Voi kauheata tätä 2-vuotiaan nukkumaanmeno rumbaa
Meillä neiti kohta 2-vuotias ja nukkumaan meno on melkeenpä joka ilta yhtä hulinaa. Ma-pe tyttö on hoidossa ja yritämme saada neidin ennen yhdeksää unten maille, koska herätys on viimeistään klo 7. Neiti ei ensinnäkään yksin nukahda laisinkaan, on joko äidin tai isin oltava huoneessa ja vielä oltava nukkuvinaan ja joskus jopa annetta pitää kädestä. Joskus menee jopa yli tunti ennen kuin tyttö nukahtaa ja sitten hiivittävä pois huoneesta. Yöunet ovat yleensä pituudeltaan 10 tuntia ja päiväunet 1,5 h. Olemme kokeilleet, että jättäisimme tytön nukkumaan itsekseen, mutta huuto on kova ja kestää varmasti parikin tuntia, on sitkeää laatua. Toki käymme aina rauhoittelemassa, mutta heti kun lähdemme huoneesta pois, alkaa huuto. Onko teillä antaa vinkkejä tähän?Alkaa pikkuhiljaa väsyttämään tämä joka iltainen nukutusrumba.
Kommentit (11)
meillä tuo nukkumisrumba alkoi kun kolmisen viikkoa sitten poika halusi luopua tutista (vei sen hiiriäidille). Sitä ennen vietiin poika omaan sänkyyn, tutti suuhun peitto päälle ja sillä selvä.
Tutin hävittämisen jälkeen kaikki meni päälaelleen, ensin syödään iltapalaa puoli tuntia, sitten harjataan hampaita vartin verran... Sitten kun vihdoin päästään sänkyyn asti, niin sitten luetaan iltasatu jos toinenkin. Sanotaan hyvät yöt ja poika jää itsekseen lueskelemaan sänkyyn. Sitten alkaa hyppyyttäminen, haluaa vettä, pitäisi lukea vielä satu, haluaa tulla alakertaan, haluaa tiikerin kainaloon yms. Yleensä ei nukahda ennen kymmentä ja aamulla herää puoli seitsemältä herättämättä. Päikkäreille ei suostu enää menemään kotona ollenkaan, mutta sitten viimeistään viideltä nukahtaa kesken lauseen.
Alkaa todellakin virta loppumaan, itsellä 2 kk laskettuun aikaan ja tarvitsisin todellakin vähän enemmän unta =(
Oikein pelottaa minkälainen ensitalvesta tulee, vauva luultavasti herättää useita kertoja yössä ja esikoinen ei suostu nukkumaan päiväunia. Tähän vielä kaupan päälle mies tekee 3-vuorotyötä ja luonnollisestikin tarvitsee kunnon unet. Hoh hoijjaa...
Kukka
:( Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, mutta todennäköisesti niin saatte tuloksia aikaan.
Seuraavan kirjoituksen ei ole tarkoitus ärsyttää teitä, jotka kamppailette nukahtamisongelman kimpussa. Ajattelin, että ajatusmalleistamme voisi olla jotakin hyötyä jollekin. Toivotaan!
Juuri eilisiltana istuimme mieheni kanssa sohvalla ja juttelimme siitä miten ihanasti lapsemme ovat aina menneet nukkumaan. Samaan hengenvetoon totesimme, että olemme kyllä aikanaan nähneet vaivaakin sen eteen.
Se miksi asia tuli mieleen juuri eilen johtui siitä, että 2-vuotiaamme on juuri siirretty pinnasängystä " isojen poikien sänkyyn" . Veimme hänet nukkumaan ja sinne hän jäi, kuten aina ennenkin. Mielessämme kyllä ennakoimme, että poika saattaa pyrkiä pois sängystä, koska nyt pääsee sieltä halutessaan... Mutta sinne jäi tuhisemaan!
Olemme olleet alusta asti hyvin johdonmukaisia nukkumaan menon suhteen. Jo parin kuukauden iässä lapsemme tottuivat nukahtamaan itsekseen, kun siirsimme heidät rinnalta omaan sänkyyn ENNEN nukahtamista. Puolivuotiaana ovat molemmat siirtyneet omaan huoneeseen nukkumaan ja silloin loppui myös yöruokinta. Mitään palveluita ei olla meillä yöaikaan tämän jälkeen tarjottu. Ja yöaika alkaa siitä, kun mennään sänkyyn. Eli hyppyytys ei meidän perheessä onnistu.
Toki meilläkin ovat lapset joskus yrittäneet näitä:
-mulla on jano
- pissahätä
-uni ei tule silmään
- saanko sitä tai tätä...
- voinko vaihtaa unilelun
- luetaan vielä... jne.
Mutta näitä on yritetty kutakin VAIN KERRAN, koska vastauksemme on:
" EI. Nyt on yö, nyt NUKUTAAN."
Pissalla on tietysti saanut käydä, mutta tämänkin ennakoimme pissattamalla ennen unille käyntiä. + lapsilla on potta sängyn vieressä.
Isompi yritti joskus (yhtenä iltana) juoksennella pois sängystä, mutta sinnikkäästi komensimme hänet takaisin joka kerta. Taisimme pari kertaa taluttaa tytön sänkyyn, koska ei muuten uskonut. Sekin leikki kokeiltiin ja kerrasta uskoi, ettei me lähdetä siihen mukaan.
Minusta vanhempien kannattaa tämmöisissä tilanteissa ottaa ohjat omiin käsiin ja sanella itse miten iltatoimet sujuvat. Ei hampaita pestä 15minuuttia, vaan siihen riittää 2 minuuttia. Aikuinen päättää! Sama juttu iltasadun kanssa. Yksi satu riittää.
Kyllä pienikin lapsi löytää keinot vedättää vanhempiaan, jos vanhemmat eivät kykene asettamaan selviä rajoja. Lapsi tietää missä kohdassa voi vitkutella, jos aikuinen antaa siihen pienenkin mahdollisuuden. Älkää antako tilaisuutta vitkutteluihin, vaan toimikaa johdonmukaisesti!
Toivottavasti saatte iltahommat toimimaan!
Ottakaane ohjat omiin käsiin. Lapset osaa pompottaa ja vanhemmat luulee aiheuttavansa traumoja lapsille huudattamalla heitä..
Jos joku eilen katsoi Pikku Julmureita, niin siinä oli aika toimivia neuvoja asian kanssa taisteleville. Vanhempien on vaikea olla tiukkana lapsille koska heitä ahdistaa tietämättömyys = luulevat aiheuttavansa traumoja..
Sen enempää kommentoimatta, olkaa lujina :)
Meillä poika 1v10kk nukahtaa alle 10 minuutissa, omaan sänkyyn, omaan huoneeseen, ilman tuttia ja huutoja. Minä olen huoneessa kunnes poika nukahtaa ja se riittää pitämään pojan omassa jatkettavassa sängyssään ja rauhallisena, yöllä saattaa herätä kerran tai pari mutta " shhh, nyt nukutaan" riittää rauhoittamaan. Poika kyllä yritti tuota iltatemppuilua pari kertaa mutta huomasi ettei se tepsi.
minulla on saman ikäinen tyttö, joka on iloinen ja sosiaalinen eikä pelkää juuri mitään. Hän nukkuu vieressäni, on aina nukkunut, eikä minulle ole tullut mieleenkään, että hänen " pitäisi" nukahtaa yksin tai sukkua kaukana minusta. Itseäni inhottaa Suomen neuvoloiden ja " asiantuntijoiden" tapa laittaa kaikki lapset samaan pussiin. En ymmärrä, mikä objektiivinen etu siinä piilee, että väkisin pitää pakottaa pikkuinen " itsenäiseksi" jo 2- vuotiaana? Kyllä se lapsi kasvaa, halusimme tai emme, eikä häntä enää murkkuiässä ehkä saa edes koskettaa kädestä. Miksi siis 2v olisi pakko haluat nukkua yksin, juuri kun mielikuvitus on alkanut laukata ja elämänkokemusta on niin vähän, ettei erota tarua todesta?Miksi lapsen huudattaminen yöllä yksin peloissaan olisi hänelle hyväksi, kun hänen huudattamisensa päivällä yksin peloissaan ei sitä tutkitusti ole?
mulla 4 lasta: 2,5v (nykyisen mieheni kanssa) ja isommat 10, 12 ja 14vee. Aikoinaan kun isot olivat pieniä olin aika tarkka " sääntöjen" kanssa - kukaan heistä ei ole nukkunut meidän kanssa vaan omaan sänkyyn ollaan opettaneet heidät nukahtamaan n 4 kk ikäisinä, ja samalla opetettu olla syömättä yön. Kaikki kolme saivat huudon kautta opittua että öisin nukutaan ja ikinä ei ole ollut ns yörumbaa tai nukuttamisrumbaa meillä. Ja kuinka paljon olenkin kehunut tätä asiaa, ja olihan se ihanaakin. Muutenkin toimittu eri asioissa eri lailla kuin nyt mut siitä nyt ei ollut kyse (esim ennen huudin enemmän, kun nyt olen huomannut että pärjätään jopa paremmin tottelemisasioissa kun selitetään ja puhutaan eikä huudeta).
No, asiaan - tyttö joka nyt 2,5v nukutetaan joka ilta meidän sängyssä, siihen menee 10-30min ja oikein NAUTITAAN siitä, se on aivan ihanan upea hetki maata tytön vieressä, tuntea sen tuoksua ja vain OLLA hetken ilman stressiä. En koe sitä ollenkaan raskaana asiana ja toivon että näin tehdään kauan vielä. Koen jotenkin että (vaikea selittää) tämä hetki on niin lyhyt, lapset kasvaa niin nopeasti ja yhtäkkiä he eivät enää huoli sun haleja. Enempää lapsia ei hankita ja yritän imaista kaikki tästä ajasta, ne minuutit joka menee iltaisin tähän ei ole mitään muuta kuin IHANAA, hän täyttää mua onnen tuntemuksilla ja hänkin kokee sen ihanana asiana. Muutama kerta kun joku isovanhemmista ovat nukuttaneét hänet hän nukahtaa omaan sänkyyn itse.
Niin, ja haluan että hän nukkuu meidän makuhuoneessa vielä kauan, he - vaikka hänen oma huone on rempattu ja tosi hieno...hmmm....en halua että hän muuttaa pois meidän luota vielä..he...Et tämmöisiä ajatuksia kun on kerran jo kokenut sitä että lapset kasvaa ja huomaa että itse ei enää tarvita joka känteessä....
sit kun hän on nukahtanut siirretään hänet siis omaan sänkyyn joka on meidän makkarissa, jäi sanomatta.
On mukavaa, että erilaisiakin näkökulmia tulee esiin ja jokainenhan lopulta hoitaa hommat omalla tyylillään. :)
Nyt kuitenkin avuntarvitsijat ovat ilmeisesti niitä äitejä, jotka eivät niin kauheasti nauti lapsen vieressä pötköttämisestä. Siis ainakaan joka-ilta-tunti-kaupalla.
Eli siksi annoin omat " tiukkislinja-ohjeeni" ;)
Ja mulla on " vasta" kaksi lasta. >Myöhemmin haaveissa lisää... Kuka tietää, jospa silloin minäkin nauttisin lapsen nukuttamisesta, tuutulauluista pitkälle yöhön... Mutta nyt: Mulla on iltaisin muuta tekemistä. Ei sillä etteikö lapsen turvallinen olo olisi minullekin tärkeä. Meillä ei olla saatu aikaan traumoja, koska lasta ei olla jätetty yksin huudon kanssa.
Mutta asiaan: Lapseni ovat menneet nukkumaan 20 min sitten. Mies huhuili jo saunaan. Taidanpa mennä.
En vain olisi osannut sitä noin hyvin kirjoittaa.
Enkä haluaisi itkeä itseäni iltaisin uneen.
vinkeistä kaikille =) Täytyy ottaa heti huomis illasta lähtien " tiukka linja" . Nyt äsken poikaa nukuttaessa hoksasin, että se ei oikeasti osaa rauhoittua paikoilleen. Koska ennen sille tyrkättiin tutti suuhun ja se tarkoitti sitä, että on aika nukkua. No nyt kun tutista on luovuttu, niin eihän se poika tietenkään ymmärrä, että täytyy alkaa nukkua, jos ei sitä kukaan sille kerro, kun olennainen osa nukahtamista on poissa. Ennen kyllä miehen kanssa onkin yhteen ääneen ihmetelty, että kuinka helppoa nukahtaminen voikaan olla. Toivottavasti meillä palataan vielä samaan ihmettelyyn =)
Meillä neiti 2v 1 kk ja iltaisin on alkanut kamalasti itkemään kun vien hänet sänkyyn nukkumaan. Kokeilee kaikkia mahdollisia keinoja että ei tarvitsisi jäädä nukkumaan. Jano on koko ajan, pissille pitäisi mennä jne, mutta tiedän että mikään ei ole kyseessä. Laulan unilaulun ja sanon että äiti tulee kohta nukkumaan ja hyvää yötä. Tyttö jää huutamaan ja kiljumaan sitten sänkyyn joksikin aikaa ja loppujen lopuksi nukahtaa. Aluksi kävin kääntämässä ja silittämässä häntä ja olihan hän tietenkin tyytyväinen siihen. Mutta heti kun sanoin hyvää yötä niin silloin konsertti alkoi. Enään en käy hyssyttelemässä vaan odotan jonkin aikaa ( puoli tuntia ) että itsekseen nukahtaa. Näin meillä toimitaan. Luulen että ikä on kyseessä ja tämän ikäisellä päässä pyörii kaiken maailman asioita. Olen huomannut, että jos on ollut touhukas päivä niin nukkumaan meno on yhtä huutoa.
Kipe
Meillä on sama jatkunut koko ajan. Ollut vauvasta asti todella arka luonne. Säikkyykin ihan ihmeellisiä asioista.Tosin sillä erotuksella, että joudun heräämään joka ikinen yö. Eli tyttö on 2 v ja heräilee yleensä 2 kertaa, mutta monesti useamminkin. Nukahtaa kyllä, kun saa tutin suuhun (päätimme vierottaa sitten kun mieheni on kesälomalla) Nukkuu kans päivisin 1, 5 tunnin unet. Ei ole hoidossa, vaan olen kotona. Tämä on ollut minulle onni, sillä en usko, että olisin jaksanut vielä käydä töissä tuon heräilyn lisäksi. Joskus ihan luksusta, kun hän on nukkunut heräämättä! Minulla oli asiasta kamalat paineet jo paljon aiemmin ja yritimme saada häntä nukkumaan omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn, vielä kun hän nukkui pinnasängyssä jo vuoden iästä asti. Omaan huoneeseen ei puhettakaan. Hän huusi, niinku olis henkeä viety. En halunnut kovin kauaa huudattaa. Kokeilin sitten meidän huoneeseen, että nukahtaisi yksin. Sama juttu. Ihan tärisi, kun menin hänen luokseen. Vaihdoimme sitten lasten sänkyyn, mikä paransi sitä, että hän halusi nukkua omassa sängyssä, mutta pääsee sieltä itse pois halutessaan. Yleensä nukkuu omassa sängyssä alkuyön ja aamuyöstä tulee meidän väliin. Yritimme nukuttaa omaan huoneeseen, mutta " pois täältä" ja väkisillä ulos. Eli ilta menee meillä näin. Alamme nukuttaa häntä joskus 9 aikaan. Välillä puolelta välillä menee jälkeen. Otamme kirjan. Hän pitää siitä huolen " kirja kirja!" . Luemme kirjan ja sitten sammutetaan valot ja hän sanoo " äiti laulaa" sitten laulan ja silittelen ja pidän väliin kädestä, joko viereen tai omaan sänkyyn. Oma sänky on ihan meidän sängyn vieressä. Monesti hän haluaa heti sinne itse. Jos ei, niin sitten nostetaan, kun nukahtanut. Tässä menee semmonen puoli tuntia yleensä..joskus tuntikin, jos hän meinaa pomppia, jollon yleensä menee siihen, että joudun kieltää tuhannen kertaa ja lopulta hermostua. Hän on nähnyt monesti painajaisiakin, että ryntää omasta sängystä itkien meidän kaulaan kiinni. Sitten noustaan ylös 8-9 aikaan. Päiväunille sama juttu. Pitää nukuttaa. Koitetaan sitten kesällä saada taas omaan huoneeseen, koska uusi vauva on tulossa syksyllä, joten en tiedä, kuinka jaksan, jos molemmat valvottaa. Tutista vieroittaminenkin auttaa joidenkin ihmisten mukaan. En jaksa tai halua huudattaa, kun tuntui, että meillä se ei auta. Luulen, että ainoa mikä auttaa on aika, se että hän kasvaa vanhemmaksi. Katsotaan, miten syksyllä selviää. Pitää varmaan vaihtaa pienen kanssa toiseen huoneeseen ja mies nukkuu isomman kanssa, jos muu ei auta. Mutta hän on todella ollut vastasyntyneestä asti arka ja silloin hän nukkui omassa sängyssä.