muuten elämä hoituu eikä pelaamisen takia missaa sovittuja juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän kyllä olevani vähän tiukka ajatuksissani, mutta mielestäni tuollaisen aikuisten konsolipelaaminen on lapsellista. Ymmärtää vielä, jos on tyyliin 21, mutta sen jälkeen pitäisi olla jo vähän muut intressit.

Millä perusteella?

Meillä kumpikin pelaa, mutta on silti muita intressejä.

Parempi se minusta on pelata kuin toljottaa telkkaria (tai Netflixiä) tai roikkua älypuhelimella aina kotona. Lukemista harrastetaan jo paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja vielä kerran ei. Ravintolassa mies rupesi kännykällä pelaamaan jalkapallopeliä! Hän oli 41-vuotias.

Seura tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä pelaamisessa sitten niin ärsyttää? Ei se sen kummempaa tekemistä ole kuin sinkkuelämän katselu, facebookin ja instan selailu/päivittely tai kitaran soitto.

Yleensä ne, joita pelaaminen ärsyttää/kummastuttaa, eivät ole tutustuneet siihen sen enempää. "Ammutaan jotain mörköjä" - ja tähän se tietämys yleensä loppuukin. Hieman sama kommentoida jalkapalloa tyyliin "isot miehet juoksevat pallon perässä".

Osuit muuten naulan kantaan tuossa potkupallon kuvaamisessa. Typerä ja tylsä laji.

No mutta jalkapallossa ainakin liikutaan, eli kyllä se minusta on järkeenkäypää toimintaa. Tekee hyvää kropalle ja sitä kautta myös mielelle.

Golffia en taas ymmärrä itse yhtään. Pientä palloa lyödään pieneen reikään, ajellaan laiskoina pikkuautolla viheriöllä ja sitten vedetään hermot kun sen pienen pallon lyöminen pieneen reikään on niin vaikeaa. 

Ne naisten "pelaamiset" kännykällään somessa on sitten tietysti aivan eri juttu.

Pelaava mies = turn off

Ulkoilusta ja urheilusta pitävä = turn on

Minä, sillä pelaan paljon itsekin konsoleilla ja tietokoneella. Miehen kanssa pelataan myös yhdessä, jos aikataulut sallii. Molemmat ollaan korkeakoulutettuja, ikää 30+, yhdessä kymmenisen vuotta, kaksi lasta. Muitakin harrastuksia on, mutta peliharrastus on se kaikkein rakkain.

Vähän sivuhuomautuksena, pelejä on nykyään ihan valtava määrä erilaisia. Uskon, että jokaiselle löytyisi joku mieluisa peli, ellei ihan kokonainen peligenre, jos asiaan perehtyisi ja kokeilisi eri pelejä. Pelaaminen ei siis ole sen huonompi tai kummoisempi harrastus kuin vaikka leffojen katsominen tai lukeminen. Monissa peleissä on myös nykyään aivan erinomaisen upeat juonet/käsikirjoitukset.

Kerran kävin treffeillä yhden fiksunoloisen miehen kanssa. Lähdin miehen kanssa hänen kotiinsa jatkoille ja huomasin hänellä useamman eri pelikoneen kytkettynä televisioon. Ihmettelin että onko hänellä sittenkin lapsia kun kerran noita lasten pelilaitteita oli useampi - mies tunnustikin järkytyksekseni pelaavansa ja keräilevänsä noita laitteita! Tunnelma lässähti siihen, keksin loppuillasta jonkun tekosyyn ja lähdin kotiin..

Nykyään teen Tinder-profiilissani selväksi että etsin vain ja ainoastaan aikuisia miehiä.

Joo, olet niuho. Se on ihan ok, että haluaa kumppanin jolla on samankaltaiset intressit. Nämä valinnat tehdään siinä pariutumisvaiheessa. Se ei ole ok, että seurustelun alussa hyväksytään toinen omana itsenään ja aletaan vasta sitten korjailemaan toisesta sitä omaa haavekuvaa vastaavaa kumppania. Jos et halua pelaavaa kumppania, niin etsi sellainen joka ei pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävin treffeillä yhden fiksunoloisen miehen kanssa. Lähdin miehen kanssa hänen kotiinsa jatkoille ja huomasin hänellä useamman eri pelikoneen kytkettynä televisioon. Ihmettelin että onko hänellä sittenkin lapsia kun kerran noita lasten pelilaitteita oli useampi - mies tunnustikin järkytyksekseni pelaavansa ja keräilevänsä noita laitteita! Tunnelma lässähti siihen, keksin loppuillasta jonkun tekosyyn ja lähdin kotiin..

Nykyään teen Tinder-profiilissani selväksi että etsin vain ja ainoastaan aikuisia miehiä.

Ai ne pelikoneet olisi ollut ihan ok, jos se hoito olisi ollut perheenisä. 😀 Selvä.

On vain pelaavan miehen voitto, jos ei nutturapäätantalle kelpaa.

Turn-on jos mies pelaisi tietokoneella, en ymmärrä konsoleita ollenkaan. Rakastan tietotekniikkaa ja olen panostanut omaan setupiini niin järkyttävän paljon, että olen toisaalta kyllä hieman jäävi sanomaan.

Telkkarin ja leffojen töllöttämistä en jaksa ollenkaan ja pidän sitä suoraan sanottuna vähän tyhmien ja yksinkertaisten ihmisten juttuna, pelaaminen aivan ylivertaista sen hömpän rinnalla. Ja totta kai pitää harrastaa myös liikuntaakin.

Terv. it-asiantuntijatyötä tekevä, 3-kymppinen, päivittäin pelaava nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan mielenkiintoista, mikä siinä pelaamisessa niin sylettää, kun samaan aikaan mammat katselevat salkkareita, ensitreffejä alttareilla, lukevat seiskaa ja somemyrskyilevät. Kaikki, ah niin aikuismaista.

No älä. Moni peli vaatii ongelmanratkaisukykyä, pitkäjänteisyyttä, refleksejä ja strategiapelit ehkä vähän älliä.

Realisoituuko nämä ominaisuudet (ongelmanratkaisukyky, pitkäjänteisyys) koskaan mitenkään pelien ulkopuolisessa elämässä? Miten? Missä?

Uskokoon ken tahtoo, että realisoituvat.

Voihan sitä välillä pelata, kunhan se ei ole mistään muista asioista pois eli jonkinlainen riippuvuus.

Pari kertaa viikossa voi hyvin pelata vaikka monta tuntia, mutta sellainen jatkuva videopelien pelaaminen on tosi tuhnua, enkä voisi olla sellaisen miehen kanssa.

Niin ja olen alle 30, enkä vaativassa työssä.

Parikymppiset ei ainakaan pelaa kauheasti, ehkä se on enempi just 30-40v miesten juttu?

Parikymppisillä vielä testot niin korkealla, ettei jaksa kyhnyttää yksin perse hiessä konsolin ääressä himassa.

Paitsi jotkut syrjäytyneet lihavat jonnet toki, mutta emmä luonnollisesti niitä katsele tai tunne.

Onhan ne konsolit kieltämättä vähän lapsellisia. Eihän niissä peleissä taitoakaan tarvitse yhtä paljoa kun tönkön ohjaimen takia on peleissä kaikenlaisia tähtäys yms. helpotuksia. Aikuiset pelaa tietokoneella aidoilla taidoilla!

Jos vaativan työn jälkeen jää urheilun, ulkoilun, lukemisen, ajankohtaisasioiden seuraamisen, ihmisten kanssa keskustelemisen, rakastelun yms. jälkeen aikaa vielä pelaamiseen, niin mikäs siinä.

Mutta jos pelaaminen tapahtuu noiden asioiden kustannuksella, intressimme ovat liian erilaiset.