Lue keskustelun säännöt.
Minä olen pelkkä romuläjä
28.07.2019 |
Minä en osaa mitään, teen kaiken väärin, en muista mitään enkä tajua mistään mitään. Olisi suuri helpotus jos vain lakkaisi olemasta kun mistään ei tule mitään. Olen pelkkä taloudellinen ja yhteiskunnallinen rasite, ennen vanhaan minut olisi älytty viedä "saunan taakse" tai olisin kadonnut metsään kun en tajua mitään ja olisin kuollu ruuan puutteeseen tai muuten onnistunut jotenkin hajottamaan itseni ilman tarkoitusta. Mikä järki tässä on kun kroppa ja mieli ovat pas ka na mutta minun pitäisi pysyä olemassa ja kitua.
En minä jaksa kun joka päivä on epäonnistuminen ja päässä ei ole muistoina kuin kaikki mokailut ym. jotka joka päivä muistuttaa kuinka vammanen luuseri olen.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soititko sinne terveyskeskukseen niistä niskavaivoista?
Joo mutta aika on vasta kuukauden päästä ja on minulla muitakin vaivoja mutta niistä ei muista mainita enkä muista kirjoittaa ylös. Sitten kun vielä hierojakin antoi muutaman liikkeen mitä toistaa muutama viikko sitten niin arvaa olenko muistanut tehdä, en. Näilläkin keleillä meinaa edes muistaa juoda ja jos alkaa tekemään jotain ei muista pitää taukoa vaan menee täysillä kunnes alkaa huimaamaan. On tämä yhtä naurettavaa minun elämäni.
ap
Just ton takia sua on vaikea kenenkään auttaa, kun valittaa kyllä jaksat, mutta et sitoutua hoitoihin jotka olisi kokeilemisen arvoisia, kuten nuo voimisteluliikkeet. ADD aiheuttaa just tota kärsimättömyyttä, mikä ei auta nyt yhtään, joten yritä purkaa vyyhtiä vaikka siitä aloittamalla. Unohda myös ainakin toistaiseksi ne paineet työssäkäynnistä, ei ilman jalkojakaan voi juosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävelet rotkon laidalle ja hyppäät alas. Pitäisi onnistua jopa vasemman jalan sinkkiämpäriltä. Lisäksi saat ilmaisen benjihypyn.
Minä onnistuisin tunaroimaan jopa tuossa enkä halua tuijottaa liikkumattomana sairaalassa loppuelämääni.
ap
Höpö höpö, riittävän korkean ja jyrkän ja korkean rotkon kun katsot niin et jää kitumaan. Tai korkean kerrostalon katto. Katsot vaan että ketään ei jää alle ja menoksi. Ei se niin hankalaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Koetapa nyt ottaa sellainen "hälläväliä" asenne. Itse olen susiruma 20 kg ylipainoinen ponttooni. Tässä mätän parhaillaan sipsiä dipin kera kurkkuuni. Kun en kerran osaa/pysty laihduttamaan tai syömään kuin muut ihmiset, niin jatkan sitten samaa turmiollista rataa. Aivan sama. Matkalla hautaan me ollaan kaikki.
Minulla on jo, ajan autolla jotka on romu enkä ole katsastanut sitä pariin kuukauteen koska ei ole rahaa maksaa melkein tonnin korjaukset eikä ole rahaa eikä ole rahaa ostaa toista enkä osta tuntemattomilta koska ihmisset huijaavaat minua koska näkevät etten tajua mitään.
jos poliisit pysäyttää ja alkavt valittaan kaasuta pois!!!!!!!!!!!! Tarvitsen autoa että pääse kuappaan tai jotain vamm a tsta työtä mitä edes jotenkin osaan tekemään ilman autoa olen niin kaukki nauraa ja ole nvammanen luuseri pa ks a hhahahahahahahahahahahahahaha!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soititko sinne terveyskeskukseen niistä niskavaivoista?
Joo mutta aika on vasta kuukauden päästä ja on minulla muitakin vaivoja mutta niistä ei muista mainita enkä muista kirjoittaa ylös. Sitten kun vielä hierojakin antoi muutaman liikkeen mitä toistaa muutama viikko sitten niin arvaa olenko muistanut tehdä, en. Näilläkin keleillä meinaa edes muistaa juoda ja jos alkaa tekemään jotain ei muista pitää taukoa vaan menee täysillä kunnes alkaa huimaamaan. On tämä yhtä naurettavaa minun elämäni.
ap
Just ton takia sua on vaikea kenenkään auttaa, kun valittaa kyllä jaksat, mutta et sitoutua hoitoihin jotka olisi kokeilemisen arvoisia, kuten nuo voimisteluliikkeet. ADD aiheuttaa just tota kärsimättömyyttä, mikä ei auta nyt yhtään, joten yritä purkaa vyyhtiä vaikka siitä aloittamalla. Unohda myös ainakin toistaiseksi ne paineet työssäkäynnistä, ei ilman jalkojakaan voi juosta.
Miten sitä voi sitoutua kun ei muista mitään, liikkeitä voisi kyllä tehdä mutta ei muista. Sitten minä saatan tehdä liikkeet väärin tai rajusti ja satutan itseni kun tajua että teen jotain väärin. Jos teen listan mitä tehdä en muista sitä listaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on sun vika, jos pesukone hajottaa päiväpeiton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita johonkin kriisipuhelimeen, niinhän me muutkin luuserit tehdään.
Mä olin 20 vuotta varma siitä, että kuolema on paras vaihtoehto. Nyt olen monta vuotta ollut sitä mieltä, että voihan tämän elämän kuitenkin katsoa loppuun asti ensin. Kaikki me lopuksi kuollaan, mutta mikä kiire tässä?
Loppuelämäkö pitäisi katsella muiden hauskanpitoa ja muuta touhua kun itsellä suuunta on vain alaspäin, pitäisi suostua olemaan jotain mitä ei ole tai tekemään mikä ei itselle sovi, minä en sellaisessa maailmassa suostu olemaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joten miksei SUomeeasa saa e siaaaaaaaaaaaaa`????!!!!
Sun ongelma on se, että ajattelet AIVAN LIIKAA sitä, mitä muut susta ajattelee ja luultavasti vain muutama harva sun lähipiirissä tai vain sinä itse. Tarvitset psykiatrista apua. Kuvasi todellisuudesta on hieman vääristynyt, mutta olet saanut paljon hyviä vastauksia täällä ja kannustamista elää erilaisesti. Voit elää, miten haluat. Jos Jorma-setäsi vaikkapa sanoo, että jos ei ole kokoaikatyötä on luu se ri, sillä ei ole mitään merkitystä! Sun pitäis olla myös kiinnostunut enemmän muista ihmisistä alkaen vaikka tyypeistä, jotka vastaavat sulle tällä palstalla, mutta pyörit kehää itsesi ympärillä, joten totta kai sulla on paha olo.
-Se aikaisemman ketjun Ysi, jonka kanssa puhuit tk:sta ym. ja joka kyseli tässäkin ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soititko sinne terveyskeskukseen niistä niskavaivoista?
Joo mutta aika on vasta kuukauden päästä ja on minulla muitakin vaivoja mutta niistä ei muista mainita enkä muista kirjoittaa ylös. Sitten kun vielä hierojakin antoi muutaman liikkeen mitä toistaa muutama viikko sitten niin arvaa olenko muistanut tehdä, en. Näilläkin keleillä meinaa edes muistaa juoda ja jos alkaa tekemään jotain ei muista pitää taukoa vaan menee täysillä kunnes alkaa huimaamaan. On tämä yhtä naurettavaa minun elämäni.
ap
Just ton takia sua on vaikea kenenkään auttaa, kun valittaa kyllä jaksat, mutta et sitoutua hoitoihin jotka olisi kokeilemisen arvoisia, kuten nuo voimisteluliikkeet. ADD aiheuttaa just tota kärsimättömyyttä, mikä ei auta nyt yhtään, joten yritä purkaa vyyhtiä vaikka siitä aloittamalla. Unohda myös ainakin toistaiseksi ne paineet työssäkäynnistä, ei ilman jalkojakaan voi juosta.
Miten sitä voi sitoutua kun ei muista mitään, liikkeitä voisi kyllä tehdä mutta ei muista. Sitten minä saatan tehdä liikkeet väärin tai rajusti ja satutan itseni kun tajua että teen jotain väärin. Jos teen listan mitä tehdä en muista sitä listaa.
ap
Uskomatonta kitinää, jos olisit noin avuton kuin väität, niin et olisi ollut kyllä päivääkään missään työssä, saati ajanut autoa liikeenteessä, niinkuin kuitenkin olet tehnyt. Ala skarpata nyt tuon ainaisen uikuttamisen sijaan.
Esimerkiksi tähän voit sitoutua itse, ilman mitään virallista tahoa:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Mutta puhu nyt, hyvä mies, näistä raivo-ongelmista siellä tk:ssa. Mistään ei tule mitään ennen kuin saat ne kuriin!
-"Ysi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on myös aggression omahoito:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Et ole mitenkään yksin: todella monella on samanlaisia ongelmia ja niihin saa apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita johonkin kriisipuhelimeen, niinhän me muutkin luuserit tehdään.
Mä olin 20 vuotta varma siitä, että kuolema on paras vaihtoehto. Nyt olen monta vuotta ollut sitä mieltä, että voihan tämän elämän kuitenkin katsoa loppuun asti ensin. Kaikki me lopuksi kuollaan, mutta mikä kiire tässä?
Loppuelämäkö pitäisi katsella muiden hauskanpitoa ja muuta touhua kun itsellä suuunta on vain alaspäin, pitäisi suostua olemaan jotain mitä ei ole tai tekemään mikä ei itselle sovi, minä en sellaisessa maailmassa suostu olemaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joten miksei SUomeeasa saa e siaaaaaaaaaaaaa`????!!!!
Sun ongelma on se, että ajattelet AIVAN LIIKAA sitä, mitä muut susta ajattelee ja luultavasti vain muutama harva sun lähipiirissä tai vain sinä itse. Tarvitset psykiatrista apua. Kuvasi todellisuudesta on hieman vääristynyt, mutta olet saanut paljon hyviä vastauksia täällä ja kannustamista elää erilaisesti. Voit elää, miten haluat. Jos Jorma-setäsi vaikkapa sanoo, että jos ei ole kokoaikatyötä on luu se ri, sillä ei ole mitään merkitystä! Sun pitäis olla myös kiinnostunut enemmän muista ihmisistä alkaen vaikka tyypeistä, jotka vastaavat sulle tällä palstalla, mutta pyörit kehää itsesi ympärillä, joten totta kai sulla on paha olo.
-Se aikaisemman ketjun Ysi, jonka kanssa puhuit tk:sta ym. ja joka kyseli tässäkin ketjussa.
No joo tiedän kyllä että ajattelen liikaa mitä muut minusta ajattelee mutta en sitä ole saannut kuriin, tämä on ollut mulla päällä ainakin 20 vuotta jostain ala-asteen lopulta tai ylä-asteen alusta. Vaikka sitä kuinka yrittäisi olla oma itsensä niin käytös muuttuu aina sen mukaan jos muita ihmisiä näkee minut. Uimassakin jos käy ja yksinään siinä vedessä vaikka leikkii jotain ja sitten näkee tai kuulee ihmisiä niin salamana alkaa toimia "normaalisti" eli muuttaa käytöksensä vastaamaan muita ettei erotu joukosta tai herätä huomiota. En tiedä onko tämä minun ikäseltä hyväksyttävää mutta jos uimassa käyn niin tekisi mieli tehdä hiekkarakennelmia siinä rannalla mutta ei pysty kun ihmiset näkee, myös tekisi mieli ostaa joku leikkivene ja sitä siinä vedessä uittaa siis ihan oikeasti mutta ei taida olla normaalia ja hyväksyttävää minun ikäseltä, monta muutakin asiaa on mitkä koen etten saisi tehdä koska mitä muut ajattelee.
Jotain piti tuohon muihin ihmisiin asiaan vastata mutta ajatus katosi mutta joo, ihmiset koen ristiriitaisesti ja no nyt ei keksi.
Kiitos kumminkin vastauksista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita johonkin kriisipuhelimeen, niinhän me muutkin luuserit tehdään.
Mä olin 20 vuotta varma siitä, että kuolema on paras vaihtoehto. Nyt olen monta vuotta ollut sitä mieltä, että voihan tämän elämän kuitenkin katsoa loppuun asti ensin. Kaikki me lopuksi kuollaan, mutta mikä kiire tässä?
Loppuelämäkö pitäisi katsella muiden hauskanpitoa ja muuta touhua kun itsellä suuunta on vain alaspäin, pitäisi suostua olemaan jotain mitä ei ole tai tekemään mikä ei itselle sovi, minä en sellaisessa maailmassa suostu olemaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Joten miksei SUomeeasa saa e siaaaaaaaaaaaaa`????!!!!
Sun ongelma on se, että ajattelet AIVAN LIIKAA sitä, mitä muut susta ajattelee ja luultavasti vain muutama harva sun lähipiirissä tai vain sinä itse. Tarvitset psykiatrista apua. Kuvasi todellisuudesta on hieman vääristynyt, mutta olet saanut paljon hyviä vastauksia täällä ja kannustamista elää erilaisesti. Voit elää, miten haluat. Jos Jorma-setäsi vaikkapa sanoo, että jos ei ole kokoaikatyötä on luu se ri, sillä ei ole mitään merkitystä! Sun pitäis olla myös kiinnostunut enemmän muista ihmisistä alkaen vaikka tyypeistä, jotka vastaavat sulle tällä palstalla, mutta pyörit kehää itsesi ympärillä, joten totta kai sulla on paha olo.
-Se aikaisemman ketjun Ysi, jonka kanssa puhuit tk:sta ym. ja joka kyseli tässäkin ketjussa.No joo tiedän kyllä että ajattelen liikaa mitä muut minusta ajattelee mutta en sitä ole saannut kuriin, tämä on ollut mulla päällä ainakin 20 vuotta jostain ala-asteen lopulta tai ylä-asteen alusta. Vaikka sitä kuinka yrittäisi olla oma itsensä niin käytös muuttuu aina sen mukaan jos muita ihmisiä näkee minut. Uimassakin jos käy ja yksinään siinä vedessä vaikka leikkii jotain ja sitten näkee tai kuulee ihmisiä niin salamana alkaa toimia "normaalisti" eli muuttaa käytöksensä vastaamaan muita ettei erotu joukosta tai herätä huomiota. En tiedä onko tämä minun ikäseltä hyväksyttävää mutta jos uimassa käyn niin tekisi mieli tehdä hiekkarakennelmia siinä rannalla mutta ei pysty kun ihmiset näkee, myös tekisi mieli ostaa joku leikkivene ja sitä siinä vedessä uittaa siis ihan oikeasti mutta ei taida olla normaalia ja hyväksyttävää minun ikäseltä, monta muutakin asiaa on mitkä koen etten saisi tehdä koska mitä muut ajattelee.
Jotain piti tuohon muihin ihmisiin asiaan vastata mutta ajatus katosi mutta joo, ihmiset koen ristiriitaisesti ja no nyt ei keksi.
Kiitos kumminkin vastauksista.
ap
Ehkä jos kävisit jollain ei-virallisella rannalla? Suomessa kyllä vesialueita riittää. Siitä voisit saada muutakin iloa, jos vaikka ensi kesää silmällä pitäen etsiskelisit jotain uutta uimapaikkaa. Tavallisellekin rannalle voi mennä vaikkapa sesonkiaikojen ulkopuolella. Luulisi myöskin, että on olemassa ainakin jotain radio-ohjattavien veneiden harrastelijakerhoja tms. Ehkä siis voisit toteuttaa noita mielihalujasi vähän mukailtuna?
Mutta noista sinuun itseesi kohdistuvista raivareista: selvästi sulla on nyt ainakin vähän parempi olo. Kannattaisi miettiä, miksi lähtee noin lapasesta. Sä saat siitä ilmeisesti psykologisesti jotain helpotusta vaikeana hetkenä. Ei niitä muuten tapahtuisi. Turhautumisesta lienee osittain kyse. Kannattaa kirjata tunteita, joita tunnet, muistiin, kun seuraava "kohtaus" on tuloillaan ja sitten vastaavasti, kun se on ohi. Siitä voisi ehkä oppia jotain. Voit myös miettiä, onko kulloisenkin kohtaukselle jotain triggeriä, esim. joku sanoo jotain ilkeästi ja se alkaa mielessä muhimaan väärällä tavalla. Tsemppiä jatkoon!
-"Ysi"
Tulee taas jotain tekstiä mutta yritän kanavoida sen järkevään muotoon, tuntuu vaan että se vähän auttaa jos saa jotenkin päästä siirrettyä jotakin ulos edes jossain muodossa. Nuo lääkäri ja terapia-ajatkin ovat vasta kuukauden päästä joten niitäkin pitää vielä ootella.
Noita raivareita kyllä on tullut todella pitkään kun muistelee, lähes aina jonkin epäonnistumisen tai pieleen menneen asian yhteydessä, pahimmillaan jos on stressaantunut niin vaikka joku lusikan putoaminen lattialle saa aikaan raivarin eli jotenkin mitä enemmän vaikka kiire niin helpommin tulee raivari, niitä on ehkä vähemmän jos omassa tahdissaan voi jotain tehdä mutta ei ne katoa silloinkaan. Olen minä myös turhautunut asioihin mutta niitä tässä viitsi sanoa mistä on kyse.
Työelämäkin on minulle hankala varsinkin jos pitäisi nopeasti tehdä joku homma tai on kiire, minulla menee aivot ihan solmuun siinä kohtaa ja joko lamaannun ihan täysin tai yritän pääni puhki miettiä miten tämäkin juttu piti tehdä mutta siitä ei tule mitään kun aivot lyö tyhjää. Pahimmillaan tämä johtaa siihen että siinä tulee työnantaja huutamaan ja valittamaan mitä minä sekoilen tai miksi olen näin hidas jne.
Ammattikoulun pääsin kyllä läpi mutta osittain helpotetusti. Sitten kun tätä alalla yritin jotain töitä tehdä niin siitä ei tullut mitään, koulussa nämä työt kyllä suju työelämään kun siirtyi hommasta ei tullut mitään, en muistanut asioita ja tein myös väärin, kai se oli koulussa helpompi kun joku oli kokoajan neuvomassa ja opastamassa mutta yksin jos yrittää siitä ei tule mitään, aivot lyö vaan tyhjää.
Kai nuo oppimis ja työongelmat ym. johtuu noista mahdollisista asbergerista ja add:stä, olisi tietysti ollut helpompi jos nämä olisi olleet tiedossa jo semmoinen 20 vuotta sitten niin ei ehkä olisi haukkunut itseään maan rakoon jne. viimeiset noin 20 vuotta. Eipä näitä kukaan tosin huomannut vaikka nyt muistelee niin kyllä minulla selkeästi on oireilua ollut mutta jäänneet noteeraamatta enkä minä itse tietenkään niitä huomannut, jälkeenpäin kun muistelee niin ne näkee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen auto parkissa
olen täynnä sakkolappuja
minä olen paskaa lintujen
konepellin päällä, tiedän sen
Tänäänkin kyllä huomasi taas että meni mieli hyvin negatiiviseksi tai alkoi viha nousta ylös. Helppoa olisi jos voisi sanoa syyt tai missä tilanteessa ne tuli mutta ei oikein kehtaa kun tilanteen jälkeen pitäisi selittää syy ja syykin pitäisi selittää ja mikä on johtanut tähän jne. On niin monimutkainen selittää tämä minun elämä tähän mikä siinä on pielessä, lääkärissä ja mt-toimistossa kyllä tiedetään kun olen siitä höpötellyt siellä. Alkaa vaan ilmeisesti tämä kaikki olla jo niin liikaa että minun pää ei enää pysty sitä käsittelemään mitenkään vaan se alkaa pursuta ulos eri tavoin, luulen että fyysinen terveyskin kyllä sanoo kohta itsensä irti.
Helppoa olisi jos sen pystyisi sanomaan mutta on niin monimutkainen ja eikä kehtaa ja varmaan joku saattaisi tunnistaa tai en tiedä. Aika ristiriitaista tekstiä varmaankin nämä kaikki minun juttuni ja olen itsekin aika ristiriitainen henkilö. Tai en tiedä, kirjoitan tätä musiikki samalla kuunnellen niin sekin vaikuttaa eri tavoin mielialaani riippuen musiikista ja et mitä tähän kirjoitan.
Tässä tekstissä ei tainnut kyllä olla mitään järkeä tällä kertaa mutta se on varmaa että näitä tulee tänne joka päivä jossain muodossa.
ap
Tänäänkin töissä oli ei olisi voinnut vähempää kiinnostaa olo, oli vaan niin tympääntynyt olo. Nurmikon leikkuuta 2 päivää viikossa noin 2 kuukautta ja on jo tympääntynyt. Toisaalta ainoita hommia missä jotenkin pärjään tällä hetkellä mutta samalla ärsyttävää ja osin tylsää ja eikä haluaisi istua kokoajan mutta hyvin vaikea keksiä missä pärjäisi ja jaksaisi henkisesti.
Piti asioida yhden henkilön kanssa niin heti jälkeen alkoi itsensä soimaaminen ja arvostelu etten osaa keskustella tai toimia sosiaalisissa tilanteissa ja puhua ihmisten kanssa jne. Taisi minulla myös jonkinlainen paniikkikohtaus olla siinä samalla kun jännittynyt olo ja kainalot ihan märät stressihiestä. Ei pysty leffassakaan oikeastaan käymään kun jännittää niin ja kainalot ja kädet ihan järjettömän märät hiestä ja tietoisuus siitä vain pahentaa sitä.
Tämä seuraava menee jo niin säälittävän puolelle ettei mitään rajaa, alkaa vaan ahdistamaan ja tulen vihaiseksi itselleni ja tilanteelleni kun näkee omanikäisiä naisia, siis siitä kun näkee heitä eikä pysty lähestymään tutustumismielessä. Enkä tarkoita juuri kyseisiä joita näen vaan yleisesti ei pysty ketään lähestymään ja yrittää tutustua ja kaikki mahdolliset ihastumiset tukahdutan täysin koska siitä seuraisi vain ahdistusta kun ei voi asialle tehdä yhtään mitään. Tähänkin on niin monimutkaiset syyt ja näiden syiden korjaaminenkaan ei onnistu koska taas toiset syyt estävät tämän ja nämä kaikki ovat sellaisessa sekasolmussa keskenään jota ei saa auki.
ap
Ainakin sosiaalisten tilanteiden pelkoa sinulla on, se jo yksinään on erittäin lamauttavaa. Minäkin kärsin siitä lievästi, en mielelläni lähde hoitamaan asioita tai paikkoihin joissa täytyy olla sosiaalinen.
Terve, oot niinkun mä. Koita kestää ja tee asiat omaan tahtiis. Kaikkee hyvää sulle, rukoilen puolestas.