Äidin vaikea käutös

Muistihäiriön alkua?

Vierailija kirjoitti:

Muistihäiriön alkua?

Kuuluuko siihen tuollainen käytös?

Kyllä alkava muistisairaus saattaa näyttäytyä juuri tuollaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistihäiriön alkua?

Kuuluuko siihen tuollainen käytös?

Ei kuulu.  Minun äiti jo 95, ja ihan samanlainen.  Ei ole muistihäiriötä, paitsi niin, että ei halua muistaa mitään muuta kuin hänelle tapahtuneet ikävät asiat, jotka kaikki muitten syytä.  Vuosien mittaan vielä lisäillyt niihin lisänegaatioita.  Uhriutuja ihan viimeisen päälle.  Omat virheensäkin kääntää aina muitten syyksi.  Eli ei näe omassa käytöksessään mitään väärää ikinä.  Raskasta.

Monista varsinkin naisista, ikävä kyllä, tulee tuollaisia vanhemmiten. Varmaan olisi hyvä katsoa ensin veriarvot sun muut, monet jo syövät tuossa iässä yksipuolisesti. Auttaisiko vitamiini/rauta -kuuri, olisiko lievä mielialalääkitys paikallaan. Varsinkin yksin asuvat, joilla ei ole läheisiä ystäviä, miettivät menneitä vääryyksiä, menetyksiä, elämän loppumista, ovat kateellisia nuoremmille jne... Olisi hyvä olla mielekästä tekemistä, harrastusta, liikkua enemmän ihmisten ilmoilla, hankkia lemmikki jne., mutta jotkut eivät vain osaa, eivätkä tahdo päästä ikävyyksien kierteestä pois.

Ranskastahan se on kuunnella

Kai äitis on puhtaasti vaan katkera elämälle, jos kerran on sairastellut paljon ja uhriutunut aiemmin elämässään. Ei ole tainnut olla mukava elämä hänellä.

Tässä on itselläni kovasti työstämistä, kärsimme lasteni kanssa äitini käytöksestä, ja tiedostan, että oma elämäni on ollut monin verroin pskempi, niin varmasti mulle tulee käymään samoin kuin äidilleni. Sillä erotuksella, etten tule sanomaan mitään vastaavia muille, mitä äitini suustaan päästää. En aio olla samanlainen ilkimys omille lapsilleni. JOS sairaus vaikuttaa siihen, niin toivon, että ajoissa voin lasteni kanssa siitä keskustella, jotta tietävät, että sairaus vaikuttaa, en minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistihäiriön alkua?

Kuuluuko siihen tuollainen käytös?

Ei kuulu.  Minun äiti jo 95, ja ihan samanlainen.  Ei ole muistihäiriötä, paitsi niin, että ei halua muistaa mitään muuta kuin hänelle tapahtuneet ikävät asiat, jotka kaikki muitten syytä.  Vuosien mittaan vielä lisäillyt niihin lisänegaatioita.  Uhriutuja ihan viimeisen päälle.  Omat virheensäkin kääntää aina muitten syyksi.  Eli ei näe omassa käytöksessään mitään väärää ikinä.  Raskasta.

n=1

Hän kyllä vielä esim.hoitaa pankkiasiansa netissä ja vaikuttaa ihan terävältä. Tämä muutos tapahtunut muutamassa vuodessa. Toki ennenkin ollut haastava. Jopa ihan pelkään nykyään kohtaamisia.

Rauta-arvot yms tarkistettu ja syö lisärautaa, tai pitäisi syödä. Ei jaksa harrastaa, käydä ulkona, ei mitään. Olen hyvin uupunut. Saan itse kuulla vinoilua menemisistäni, harrastuksistani. Ihan kuin olisivat häneltä pois nekin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Rauta-arvot yms tarkistettu ja syö lisärautaa, tai pitäisi syödä. Ei jaksa harrastaa, käydä ulkona, ei mitään. Olen hyvin uupunut. Saan itse kuulla vinoilua menemisistäni, harrastuksistani. Ihan kuin olisivat häneltä pois nekin. Ap

Onko sinun roolisi käydä äitisi luona lisäämässä omaa uupumustasi?

Onko äitisi tukenut sinua jollain tavoin, vai oletko ollut ikäsi äitisi tunteiden likasankona?

Onko äidilläsi harrastuksia,ystäviä tai muita mielenkiinnon kohteita?

Onko mutsis sillai itsekeskeinen että odottaa viihdytysjoukkoja kotiinsa mutta ei osaa itse mihinkään lähteä? Piiri on kapeutunut liikaa?

Kannattaa kuitenkin käydä lääkärissä, muistisairaus voi olla hyvin todennäköisesti aluillaan.