Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eron jälkeen yli yhteisen elämän/arjen ikävöinnistä?
27.07.2019 |
Erosta tulee pian vuosi, takana oli yli 10 yhteistä, mun nähdäkseni onnellista vuotta. Emme juurikaan riidelleet, meillä oli aina hauskaa yhdessä, toisen naama ei koskaan kyllästyttänyt, aviomieheni oli paras ystäväni ja lempi-ihmiseni, kunnes sitten hän ihastui toiseen, jonka kanssa oli sitä intohimoa, mitä kuulemma meidän suhteestamme puuttui. (meillä oli seksiä ja läheisyyttä, mutta siinä oli ollut omat vaikeutensa pikkulapsivaiheessa, nyt tilanne oli kuitenkin parantumassa, mutta mies vaikutti itse etäiseltä... noh, yllätys kun oli kerran ihastunut toiseen)
Hän jätti minut ja toivoi että voisimme olla ystäviä jatkossakin. Olen yrittänyt hyväksyä eron, mutta olen ihan järkyttävän satutettu ja katkera. Ymmärrän kyllä että itsellenikin on parempi löytää sellainen kumppani joka haluaa olla juuri minun kanssani ja joka arvostaa yhteistä elämäämme, mutta en ymmärrä miksi en riittänyt exälleni? Olin ihana vaimo, huomioin, rakastin, kannustin ja kunnioitin. Rakastin yhteistä elämäämme ja perhettämme. Nyt se vietiin minulta pois, ja tunnen itseni kodittomaksi, hylätyksi, vanhaksi, tylsäksi ja arvottomaksi. Ja nyt olen vihainen, olen juuri niin hirveä ex, että minusta todella oli onni päästä eroon. Ironista vain, että olen ollut tämä kauhea ihminen vasta eron jälkeen, en ennen eroa, mutta samapa tuo. En osaa näytellä että kaikki olisi hyvin ja ystävyys jatkuisi. Se oli mielestäni itsekäs, kamala toive, samalla kun exäni rakentaa uutta arkea ja onnea uuden rakkaansa kanssa.
Huomaan että pitkin päivää mieleeni tulvahtaa monia muistoja, tuoksuja ja tunteita hetkistä yhteisiltä vuosiltamme, ja en voi ymmärtää että ne eivät olleet hänelle yhtä ihania, rakkaita ja arvokkaita että olisi halunnut jatkaa yhdessä uusien muistojen luomista juuri minun kanssani. Ja että me molemmat näkisimme joka päivä lapsiemme kasvun ja elämän yhdessä, eikä aina puuttuisi puolet sydämestä.
Ja vaikka hyväksyisinkin eron miehestäni, tuntuu ihan järkyttävältä tämä pakotettu ero omista lapsista puolet ajasta. Kun taas miehen mielestä tämä on vihdoin paras mahdollinen järjestely koska hän saa 50% omaa aikaa, ja 50% aikaa olla lasten kanssa sellainen isä kuin haluaa.
Kommentit (32)
Pitkän eristyksen jälkeen en koskaan uskonut, että mieheni palaaminen olisi mahdollista. Kiitos Dr. Wafin upean loitsun, unelmani ovat toteutuneet! Hänen kotona olemisensa on suurin lahja. Jos etsit ihmettä, suosittelen voimakkaasti olemaan yhteydessä Dr. Wafiin osoitteessa drwafisolutionhome@gmail.com Ansaitset onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa ja muita teitä jätettyjä ja olen tosi pahoillani.
Minun mieheni jätti minut 25-vuotisen suhteen jälkeen yllättäen naisen takia, joka oli ollut pelkkä seksisuhde mutta johon mies ilmeisesti ihastui. Siihen asti suhteemme oli ihan hyvä, vaikka ongelmia tietysti oli, niin kuin kaikilla. Olimme päättäneet olla koko elämämme yhdessä ongelmista huolimatta, olimme sitoutuneet myös yhteiseen firmaan. Minä jäin tyhjän päälle, sillä en voinut jäädä yritykseen murskaavan eron vuoksi enkä entiseen kotiimme taloudellisten syiden vuoksi. Lapset jäivät enimmäkseen isälleen koulujen takia, joten menetin heidätkin ja jouduin lähinnä pari viikonloppua kuussa -tyyppiseen tilanteeseen, vaikka olen aina ollut selkeästi se ykköshuoltaja. Lapset ovat kylläkin jo melkein aikuisia, mutta asuvat vielä kotona, nuorempi vielä useita vuosia.
Eron jälkeen mies toi uuden naisen (entiseen) yhteiseen kotiimme ensimmäistä kertaa yökylään heti seuraavana päivänä. Kirjaimellisesti muutin perjantaina, uusi nainen nukkui minun puolella aviovuodettamme lauantaina. Lapsille mies ei kertonut asiasta. Myöhemmin selvisi, että uusi nainen on kuin onkin esitelty lapsillemme minulle mitään ilmoittamatta ja vieläpä ihan vakavasti otettavana kumppanina. Tässä vaiheessa olin asunut muualla vain viikkoja.
Minua on auttanut ajatus siitä, että petos ja ero ei ole minun syytäni. Se ei ole minun häpeäni tai valintani, vaan miehen. Olen pyrkinyt toimimaan erossa lasten etua ajatellen, ja vaikka viha miestä kohtaan on ollut välillä murskaavaa, olen puhunut hänestä lapsille neutraalisti. Lapset tietävät isänsä jättäneen minut tämän naisen vuoksi, joten hekin kipuilevat asian kanssa. Siltä olisi vältytty, jos ex olisi malttanut pitää naisensa sivussa lasten elämästä edes vähän pidempään, sillä siinä tapauksessa olisin voinut antaa suhteen alun jäädä vain meidän aikuisten tietoon.
Minuakin on auttanut viha. Se on aktiivista ja voimia antavaa, toisin kuin lamaannuttava suru ja ahdistus, joita olen toki myös tuntenut. Välillä olen menettänyt elämänhaluni, mutta siitäkin olen päässyt eteenpäin hyödyntämällä vihaa. Oikein tiukassa paikassa turvaudun fatalistiseen ajatteluun ja päätän uskoa, että petollinen mies kyllä saa vastata teoistaan tavalla tai toisella.
Kaikkein ihanin tapa mennä eteenpäin on toki tehdä itselleen kivoja juttuja. Tavata ystäviä, tutustua uusiin ihmisiin, nauttia vapaudesta joko mennä tai ihan vain olla kotona ilman vaatimuksia. Valtava askel kohti parempaa oli, kun sain töitä. Minulla on nyt siis jokin konkreettinen syy nousta ylös aamuisin. Työnhaku juuri jätettynä haastavalla alalla oli muuten raastavaa, sitä en suosittele kenellekään. Jokainen +50 "ei kiitos" vahvisti kelpaamattomuuden tunnetta, kunnes sitten tuli se helpottava "kyllä". Käänne parempaan on siis minulla jo tapahtunut.
Ero on pahin pelkoni juuri tuon vuoroviikkovanhemmuuden vuoksi. En ymmärrä miten ihmiset kestävät tuota, että joutuvat viikoksi eroon omista lapsistaan ja arjesta heidän kanssaan. Vaikka lapsettoman viikon aikana välillä näkisikin lapsia, sen arjen menettää silti puoliksi.
Hei AP! Onko mies edelleen yhdessä sen saman naisen kanssa, jonka takia hän jätti sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti pääsin ihanaan vapautuneeseen alkuun kun heitin sian nurkista 🤣🤣🤣🤣🤣
Toi on valitettavan yleistä, että mies ihastuu 15 vuotta nuorempaan naiseen keski-iällä, juuri kun omat lapset alkavat olla jo suht isoja, ja arki helpottuu. Keski-iän kriisissä sitten rakastutaan ja vaikka avioliitto oli suht onnellinen ja seksielämää oli myös, niin se entinen rakas vaimo vaihdetaan nuoreen synyttämättömään, lapsettoman naiseen. Ja Ex vaimolla kestää toipua siitä, että oma aviomies johon luotti kuin kiveen, olikin mulkku perheensä pettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tapaus.
Kaipaan aikaa, jolloin ympäristö tuomitsi tällaiset itsekkäät teot täysin. Nykyaika palvoo yksilön omaa senhetkistä parasta välittämättä muista.
Muista, että rakastumisvaihe kestää puolesta vuodesta kolmeen vuoteen. Sitten vasta tietävät missä mennään.
Nussimalla kaikkien halukkaiden kanssa. Tunnet silloin itsesi halutuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on valitettavan yleistä, että mies ihastuu 15 vuotta nuorempaan naiseen keski-iällä, juuri kun omat lapset alkavat olla jo suht isoja, ja arki helpottuu. Keski-iän kriisissä sitten rakastutaan ja vaikka avioliitto oli suht onnellinen ja seksielämää oli myös, niin se entinen rakas vaimo vaihdetaan nuoreen synyttämättömään, lapsettoman naiseen. Ja Ex vaimolla kestää toipua siitä, että oma aviomies johon luotti kuin kiveen, olikin mulkku perheensä pettäjä.
Biologiaa. Mies haluaa vain siementää. Vaimo on jo käytetty, nyt pitää ottaa vielä uusi ja nuori, ennen kuin miehellä alkaa ikä painaa. Miehethän eivät ole yksiavioisia. Kauniit nuoret naiset kiinnostavat aina!
Ei kannata luulotella, että toisesta ihmisistä löytyy oman mielensä mukaisia ajatuksia/arvoja/tekoja.
10 vuotta on vielä lyhyt aika. Teillä sattui olemaan sama matka hetken aikaa.
Yli pääset esim. loogisella ajattelulla.
Miksi kaivata jotakin, joka loppujen lopuksi oli vain kuva tilanteesta oman pääsi sisällä.
Okei, kuva oli kaunis, mutta se ei ollut totta.
Valitse ennemmin elämä kuin kuvan katselu ja kun seuraava tarjokas tarjoutuu tutki, onko aikasi väärti.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tässä taitaa kumpikin olla eron jälkeen edelleen hieman epätasapainoisia, mutta mitä oikeastaan voi odottaa kun jättää turvallisen ja hyvän ihmissuhteen intohimon takia?