Työttömänä voi olla onnellinen

Nuorena olin työaddikti. Tein töitä ihan hulluna, omistin elämäni työlle. Sitten minulle tuli ongelma: aloin saada muhranhimoisia ajatuksia. Eli kadulla kävellessäni pyöri mielessäni että tahtoisin hakea jostain kirveen ja alkaa lyödä sillä kaikkia kadullakulkijoita. Joten menin lääkärille ja hän sanoi että olen terve ja että minun tulee vain oppia elämään ajatusteni kanssa. No, kauan minun piti pohtia että mitenköhän oppisin elämään muhranhimoni kanssa. Lopulta tein sen ainoan mahdollisen tempun: lopetin työt ja katkaisin kaikki ihmissuhteeni. Nyt elän erakkona, en tee töitä, en hae töitä, elän Kelan tuilla. Noin, muhranhimostani ei ole enää mitään haittaa koska en enää törmää ihmisiin joten en voi vahingossakaan tehdä mitään pahaa kenellekään, ongelma ratkaistu.
Mutta minulla kesti pitkään tottua työttömyyteen. Vuosien ajan minulla oli vaikeaa. Olin tottunut töissä siihen että aina oli tekemistä. Työttömänä taas olin aivan toimeton. Se oli kauheaa, olin tulla hulluksi. Mutta nyt olen vihdoin viimein oppinut ottamaan rennosti ja ihan vain viihtymään. Tekeminen ja suorittaminen ei ole minulle enää tärkeää, minä ihan vain elän, ihan vain olen, ihan vain pysyn tyynenä ja tyytyväisenä. Teen kaiken hitaammin ja rauhallisemmin. Kävelen hitaammin, nautiskelen auringonpaisteesta, kuuntelen linnunlaulua.
Joten siis, syy miksi tämän aloituksen teen: myös työttömänä voi nauttia elämästä. Tämä on viestini kaikille työttömille täällä. Alkuun voi olla tosi vaikeeta. Mutta kyllä siihen tottuu, kyllä siihen oppii, hitaasti, kunhan jaksaa kärsivällisesti odottaa. Eli älkää lannistuko jos jäätte työttömiksi, voitte olla onnellisia myös ilman työtä. Kaikkea hyvää teille.