Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa!
29.07.2019 |
Ahdistaa että kesä on ohi. Että vanhin lapsistani muuttaa ylihuomenna omilleen ja toinen taas loppuviikosta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Jään yksin, ahdistaa. Ahdistaa, kun pitkä sairauslomani lähenee loppuaan enkä koe olevani vieläkään työkykyinen. Ahdistaa ajatus siitä, että joudun takaisin töihin ja että hajoan siellä uudestaan kun en vain jaksa. Ahdistaa sekin, että tämä ahdistus tuli takaisin eikä lääkkeet vieläkään auta. Ahdistaa, ettei mulle "ole tehtävissä enää mitään" edellä mainitun syyn takia ja sähköhoitoa en halua. Ahdistaa se, etten jaksa tehdä kotona mitään, en siivota, en pestä pyykkiä, en mitään.
Kaikki tuntuu ihan kamalalta, ja mua pelottaa että romahdan aivan kokonaan ja joudun johonkin psykoosiin tämän ahdistuksen takia :(
Mitä mä teen?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja mietteitä ja ahdistuksia, hermot meni töissä ja kuukauden lomasta meni ainakin viikko että se tärinä rauhoittui. Pelkään vaan että napsahtaa taas heti ekalla viikolla töihin palatessa. Edessä on sitten joko lopputili tai joku muu ärsyttävä säätäminen työterveydessä.