Elätkö hetkessä vai eläkeikää ajatellen?

Minulla eläkepäivät ovat aika lähellä jo, joten elän kyllä jo vähän siinä tulevan odotuksessa. Muuten olen elänyt elämäni sillä "elämä on tässä ja nyt"-mentaliteetilla. 

Elän hetkessä

Yritän tehdä valintoja, jotka on hyödyllisiä tulevaisuutta ajatellen.

Nuoruudessani olen sössinyt asioitani, en onneksi peruuttomattomasti.

Eläkepäivät ovat niin kaukana, etten niitä vielä jaksa ajatella, mutta koitan ajatella ainakin lähitulevaisuuteen.

Lähtökohtaisesti elän hetkessä. Jos jotain tekee mieli, ostan sen. Mutta pahimmat törsäys-kuukaudet on joulukuu ja heinäkuu. Mitä sitä törsäämään rahaa vaikkapa pilkkopimeässä marraskuussa mihinkään. Eli on suurin osa kuukausia jolloin jää säästöön. Säästöjä käytetään lähinnä kesällä ja muut menee eläkepäiviä varten.

Minä elän hetkessä ja eläkkeellä.

Toki yritän suunnitella elämääni.

Tietyllä tapaa mielestäni elän hetkessä, kun en sukurasitteen vuoksi ole kovin toiveikas, että välttämättä paljon yli 50-vuotiaaksi saan elää. Olen järjestellyt esim. työsopparit niin, että teen 4-päiväistä viikkoa, enkä ole tyytynyt puremaan hammasta, että no eläkkeellä sitten ehdin oikeasti viettää vapaa-aikaa enkä vain toipua töistä, jos saan elää. Olen tosin kuullut tutuilta kommenttia, etten kuitenkaan elä tarpeeksi hetkessä, kun en esim. matkustele heti kun on pienikin mahdollisuus, vaan haluan pikku palkastani yrittää säästääkin. Totta kai jos esim. 1-2 vuoden sisään saan vaikka syöpädiagnoosin, ottaa päähän, etten ehtinyt melkein missään toivomissani paikoissa käydä. Mutta kaiken varalta, jos käykin säkä ja saan elää ihan mummoksi, on elämä mukavampaa, kun on jotain resursseja jäljellä. Siksi mietin kulutustottumuksiani, teen ruokakaupassa terveellisiä valintoja ja patistan itseni hyötyliikkumaan.

Up.

Elän hetkessä. Eläkepäiviä tuskin tulen näkemään.

Olen jo eläkkeellä. Ei mitään suunnitelmia.

Molempia.

Sekä että. Mieluumin säästän kuin kulutan, mutta kun johonkin rahaani laitan, niin siinä en pihtaile. En jätä tekemättä haluamiani juttuja, haluan vain niin kovin vähän ja järkevästi.

Viimeistä Tuomiota ajatellen elän elämääni

No jos noista pitää valita, niin elän hetkessä. En tietoisesti säästä eläkeikää varten, ajattelen kai vähän typerästi etten sitten ”vanhana” tarvitse enää niin paljon rahaa. Ei silloin enää jaksa kierrellä rättikauppoja eikä välttämättä matkustellakaan kuten nuorena.

Siitä huolimatta mulla on usean kymppitonnin säästöt tilillä/sijoituksissa. En oikeasti tarvitse kovin paljoa enkä juuri tällä hetkellä keksi noillekaan rahoille riittävän järkevää ”tuhlaus”kohdetta. Matkustellaan jonkin verran, mutta jotenkin ne reissut on lasten (alakoulussa molemmat) kanssa niin raskaita että kerta vuoteen riittää. Nyt oltiin Kiinassa. Seuraava reissu tod näk vasta ensikesänä.

Eli käytän rahaa tälläkin hetkellä mielelläni sellaisiin asioihin, joista oikeasti nautin. Mutta koska tarpeeni ovat varsin vaatimattomat, ei rahaa kulu paljoa.

Elän hetkessä. En edes tiedä olenko hengissä ennen eläkettä.

Elän hetkessä. En usko olevani elossa enää eläkeiässä. Muutenkin minusta on jotenkin typerää elää eläkeikää varten. Kun aika kuluu koko ajan nopeammin, niin se eläkeiän 10-20 vuotta menee ihan vilauksessa. Suurin osa siitä on sairastelua, yli 80-vuotiaat tuppaa nyt olemaan aika huonossa kunnossa. Ei silloin mitään erikoisempaa enää tehdä. Jos on vielä siinä kunnossa että pystyy olemaan kotona, niin sitä istuu nimenomaa siellä kotona. Monet on jossain hoitokodissa. Toisten armoilla ja näkö ei toimi eikä kuulo eikä pysty liikkumaan. On ihan sama kestääkö se vanhuuselämä silloin pari vuotta vai parikymmentä vuotta.

Olen aina elänyt hetkessä.

t: Mummo65v

Olen 28-vuotias, elän muutaman vuoden eteenpäin ajatellen. En säästä, en omista. Tuskin nään eläkepäiviä koskaan. Elämä on nyt eikä vanhuksena, se pitäisi jokaisen tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Olen 28-vuotias, elän muutaman vuoden eteenpäin ajatellen. En säästä, en omista. Tuskin nään eläkepäiviä koskaan. Elämä on nyt eikä vanhuksena, se pitäisi jokaisen tajuta.

Hah! Kyllä tää "vanhuksena" olo on melko hauskaa. IKINÄ en enää haluaisi rämpiä niitä nuoruusvuosiani läpi uudelleen vaikka kivaa oli silloinkin.