Mikä avuksi tunnesyömiseen? Päivät menee
Töissä hyvin mutta illalla syön mitä kaapista löytyy ja sitähän löytyy kun on iso perhe. Harmittaa olla näin heikkoluonteinen. Ei auta veden juonti tms. Selkeästi syön väsymykseen ja ahdistukseen. Elämässä ikäviä juttuja esim äidin sairaus joka mietittyttää ja aina sitä jonkun tekosyyn keksii. Ja sitten väsyttää kun syö paskaa ja kierre on valmis
Kommentit (12)
Hanki ensin motiivi muutokseen. Tässä vaiheessa sulla ei sitä tunnu olevan, vingut vain.
Tyrant kirjoitti:
Katkaise kierre, hoida pää kuntoon. Harrasta jotain, vaikkapa liikuntaa. Ei ole mitään muuta neuvoa, kuin se, että otat itseäsi niskasta kiinni. Ole kuitenkin itsellesi hyvä ja rakastava, älä rangaise itseäsi, et ole tehnyt kenellekään mitään pahaa.
Harrastan paljon liikuntaa, käyn salilla ja hölkkää mutta ruokapuoli on pielessä . Kiitos kauniista sanoistasi ♥️
Tämä on jännä ongelma. Itselläni oli se pitkään, ja en kerta kaikkiaan mitä voisin tehdä sille. Kaikki dieetit kaatuivat tunnesyömiseen, repsahtelin kuin alkoholisti viinaan jos sitä on tarjolla.
Sitten tapahtui JOTAIN. Katselin telkkarista laihdutusohjelmaa, jossa lihavuusleikkauslääkäri tylytti superlihavaa potilasta, joka selitteli tunnesyömisistä ja vaikeasta lapsuudesta, että lopeta selittely ja ota vastuu! Itse sinä sen ruoan suuhusi laitat. Ajattlein, että hmh, tuo hyypiö ei ollenkaan ymmärrä että se ei onnistu, kun kerran on se tunnesyömisongelma.
Silti jotain jäi muhimaan. Ajatus siitä, että olenko TEHNYT itseni voimattomaksi, pettänyt jotenkin itseni luulemaan etten muka voi käytökselleni mitään vaan minun täytyy olla sen uhri. Vähitellen sain muutettua käytökseni kun aloin uskoa siihen että minä pystyn hallitsemaan käytöstäni. Mutta kun en itsekään tiedä mitä prosesseja siellä päässä jossain syvällä tapahtui, että muutuin tunnesyömisen avuttomasta uhrista käytökseni yhä paremmin hallitsevaksi, niin vaikea sanoa mikä auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Hanki ensin motiivi muutokseen. Tässä vaiheessa sulla ei sitä tunnu olevan, vingut vain.
No sepä se kun käsi lappaa herkkuja naamaan, päässään se vika on. En mä vingu vaan kysyn neuvoa
Esim rakastuminen auttaisi tuohon,. Siis joku juttu, joka ylittää syömisen ihanuuden. Mikä se juttu voisi olla sitten? Olisko joku älyttömän kiinnostava harrastus, johon kohdistuisi kaikki mielenkiinto? Syömisen ihanuuden korvaava toiminto.?Elämän flow, mutta mistä? Vegaani? Kasvis-, luomuruoka, ” joku terveysruokaintoilu”? Kuntoilu? Shoppailu?Sisustaminen? Vertaistuki, ” nimettömät ongelmasyöjät”.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki ensin motiivi muutokseen. Tässä vaiheessa sulla ei sitä tunnu olevan, vingut vain.
No sepä se kun käsi lappaa herkkuja naamaan, päässään se vika on. En mä vingu vaan kysyn neuvoa
Okei, päässä vika, mutta olisiko mahdollista tehdä asialle jotain.
Ihan itse ilman vinkumista toisilta apua.
Eka askel on ruokien sisällön miettiminen. Sekin sun tarvii tehdä itse, et mistään saa valmista pakettia.
Jos ongelma on tosi paha eikä siihen itse löydä ratkaisua, niin ihan terapia voisi olla tarpeen. Erilaisissa terapiataloissa on ihan näihin syömiseen liittyviin asioihin erikoistuneita terapeutteja, joilta voi saada asiantuntevaa apua.
Laihduttamisen perusasioita on tehdä ruokaympäristö sitä projektia tukevaksi. Ei alkoholistikaan parane, jos kaapit on täynnä viinaksia ja jääkaappi täynnä olutta. Kauppareissut olisi tehtävä kurinalaisesti etukäteen laaditun listan perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Laihduttamisen perusasioita on tehdä ruokaympäristö sitä projektia tukevaksi. Ei alkoholistikaan parane, jos kaapit on täynnä viinaksia ja jääkaappi täynnä olutta. Kauppareissut olisi tehtävä kurinalaisesti etukäteen laaditun listan perusteella.
Ennen tuota on selvitettävä, mitä kannattaa syödä.
Vierailija kirjoitti:
Laihduttamisen perusasioita on tehdä ruokaympäristö sitä projektia tukevaksi. Ei alkoholistikaan parane, jos kaapit on täynnä viinaksia ja jääkaappi täynnä olutta. Kauppareissut olisi tehtävä kurinalaisesti etukäteen laaditun listan perusteella.
Khyl, mut ap:lla on iso perhe eli ilmeisesti myös lapsia ja mies, joka ehkä tykkää syödä oman maun mukaan.
Ymmärrän, ettei ole ap:lla helppoa. Kaapit on täynnä ruokaa, jota ei saisi syödä.
Ruoka voi olla terveellistäkin, mutta kun sitä lappaa liikaa illat pitkät, niin lopputulos on tiedossa.
Minulla on tuota samaa, vaikka ylipainoa ei ole. Jos en syö, alkaa ahdistaa. Suo siellä jne.
Mäkin olen tunnesyojä. Selviän paremmin kun liikun säännöllisesti ja ajattelen positiivisesti, että pidän kropastani hyvää huolta antamalla sille terveellisia herkkuja, joista tulee parempi olo kuin epäterveellisestä roskaruoasta.
Syön maukasta, oikeaa ruokaa josta tulee kylläiseksi fyysisesti ja emotionaalisesti. Näin kesällä on suht helppoa: nautin päivittäin marjoja ja kasviksia, aika usein lohta ja muuta kalaa, maukkaita ja ruokaisia salaatteja, tms.
(Asun tosin yksin, joten minulla on helpompaa kun ei tarvitse katsella muiden ruokia.)
Silti joskus "repsahdan" ja syön liikaa. Ei voi mitään, täytyy vain lempeästi antaa itselleen anteeksi ja palata takaisin normaaliin. Yksi kalorikkaampi päivä ei kaada maailmaa, kunhan se ei johda viikon ahmimisputkeen.
Terapiaan kannattaa ehdottomasti mennä, jos tuntuu siltä ettet itse selviä.
Katkaise kierre, hoida pää kuntoon. Harrasta jotain, vaikkapa liikuntaa. Ei ole mitään muuta neuvoa, kuin se, että otat itseäsi niskasta kiinni. Ole kuitenkin itsellesi hyvä ja rakastava, älä rangaise itseäsi, et ole tehnyt kenellekään mitään pahaa.