Erämaaelämää Lapissa. Miten rahoittaa?
Tämän jutun perusteella haluaisin hirveästi itse toteuttaa saman, mutta jäin miettimään, että miten tuon voisi rahoittaa? Pitäisi jotain tuloja kuitenkin olla, tai sitten vain Kelan tuella tai jos olisi kunnolla säästöjä? Tuon jutun Terhi on 61v, eli eläke-ikä on jo lähellä. Jutusta ei käy ilmi, mistä Terhi saa tuloja.
Kommentit (26)
En lukenut artikkelia mutta lappilaisena totean että
-jonkun mainitsemia leipomoja ei ole. Leipä tulee etelästä (Oulusta 😅)
-poro ei ole riistaeläin siinä missä vaikka hirvi. Porolla on omistaja. Ei niitä noin vain ammuskella pakastimeen.
Vierailija kirjoitti:
Ostavatko suoraan maatiloilta ja viljelijöiltä tai jostain muualta kuin tavallisesta kaupasta? Joku leipomo voi myydä säkeittäin 2. laadun leipää?
Ihana luonnonläheinen elämäntapa.
Jos oikeasti erämaahan halajaa, eiköhän se leipä ole syytä leipoa itse, kuten artikkelissa tehtiin. Ei niitä leipomoita siellä kovin tiheässä ole. Äitini on Lapista kotoisin ja siellä ollessaan hakevat usein leipää ohikulkumatkalla "lähileipomosta" eli noin 60 km päästä kotitalolta. Tulisi leivälle hintaa, jos sitä asiakseen lähtisi hakemaan. Eikä siellä mikään muukaan ole kovin lähellä, joten bensaa kuluu helposti melkoisesti "lähistöllä" käydessä.
Toki oikein luonnonläheinen voi viljellä perunat omassa maassa, lähteä metsään, marjaan jaa kalalle paljon vaeltamalla, mutta käytännössä menisi aika hankalaksi. Tunnen joitain tuolla asuvia ja paljon ruokansa luonnosta hankkivia ja saattavat olla monta vuorokautta metsäreissulla, mutta kyllä sinnekin silti yleensä autolla tai moottorikelkalla mennään.
Eikä siellä yleensä ne autot ole ihan halvimpia, koska 40 asteen pakkasessa, kun lähin talo on ties kuinka kaukana, on syytä, ettei se auto jätä tielle. Yhden autottomana asuneen vanhuksen tiedän, mutta moottorikelkka hänelläkin oli ja tuttavien ja sukulaisten kyydillä kulki usein metsälle.
Eli ei siellä ihan mahdotonta elää ole hyvin luonnonläheisesti, mutta kyllä se melkoisesti vaatii. Varsinkin nykypäivänä, kun palveluita ei monissa kylissä ole, kuten oli vielä joskus 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut artikkelia mutta lappilaisena totean että
-jonkun mainitsemia leipomoja ei ole. Leipä tulee etelästä (Oulusta 😅)
-poro ei ole riistaeläin siinä missä vaikka hirvi. Porolla on omistaja. Ei niitä noin vain ammuskella pakastimeen.
Minä olen se itsekin lappilainen, jonka kirjoitukseen tuossa viittaat.
Jos olisit lukenyt jutun, tietäisit että hän leipoo itse. Jauhot tulevat napapiirin eteläpuolelta. Sodankylässä ja Kittilässäkin leivotaan leipää, Kemijärvellä ja Rovaniemellä myös.
En minä porojen metsästämistä ehdottannut, vaan metsästysseuraan liittymistä. Lihaa ei nimittäin saa muuten kuin ostamalla, jos ei ole omia tai perheen poroja, ja itse metsästämällä. Isoa lihaa saa hirvistä.
Ja kyllä, gourmet-ruokaa syödään: metsämarjoja, kalaa (harvemmin punalihaista), riistaa ja eräät myös sieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän jutun perusteella haluaisin hirveästi itse toteuttaa saman, mutta jäin miettimään, että miten tuon voisi rahoittaa? Pitäisi jotain tuloja kuitenkin olla, tai sitten vain Kelan tuella tai jos olisi kunnolla säästöjä? Tuon jutun Terhi on 61v, eli eläke-ikä on jo lähellä. Jutusta ei käy ilmi, mistä Terhi saa tuloja.
No eikö sinulla ole mitään tuloja? Elämäntavasta riippuu, miten paljon sitä rahaa tarvii. Terin tapauksessa ei paljoakaan, koska heillä vahva omavaraisuus.
Ei sinun tarvitse Terin tuloja miettiä, jokaisen pitää hoitaa oma elantonsa tavallaan. Terhin mies nimestä päätellen saamelainen, joten voi olla vaikka poromies. Ainakin kyseiseltä kylältä kotoisin. Terhi voi myös olla vaikkapa sairaeläkkeellä, mistäpä tuota tietää, eikä tarvi tietääkään, kun ei halunnut kertoa.
Rahotustapoja on tietenkin niin monta kuin ihmistäkin. Etätyö, eläke, eräopas, tuet, sijoittaminen, siinä kai ne todennäköisimmät. Myös esim kullankaivuu voisi olla yksi vaihtoehto, mutta ei sieltä helpoimmasta päästä ja vaatii aika paljon osaamista., ennen kuin pääsee yhtään minkäänlaisille tileille.
Joo, noin se varmaan menee jos heillä on omia poroja. Työtön olen tällä hetkellä ja vaikea työllistyä viisikymppisenä. Ei ollut tarkoituskaan udella Terhin tuloja. Aloin vain miettimään miten voisin itse toteuttaa saman. Tuo omavaraisuus juurikin kiehtoo. Pitää alkaa tutkimaan asioita enemmän ja tietenkin se asuinpaikka pitäisi miettiä tarkkaan. Eli joku talo pitäisi ostaa sieltä. Kuten huomaatte, en ole kovin perehtynyt aiheeseen. Ap
Ap
Taloja täältä saa halvalla, mutta rahaa kuitenkin tarvitaan. Jos ei ole omaa poromiestä, niin sitten on metsästettävä itse. Metsästysporukoihin on kyllä mahdollista päästä, varsinkin jos ostaa talon lisäksi isomman metsäpalstan.
Jotenkin tuosta Terhin jutusta tuli mieleen ne eräät Kittilässä käyneet elämäntapaintiaanit. Me tavalliset lappilaiset olemme hyvinkin omavaraisia, emme lennä ulkomaille lomille emmekä Suomessakaan enempää kuin on jokseenkin pakko. Autolla kyllä kuljetaan, kun ei Kutturassa taida paljon julkista liikennettä olla. On se vaan kumma kun ei ketään kiinnosta tulla tekemään juttua vaikka minusta.
No kun ei es tiietä kuka siä oot, kiinnostusta vois olla hyvinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän jutun perusteella haluaisin hirveästi itse toteuttaa saman, mutta jäin miettimään, että miten tuon voisi rahoittaa? Pitäisi jotain tuloja kuitenkin olla, tai sitten vain Kelan tuella tai jos olisi kunnolla säästöjä? Tuon jutun Terhi on 61v, eli eläke-ikä on jo lähellä. Jutusta ei käy ilmi, mistä Terhi saa tuloja.
No eikö sinulla ole mitään tuloja? Elämäntavasta riippuu, miten paljon sitä rahaa tarvii. Terin tapauksessa ei paljoakaan, koska heillä vahva omavaraisuus.
Ei sinun tarvitse Terin tuloja miettiä, jokaisen pitää hoitaa oma elantonsa tavallaan. Terhin mies nimestä päätellen saamelainen, joten voi olla vaikka poromies. Ainakin kyseiseltä kylältä kotoisin. Terhi voi myös olla vaikkapa sairaeläkkeellä, mistäpä tuota tietää, eikä tarvi tietääkään, kun ei halunnut kertoa.
Rahotustapoja on tietenkin niin monta kuin ihmistäkin. Etätyö, eläke, eräopas, tuet, sijoittaminen, siinä kai ne todennäköisimmät. Myös esim kullankaivuu voisi olla yksi vaihtoehto, mutta ei sieltä helpoimmasta päästä ja vaatii aika paljon osaamista., ennen kuin pääsee yhtään minkäänlaisille tileille.
Joo, noin se varmaan menee jos heillä on omia poroja. Työtön olen tällä hetkellä ja vaikea työllistyä viisikymppisenä. Ei ollut tarkoituskaan udella Terhin tuloja. Aloin vain miettimään miten voisin itse toteuttaa saman. Tuo omavaraisuus juurikin kiehtoo. Pitää alkaa tutkimaan asioita enemmän ja tietenkin se asuinpaikka pitäisi miettiä tarkkaan. Eli joku talo pitäisi ostaa sieltä. Kuten huomaatte, en ole kovin perehtynyt aiheeseen. Ap
Ap
Taloja täältä saa halvalla, mutta rahaa kuitenkin tarvitaan. Jos ei ole omaa poromiestä, niin sitten on metsästettävä itse. Metsästysporukoihin on kyllä mahdollista päästä, varsinkin jos ostaa talon lisäksi isomman metsäpalstan.
Jotenkin tuosta Terhin jutusta tuli mieleen ne eräät Kittilässä käyneet elämäntapaintiaanit. Me tavalliset lappilaiset olemme hyvinkin omavaraisia, emme lennä ulkomaille lomille emmekä Suomessakaan enempää kuin on jokseenkin pakko. Autolla kyllä kuljetaan, kun ei Kutturassa taida paljon julkista liikennettä olla. On se vaan kumma kun ei ketään kiinnosta tulla tekemään juttua vaikka minusta.
No kun ei es tiietä kuka siä oot, kiinnostusta vois olla hyvinkin.
Ei paikalliset ole julkkistyrkkyjä. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta lehtijutut tehdään etelästä tulleista, joille tämä meidän tavallinen elämä on niin eksoottista.
Sun pitää tosiaan vähän perehtyä aiheeseen. 😊
Mutta pohjoisessa ja maalla ylipäätään voi elää vähemmällä, jos vaan tyytyy matalampaan elintasoon.
Talot eivät syrjäseudulla ole kalliita. Puilla lämmitetään, vaikka olisi se muukin lämmitystapa, niin säästön vuoksi lämmitetään mahdollisimman paljon puilla. Jos on omaa metsää niin ei tarvi kuin kirveen, vaihtoehtoisesti joku lähistöltä myy niitä halkoja sopuhintaan tai tarjoat vaihtarina jotain muuta tilalle.
Niin kuin tuossa jutussakin, niin yhtenä päivänä lämmitetään leivinuuni (osa lämmitystä sekin) ja leivotaan viikon tarpeiksi. Jälkilämmöllä pyöräyttää jotain haudutettavaa pataa.