Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa 60 vuotiaat vanhemmat!
27.07.2019 |
Olen 32 v ja tulee järkky stressi olla heidän kanssa vaikka heitä rakastan. Samoin puolison vanhempien kanssa.
Kokoajan vingutaan kaikesta ja että ollaan huonossa kunnossa, sit silti syödään huonosti ja epätervellisesti, ihmellisiä uskomuksia, äiti heittäytyy marttyyriksi töissä, tekee aivan liikaa, vanhemmat uuvuttavat ittensä aivan turhanpäiten ja kokoajan eletään odotakseen milloin sairastutaan. Milloin mitäkin vaivaa ja ongelmaa. Vanhaaikaisia uskomuksia ja vanhentunutta tietoa.
Raivostuttaa ja vie energiat kuin eivät millään ymmärrä että on oma valinta, asioihin voi itse vaikuttaa. Ärsyttävintä on kun ei oteta vastaan apua ja vinkkejä, jaksetaan sit ihmetellä kuinka hyvin pärjätään milloin missäkin arjen jutuissa, koko elämä yhtä ihmettelyä.
Sitä sukupolvea ettei ymmärretä että joskus voi itsekkin pysäyttää ja yrittää eikä vaa vinkua ja ahmia.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 61 v., ja elän elämäni parasta aikaa, eikä minkäänlaiselle valitukselle ole aihetta. Pakkohan nykyään on pysyä ajan hermolla asioissa, sillä eihän elämästä muuten tule mitään. Menneisyyden muistelu ja vanhoihin asioihin palaaminen on minusta tässä iässä normaalia, mutta en itse ainakaan jämähdä tähän, vaan elämää on elettävä eteenpäin. Jälkikasvun kanssa on tultu toimeen aina, ja meiltä on heille apua löytynyt, kun sitä on tarvittu. Itse on pärjätty hyvin, eikä jälkikasvua ole tarvinnut millään asioilla vaivata. Isompia terveyshuolia ei ole ollut, ja terveysasioissakin ollaan "ajan hermolla". Säännölliset lääkärintarkastukset, hammaslääkärit ym. kuuluvat meillä hoidettaviin normaaleihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen täyttänyt 60v, mutta onneksi lapseni ovat nuorempia kuin ap. He ymmärtävät varsin hyvin, että tässä iässä ollaan vielä täysillä töissä, nautitaan elämästä, ei ihmeemmin kaivata neuvoja lapsilta eikä erityisesti haluta olla hoitoautomaatteja. Jo perimätieto opetti, että kannattaa ryhtyä valittamaan vaivoja siinä vaiheessa, kun lapset luulevat vanhempiaan lastenlasten ainoiksi oikeiksi hoitajiksi. Kylässä voi käydä, mutta koko perheenä. Päivähoito on keksitty, jos kotonaolo rasittaa.
Miksi sinun nuoremmat lapsesi ymmärtävät jotain paremmin? Eli siis mitä?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täyttänyt 60v, mutta onneksi lapseni ovat nuorempia kuin ap. He ymmärtävät varsin hyvin, että tässä iässä ollaan vielä täysillä töissä, nautitaan elämästä, ei ihmeemmin kaivata neuvoja lapsilta eikä erityisesti haluta olla hoitoautomaatteja. Jo perimätieto opetti, että kannattaa ryhtyä valittamaan vaivoja siinä vaiheessa, kun lapset luulevat vanhempiaan lastenlasten ainoiksi oikeiksi hoitajiksi. Kylässä voi käydä, mutta koko perheenä. Päivähoito on keksitty, jos kotonaolo rasittaa.
Miksi sinun nuoremmat lapsesi ymmärtävät jotain paremmin? Eli siis mitä?
Ohis
Ap on jo niin iäkäs, että aivotoiminta alkaa heiketä.
Huvittaa, että 60- vuotiaista tehdään vanhoja. Meillä 1970syntyneillä eli muutaman kuukauden päästä 50- vuotiailla eläkeikä on jo lähes 70 vuotta.
Omat vanhemmat ovat 72 ja 74v, ja yllätys, yllätys, molemmat tekevät vielä oman alansa töitä. Toinen tekee selvityksiä kaivosyhtiöille ja toinen kääntää tekstejä. Eikä ole mitään vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse taitaa olla enemmänkin siitä, että he ovat tietynlaisia ihmisiä kuin siitä, että he olisivat jotain tiettyä ikäpolvea. Omat vanhempani sekä miehen vanhemmat ovat myös 63-68-vuotiaita, ja yksi heistä on suurinpiirtein juurikin tuollainen mitä ap kuvaili. Tyyliin "elämä nyt vain on pskaa, eikä sille mitään itse voi vaan pitää ottaa vain kaikki pska niskaan koska mitään muuta ei ole." Myös vanhentuneet uskomukset ymmärrän täysin, koska "minä annoin kaikille lapsilleni perunaa voilla 2kk ikäisenä ja ihan terveitä ovat." Jne. Omia aivoja ei voi käyttää vaan asiat tehdään kuten ne on aina tehty, piste.
Itse jaksan olla hänen seurassaan, koska annan suurimman osan asioista mennä toisesta korvasta ulos. Kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa, mutta en neuvo ellen usko että siitä oikeasti olisi mitään hyötyä. Joskus vihjailen jotain, koska sellainen monesti jää alitajuntaan ja henkilö voi tajuta itsekin sen asian. Joillekin ihmisille on ylpeydenaihe valittaa mahdollisimman paljon, silloin ei voi oikein muutakaan kuin olla reagoimatta mihinkään valituksiin.
Vaikka vain yksi heistä on tällainen, niin siltikin kaikilla näistä neljästä on terveyden kanssa ongelmia. Todella hyvä jos tällä palstalla on samanikäiset ihan terveitä, älkää ottako sitä itsestäänselvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa, että 60- vuotiaista tehdään vanhoja. Meillä 1970syntyneillä eli muutaman kuukauden päästä 50- vuotiailla eläkeikä on jo lähes 70 vuotta.
Omat vanhemmat ovat 72 ja 74v, ja yllätys, yllätys, molemmat tekevät vielä oman alansa töitä. Toinen tekee selvityksiä kaivosyhtiöille ja toinen kääntää tekstejä. Eikä ole mitään vaivoja.
Eläkkeellä olevia työkavereita seuranneena, erilaiset työprojektit tuntuvat pitävän heidät virkeinä. Aikataulut voi määritellä vapaammin kuin vielä täysipäiväisessä työelämässä ollessesaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi eivä iene kovin kouluttautuneita. Omat kuuskymppiset vanhemmat on ainakin ihan toista maata, ees isovanhempani eivät ole tuollaisia...
Toki tuo valitus taitaa olla ihan luonnekysymyskin.
Pääpointti tuossa lienee, että yhteistä ymmärrystä ei ole, siis nykynuorten näkökulmasta, ennen se oli päinvastoin, vanhemmat kokivat etteivät ymmärtäneet niitä juttuja jotka lapsista olivat täysin ok.
Alue: Aihe vapaa
Olen täyttänyt 60v, mutta onneksi lapseni ovat nuorempia kuin ap. He ymmärtävät varsin hyvin, että tässä iässä ollaan vielä täysillä töissä, nautitaan elämästä, ei ihmeemmin kaivata neuvoja lapsilta eikä erityisesti haluta olla hoitoautomaatteja. Jo perimätieto opetti, että kannattaa ryhtyä valittamaan vaivoja siinä vaiheessa, kun lapset luulevat vanhempiaan lastenlasten ainoiksi oikeiksi hoitajiksi. Kylässä voi käydä, mutta koko perheenä. Päivähoito on keksitty, jos kotonaolo rasittaa.