Etäisä on todellinen miesten mies...

Pitäisi ojentaa hänelle palkinto loistavasta suorituksesta kasvattajana ja isänä. Ei ole ukkoa näkynyt, ei edes syntymäpäivillä. Kortin lähettäminenkin on liian vaikeaa. Onneksi lapsetkaan ei laske hänen enää kuuluvan elämäämme.



Todella omituista kuinka ihminen muuttuu eron jälkeen. En tunne tätä ihmistä mitenkään, vaikka joskus luulin niin. Kuvittelin, että hän haluaa lastensa kuuluvan elämäänsä, mutta toisin kävi. Ei kiinnosta edes mitä lapsilla on päällä tai kuinka yleensä voivat. En halua yleistää, että kaikki miehet olisivat tällaisia, mutta meidän taoauksessa olisi kirveellä töitä.



Sehän onkin liikaa vaadittu, että minäkin voisin joskus hengähtää hetkeksi. Saada vapaaillan. Lasten kannalta katsottuna on todella onni, että omistaudun heille, kukaan muukaan ei sitä tee. Kai aurinko meillekin alkaa paistaa, joskus.. =)