Muut eläkkeellä/kuntoutustuella olevat?
Haaveiletteko luksuksesta enää? Itse haaveilen vaikkei rahaa olisikaan ja olen kuntoutustuella mt syistä. Haaveilen uudesta laukusta ja Hermes'n huivista, designer vyöstä jne....ei vaan ole varaa. Normaali perheen äiti olen. Lapsiin menee kaikki rahat. Mies pienipalkkainen. Omaa työtäni hoitoalalla en voi enää tehdä. Pää ei kestä.
Kommentit (9)
Olen aina tottunut kituuttamaan. Mutta aina kuitenkin säästän matkaa varten. Matkan odotus rytmittää elämää kivasti. Ei mene raha bensaan ei tupakkaan. Kukkia ostan itselle joskus. Käyn kunnan salilla.
En pääse haaveistani eroon. Ei koskaan varaa mihinkään juuri laaten takia, en silti kadu. Ovat pahimmassa kulutus iässä. Rahaa menee heidän hemmotteluun. Vähän väliä toinen haluaa rahaa jonnekin ostoksiin tai mäkkäriin tai pitsalle ym. Haluaisin joskus jotain kaunista ja kallista itselleni.
Ap
En minä haaveile luksuksesta enkä elä puutteessa. Ihan hyvä eläke( mulle passaa fine ). Menen töihin osa-aikaisesti, kunhan poika menee ammattikouluun. Tykkään kuitenkin olla töissä ja pidän ammatistani paljon. Ajattelin ihan elämästä nautiskella, matkustella, urheilla ja olla vaan. Jos jotain luxusta niin Korsin kelloista tykkään ja niihin on kyllä varaa, mutta tietenkin järkevämpää on laittaa säästöön se raha. Enemmän olen muutenkin innostunut minimalismista. Nautin nuukailusta ja tavara muutenkin on vain orjuutta. Mieluummin rahat tilillä kuin kiinni roinassa.
En, en tosin ole koskaan ollut roinan perään. Pidän minimalismista, ja ne harvat merkkituotteet joka haluan, säästän ja hankin merkkikirppiksiltä. Pidän leipomisesta ja ruoanlaitosta, joten tässä säästän huimasti. En käytä alkoholia, mutta minulla on koira. Lapset jo aikuisia. Ja ihan rehellisesti; olen ikionnellinen ettei tarvitse enää koskaan mennä oravnapyörään sekoilemaan, vaikka sitten vähän köyhempänäkin.
Vierailija kirjoitti:
En pääse haaveistani eroon. Ei koskaan varaa mihinkään juuri laaten takia, en silti kadu. Ovat pahimmassa kulutus iässä. Rahaa menee heidän hemmotteluun. Vähän väliä toinen haluaa rahaa jonnekin ostoksiin tai mäkkäriin tai pitsalle ym. Haluaisin joskus jotain kaunista ja kallista itselleni.
Ap
Ei kauniin tarvi olla kallista. Avain iloon on kiitollisuus. Ajattele vaikka että olet suht terve ja näet luonnon, näet lasten kasvavan. Lue vaikka kirjoja. Henkinen pääoma ei ole materiasta.
Niin mutta olisin itse mieluusti töissä jos pystyisin ja saisin enemmän rahaa. En pääse haavekuvistani eroon. Matkoista myös haaveilen..
Ap
Minimieläke lapsikorotuksella, mt-syistä kuntsarilla.
Käytän 90% rahani lapseeni ja hänen asioihinsa. Ostan itselleni lähinnä pakolliset jutut, nekin alesta.
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta olisin itse mieluusti töissä jos pystyisin ja saisin enemmän rahaa. En pääse haavekuvistani eroon. Matkoista myös haaveilen..
Ap
Eihän se ole helppoa myöntää että on työkyvytön. Se on kuitenkin vain hyväksyttävä.
Lapset kasvaa nopeasti. Ainakin voit opettaa heille käytännön kotitöitä, jotta pärjäävät elämässä. Se on sijoitus jos mikä.
Muuten, eikö eläkkeellä kun saa tehdä jotain osa-aikatyötä. Siitä voi kysyä kelasta tai työeläkkeen maksajalta.
En haaveile, eivät ole koskaan kiinnostaneet. En edes tiedä niistä mitään. Riittää, kun pääsen joskus pizzalle.