Miten mt-ongelmaisen ystävän kanssa pitää käyttäytyä
Masennusta, hypomaniaa, hysteriaa. Ei nyt kykene pitämään yhteyttä kun on jotain ikävää menossa. Ei halua kertoa mitä.
Empatia- ja sympatiakykyni ovat melkoiset, mutta tällä kertaa tuntuu siltä, etten enää jaksa. On sellainen tunne, että jos ystävyytemme rasittaa häntä niin pahasti, niin olkoon. Pohja se on miunkin säkissä.
Kommentit (16)
Sano nuo asiat hänelle, tai kirjota. T. Masentunut hullu, joka vetäytyy huonossa kunnossa etenkin sellaisten seurasta, joiden puheissa on joskus ollut jotain sellaista, ettei ymmärrystä mt-ongelmia kohtaan oikein ole, vaikka pinnallista kohteliaisuusympatiaa löytyisikin
Vierailija kirjoitti:
Sano nuo asiat hänelle, tai kirjota. T. Masentunut hullu, joka vetäytyy huonossa kunnossa etenkin sellaisten seurasta, joiden puheissa on joskus ollut jotain sellaista, ettei ymmärrystä mt-ongelmia kohtaan oikein ole, vaikka pinnallista kohteliaisuusympatiaa löytyisikin
No sinäpä sen sanoit! Tuntuu siltä kuin mt-ongelmainen haluaisi määritellä ystävyyden laadun ja sen, miten häneen pitää suhtautua. Että rajattomasti pitää ymmärtää ja kuunnella, muuten on vääränlaista suhtautumista ja juurikin pinnallista kohteliaisuutta.
Mun kaverille tuli skitsofrenia ja hän on vainoharhainen seko, jolla on aggressiivisia ajatuksia.
Olen alkanut pelätä häntä. En uskalla enää tavata. Menee koko ajan huonompaan j a aggressiiviseen suuntaan.
Hän kokee kavereitaan kamaliksi vihollisiksi, varkaiksi ja ties miksi.
Välillä taas kutsuu kylään. Ei sinne uskalla mennä. En tiedäuskaltaako enää enää kukaan. Ovezsakin hänellä on monta varmuusketjua ja turvalukkoa. Kun vielä uskalsi käydä, hän ain napsautti kaikki kiinni. Aika lailla pelotti siellä sisällä, jollei pääsekään ulos.
Mietin vaan niitä parkoja, jotka sinne menee ruokaa viemään ja ikkunoita pesemään ym.
Pakkohoidossa hän aina välillä on. Sinne on vaikee saada sisään. Lääkkeet jättää käyttämättä avohoidossa. Eikä avohoidossa voi pakottaa.
Mt-ongelmainen on hankala ystävä
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille tuli skitsofrenia ja hän on vainoharhainen seko, jolla on aggressiivisia ajatuksia.
Olen alkanut pelätä häntä. En uskalla enää tavata. Menee koko ajan huonompaan j a aggressiiviseen suuntaan.
Hän kokee kavereitaan kamaliksi vihollisiksi, varkaiksi ja ties miksi.
Välillä taas kutsuu kylään. Ei sinne uskalla mennä. En tiedäuskaltaako enää enää kukaan. Ovezsakin hänellä on monta varmuusketjua ja turvalukkoa. Kun vielä uskalsi käydä, hän ain napsautti kaikki kiinni. Aika lailla pelotti siellä sisällä, jollei pääsekään ulos.
Mietin vaan niitä parkoja, jotka sinne menee ruokaa viemään ja ikkunoita pesemään ym.
Pakkohoidossa hän aina välillä on. Sinne on vaikee saada sisään. Lääkkeet jättää käyttämättä avohoidossa. Eikä avohoidossa voi pakottaa.
Mt-ongelmainen on hankala ystävä
"Mt-ongelmainen on hankala ystävä" riippuu niin paljon mt-ongelmasta. Jos jollain on vaikka ahdistusta, se ei välttämättä tee hänestä hankalaa.
Mt-ongelmaisissa on erilaisia ihmistyyppejä, mm sellaisia joiden kanssa on vaikeaa olla ystävä. Eli ei välttämättä johdu mt-ongelmasta, jos on hankalaa. Tai voi olla kyse henkkoht kemioista, ei ole enää edellytyksiä että ystävyys jatkuisi samanlaisena.
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmaisissa on erilaisia ihmistyyppejä, mm sellaisia joiden kanssa on vaikeaa olla ystävä. Eli ei välttämättä johdu mt-ongelmasta, jos on hankalaa. Tai voi olla kyse henkkoht kemioista, ei ole enää edellytyksiä että ystävyys jatkuisi samanlaisena.
Oli helpotus, kun mt-ongelmainen lopetti ystävyytemme huutamalla "Hankkiudu hoitoon v.tun hullu!"
Oli helpotus.
Ei kai tuossa nyt tarvitse mitään, kaveri ei halua kertoa ja haluaa itse hoitaa tuon asian
Minä en ainakaan ole ystävä hullujen kanssa. Sehän on hullua!
Mä en ymmärrä mistä sä ap tässä tapauksessa otat itseesi?
Onko se sun ystävä sanonut sulle jotain ikävää vai onko kyse vain siitä että on sellaisessa tilassa ettei halua sitä muille näyttää eli olla kenenkään seurassa?
Ei kukaan oksennustaudissakaan halua sosialisoida
Sulla vaikuttaa nyt olevan uteliaisuusongelma, ap.
Mitä jos jätät rauhaan sen ihmisen vähäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverille tuli skitsofrenia ja hän on vainoharhainen seko, jolla on aggressiivisia ajatuksia.
Olen alkanut pelätä häntä. En uskalla enää tavata. Menee koko ajan huonompaan j a aggressiiviseen suuntaan.
Hän kokee kavereitaan kamaliksi vihollisiksi, varkaiksi ja ties miksi.
Välillä taas kutsuu kylään. Ei sinne uskalla mennä. En tiedäuskaltaako enää enää kukaan. Ovezsakin hänellä on monta varmuusketjua ja turvalukkoa. Kun vielä uskalsi käydä, hän ain napsautti kaikki kiinni. Aika lailla pelotti siellä sisällä, jollei pääsekään ulos.
Mietin vaan niitä parkoja, jotka sinne menee ruokaa viemään ja ikkunoita pesemään ym.
Pakkohoidossa hän aina välillä on. Sinne on vaikee saada sisään. Lääkkeet jättää käyttämättä avohoidossa. Eikä avohoidossa voi pakottaa.
Mt-ongelmainen on hankala ystävä
"Mt-ongelmainen on hankala ystävä" riippuu niin paljon mt-ongelmasta. Jos jollain on vaikka ahdistusta, se ei välttämättä tee hänestä hankalaa.
Niin, skitsofreniassa on kyse vakavasta ja hankalasta sairaudesta. Suurin osa mt-ongelmista luokitellaan häiriöksi, mikä jo kertoo niiden olevan "helpompia" kuin esim. skitsofrenia, ainakin hoidettavuuden kannalta.
En siis ota kantaa siihen, miten yksilö kokee, tiedän, että masennuskin voi johtaa hoitamattomana itsemurhaan.
Minusta ei tarte olla sen kummemmasti kuin kenenkään muunkaan kanssa, se on kiinni teistä kahdesta. Kumpikin saa tympääntyä välillä toiseen eikä kaikkea tarte ottaa vastaan. Ehkä kärsivällisyyttä tarvitaan enempi, jos toisella on isommasti oireita.
Mulla on kohtalaisen hyvässä hoitotasapainossa oleva skitsofrenia, syön lääkkeitä jne. Ystäviltä toivon rehellisyyttä ja suoruutta. Tiedän olevani välillä raskasta seuraa, ja jos joku ystäväni ei minua jaksa, toivon, että hän sanoo sen hiljaisen ärtymisen sijaan. Toivon myös, että jos minulle sanotaan, ettei joku jaksa seuraani juuri nyt, sanoja lisää, että jaksamattomuus johtuu sairaudestani eikä perusluonteestani. Jos näin siis on, en ole väkisin tuppautumassa sellaisen ihmisen seuraan, joka ei pidä minusta itseni takia.
Hyvässä kunnossa ollessani olen käsittääkseni ihan mukavaa seuraa eivätkä kaikki etäisemmistä tuttavistani edes tiedä taustastani. Hyvinä jaksoina toivon ystäviltä samaa kuin kuka tahansa, vastavuoroisuutta ja huomioimista puolin ja toisin.
Mulla on pari mt-ongelmaista lähipiirissä. Vakavaa masennusta ja ahdistusta toisella, persoonallisuushäiriöitä toisella. Tosi rakkaita ovat mulle, ja tärkeimpiin kuuluvat, mutta tiedän myös, etten vaikean tilanteen tullen kykene ainakaan emotionaalisesti luottamaan heihin.
Hul lun kanssa siis.
Solmi hänen hihat yhteen ja suihkuta dödöö silmiin.
Ei kai mt ongelmaisen kanssa ystävyys voi olla tasapuolisesti antavaa ja saavaa.
Ainakin oman sukulaisen kanssa en ajattele, että hänen pitäisi olla minulle tukena, vaikka olen sitä hänelle, välillä se v... taa enkä jaksa, pidän hetken taukoa, mutta hylätä ei voi, enkä halua.