Mitä graduseminaarisi sisälsi ja mitä olisit toivonut sen sisältävän?

Ihan täynnä tyhjää, tästä tosin jo aikaa.

Tsemppiä aloituksellesi kuitenkin.

Shabluuna ihan. Semmoset voimafantasiat siellä.

Esitin graduni tutkimustulokset pitämällä kalvosulkeiset. Opponentti esitti pari irrelevanttia kysymystä. Proffa kysyi kuinka valmiiksi olen graduni kirjoittanut ja onko kellään kysyttävää. Kellään ei ollut, sillä kukaan, proffa mukaan lukien, ei ymmärtänyt gradustani mitään, koska se oli aika puhtaasti biokemian sovellusta. Sitten sanottiin heipat ja jokainen lähti rahoilleen. Aivan riittävä tilaisuus minusta.

Ihan turha oli koko seminaari. Parempi olisi ollut ettei olisi ollut sellaista ollenkaan, vain ne gradun ohjaajan kanssa kahden kesken keskustelut. 

Opponointia niin, ettei opponoitava saanut kommentoida, oli vain kuunneltava, kunnes koko muu ryhmä oli puhunut. Se oli aika mielenkiintoista ja toimivaa. Tutkimuskirjallisuuden ja sen lähteiden (!) jakamista - nämä olivat ne pääpiirteet. Olisin toivonut omassa seminaarissani, että ohjaajatkin olisivat muistaneet meidän tekevän gradua eikä väikkäriä. Oma ohjaajani oli siis ihana ja todella asiantunteva, mutta hänen antamistaan etenemisneuvoista tuli väkisin sellainen olo, että nyt mennään liian pitkälle, enkä saisi koskaan työtä valmiiksi, jos lähden tällekin polulle. Keskustelin toisen saman aihepiirin opettajan kanssa, joka oli samaa mieltä. Tsemppiä omaan seminaariisi!

Oli ihan turhanpäiväinen tilaisuus. Power pointtina pääasiat ja vähän avaavaa hölötystä päälle. Muutama puolivillainen kommentti kuuntelijoilta ja jonninjoutavaa yleistä hymistelyä. Ketä nämä jaksaa kiinnostaa? Eikö kypsyysnäyte ja itse gradu riitä? Se lukee tarkemmin, ketä kiinnostaa.

Mee keskelle keskustaa kailottamaan "semmasi". Kailota siellä megafoniilla gradusi hömpänpömpästä. V*tun geneerinen nokka pystyssä kulkija. 

Monet vastaavat koskien sitä nimenomaista tilaisuutta, jossa omaa gradua käsiteltiin. Aapeen laitoksella on kuiteenkin graduseminaari, jossa köydäön koko vuosi ja jossa oman gradun lisäksi käsitellään gradun tekemistä yleensä ja kaikkien muiden graduja tutkimusuunnitlmista valmiiksi. Onko kellään mitään sanottavaa tällaiseen liittyn?

Vierailija kirjoitti:

Monet vastaavat koskien sitä nimenomaista tilaisuutta, jossa omaa gradua käsiteltiin. Aapeen laitoksella on kuiteenkin graduseminaari, jossa köydäön koko vuosi ja jossa oman gradun lisäksi käsitellään gradun tekemistä yleensä ja kaikkien muiden graduja tutkimusuunnitlmista valmiiksi. Onko kellään mitään sanottavaa tällaiseen liittyn?

Juu, oli meilläkin yhteisiä tapaamisia, mutta ei niistä hyötyä ollut eivätkä ne siksi jääneet mieleen muuten kuin pakollisena "pahana". Todellisen avun sai, kun tapasi ohjaajat ilman muiden opiskelijoiden läsnäoloa. Silloin jäi aikaa syventyä ongelmakohtiin. Opiskelijoita kun näytti lähinnä (täysin ymmärrettävästi!) kiinnostavan oman gradun eteneminen, että pääsisi jo valmistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vastaavat koskien sitä nimenomaista tilaisuutta, jossa omaa gradua käsiteltiin. Aapeen laitoksella on kuiteenkin graduseminaari, jossa köydäön koko vuosi ja jossa oman gradun lisäksi käsitellään gradun tekemistä yleensä ja kaikkien muiden graduja tutkimusuunnitlmista valmiiksi. Onko kellään mitään sanottavaa tällaiseen liittyn?

Juu, oli meilläkin yhteisiä tapaamisia, mutta ei niistä hyötyä ollut eivätkä ne siksi jääneet mieleen muuten kuin pakollisena "pahana". Todellisen avun sai, kun tapasi ohjaajat ilman muiden opiskelijoiden läsnäoloa. Silloin jäi aikaa syventyä ongelmakohtiin. Opiskelijoita kun näytti lähinnä (täysin ymmärrettävästi!) kiinnostavan oman gradun eteneminen, että pääsisi jo valmistumaan.

Miksei niistä ollut hyötyä? Mistä sittn olisi ollut hyötyä - paitsi niistä henkilökohtaisista tapaamisista (koska seminaaria ei kuitenkaan voi muuttaa henkilökohtaisiksi tapaamisiksi joten olisi hyvä kun ne yhteiset tapaamiset ei turhauttaisi kaikkia)?

Ehkä paras anti tuollaisissa on se että on ne tietyt annetut deadlinet, vähän potkitaan eteenpäin. Jos ihan yksinään väsää, on helpompi laiskotella eikä pysy aikataulussa.

Kai ne yleiset ohjeet ihan hyvä on käydä yhdessä, miten viittaukset tehdään jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksei niistä ollut hyötyä? Mistä sittn olisi ollut hyötyä - paitsi niistä henkilökohtaisista tapaamisista (koska seminaaria ei kuitenkaan voi muuttaa henkilökohtaisiksi tapaamisiksi joten olisi hyvä kun ne yhteiset tapaamiset ei turhauttaisi kaikkia)?

Tuossa yllä ne hyödyt jo tulikin: deadlinet ja yhteiset ohjeistukset. Graduun (ja työharjoitteluun) liittyvät yhteistapaamiset olivat lähinnä turhauttavia, kun niissä ei oikein päästä pintaa syvemmälle. Aika ei riitä, eikä ketään kiinnosta istua tuntikausia kuuntelemassa jonkun toisen työn syväanalyysiä. Opiskelijoilla kun on paljon muutakin lautasellaan kuin vain se semma. Jos ne on vain pakko järjestää ryhmämuodossa niin sittenhän ne vain on pakko rämpiä ryhmämuodossa. Sopii suomalaiseen byrokraattiseen ajattelutapaan: näin on määrätty, siispä näin on tehtävä, vaikkei kukaan hyötyisi. Käytäntöähän ei voi muuttaa toimivammaksi, se ei vain käy. 

Kyllä meillä graduseminaareja vetivät professorit, jotka tuskin kyselivät Vauva-palstalta vinkkejä, että minkähän Tylypahkan seminaaria ap on menossa pitämään ja millä meriiteillä? Vai onko yo niin erilainen nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä graduseminaareja vetivät professorit, jotka tuskin kyselivät Vauva-palstalta vinkkejä, että minkähän Tylypahkan seminaaria ap on menossa pitämään ja millä meriiteillä? Vai onko yo niin erilainen nykyään?

Et oo tainnut tulla ajatelleeksi, että proffatkin tekevät joka juttua myös elämänsä ensimmäisen kerran?

Ensiksi pitäisi opiskelijoille selittää mikä on seminaarityöskentelyn tarkoitus. Että siinä ei vaan työstetä omaa gradua vaan ollaan auttamassa myös muita osallistujia. Seminaarissa opitaan myös sitä seminaarin työskentelytapaa menetelmänä.

Ryhmän pitäisi olla tarpeeksi pieni ja se pitäisi saada sitoutumaan työhän ja toisiinsa. Tasa-arvo olisi todella tärkeää.

Esim. mun graduseminaarissa suurin osa oli ihan hiljaa, eivät koskaan edes lukeneet toisten tekstiä. Eli täysin vastoin seminaarin tarkoitusta ja epäreilua niiden opiskelijoiden osalta, jotka tekivät työn.

Tapa valita yksi opponenti per työ on vihoviimeinen kikka, yksi puhuu, ja muut haukottelevat.  Seminaari-istunnoissa olisi hyvä olla sellainen tapa, että jokaisen pitää vuorollaan kommentoida jokaisen toisen työtä eli kaikki lukevat kaikkien muiden tekstiä. Itse vetäjänä antaisin istunnossa ensin opiskelijoiden kommentoida, ja vasta sitten kommentoisin itse tai muut laitoksen proffat tms.

Jos opiskelijan aihe on erikoinen ja vaikeasti ymmärrettävä, kannattaa kysellä tulisiko joku alan väitöstutkija opponoimaan sitä ikaan kuin erikoisvieraana.

Olisi myös hyvä olla joskus alussa sellaista yhteistä sosiaalista aikaa, jossa vaan tutustutaan toisiinsa. Kiinteätä ryhmää on vaikea muodostaa ihmisistä, jotka eivät tunne toisiaan. Vetäjällä on tässä tärkeä rooli, koska hän luo ryhmän ilmapiirin.

Alussa olisi todella hyvä kuten yllä sanoin tähdentää myös seminaarityöskentelyn tarkoitusta ja tavoitteita. Vetäjänä antaisin jonkinlaiset kommentoitiohjeet ja ryhmä voisi keskustella mikä heille sopisi. (Tämä on Suomessa tarpeen, koska joukossa on aina niitä, jotka haluavat vain lytätä toisen työn tai vain kiltteillä). Alussa jos vähänkään suunnittelee seminaaria yhdessä osallistujien kanssa ja antaa heidän keskustella ja päättää jostain asioista, sen pitäisi sitouttaa porukkaa enemmän.

Jos ryhmässä on aika erilaisia graduja tulossa, vetäjän olisi hyvä tehdä niistä jonkinlainen synteesi ja osoittaa mitä yhteistä eri graduilla on. Jos aikaa riittää ja löytyy sopivat aiheet, voisi vielä miettiä voisko teettää jotain ryhmätyötä jossa samantyyppistä gradua tekevät olisivat pari tai ryhmä.

Gradun tekemisessä ongelmana on deadlinet ja se yksintekeminen. Graduseminaarissa olisi tarkoitus asettaa osatavoitteita gradussa, eli deadlinet, 'nyt teet valmiiksi osan se ja se'. Ja jos löytyy kavereita, joiden kanssa on jotain yhteistä työstettävää (vaikka tutkimusmenetelmä tai samaa teoriaa tms.), siitä voi syntyä pidemmänkin ajan yhteistyötä tai vertaistukea, jotka tukevat sitä gradun loppuunsaattamista puolin ja toisin.

Jotain turhaa liibalaabaa erilaisista tieteenfilosofisista lähtökohdista ja tutkimusmenetelmistä, jotka toki on jo käyty läpi menetelmäkursseilla. Harjoituksia aiheista ja menetelmistä, jotka eivät koskettaneet juuri ketään.

Tutkimussuunnitelmien esittämistä ja niiden opponointia sekä töiden esittämistä ja opponoinita. Tylsää ja turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet vastaavat koskien sitä nimenomaista tilaisuutta, jossa omaa gradua käsiteltiin. Aapeen laitoksella on kuiteenkin graduseminaari, jossa köydäön koko vuosi ja jossa oman gradun lisäksi käsitellään gradun tekemistä yleensä ja kaikkien muiden graduja tutkimusuunnitlmista valmiiksi. Onko kellään mitään sanottavaa tällaiseen liittyn?

Meillä taas oli tutkimusmenetelmät kurssi, joka käydään ennen gradun aloitusta. Siellä perehdyttijn yleisesti tutkimusmenetelmiin yms. Asioihin. Sitten laitoksella oli listat alkavista tutkimuksista, joihin haettiin gradun tekijöitä halvaksi työvoimaksi. Kokeet oli pitkälti valmiiksi suunniteltuja. Senkun teit analyysit ym ja kirjoitit gradusi. Voin kuvitella, että humanistisellä puolella tarvitaan yksityiskohtaisempaa ohjausta jos kerran ne tutkimusaihe et itse keksitään.

Vierailija kirjoitti:

Jotain turhaa liibalaabaa erilaisista tieteenfilosofisista lähtökohdista ja tutkimusmenetelmistä, jotka toki on jo käyty läpi menetelmäkursseilla. Harjoituksia aiheista ja menetelmistä, jotka eivät koskettaneet juuri ketään.

Tutkimussuunnitelmien esittämistä ja niiden opponointia sekä töiden esittämistä ja opponoinita. Tylsää ja turhaa.

Miksi turhaa? Eikö syventäminen ole hyväksi vaikka jotain asiaa olisi jo jollain tasolla käytykin läpi? Ja miksi esittäminen ja opponointi on turhaa?

Vierailija kirjoitti:

Ensiksi pitäisi opiskelijoille selittää mikä on seminaarityöskentelyn tarkoitus. Että siinä ei vaan työstetä omaa gradua vaan ollaan auttamassa myös muita osallistujia. Seminaarissa opitaan myös sitä seminaarin työskentelytapaa menetelmänä.

Ryhmän pitäisi olla tarpeeksi pieni ja se pitäisi saada sitoutumaan työhän ja toisiinsa. Tasa-arvo olisi todella tärkeää.

Esim. mun graduseminaarissa suurin osa oli ihan hiljaa, eivät koskaan edes lukeneet toisten tekstiä. Eli täysin vastoin seminaarin tarkoitusta ja epäreilua niiden opiskelijoiden osalta, jotka tekivät työn.

Tapa valita yksi opponenti per työ on vihoviimeinen kikka, yksi puhuu, ja muut haukottelevat.  Seminaari-istunnoissa olisi hyvä olla sellainen tapa, että jokaisen pitää vuorollaan kommentoida jokaisen toisen työtä eli kaikki lukevat kaikkien muiden tekstiä. Itse vetäjänä antaisin istunnossa ensin opiskelijoiden kommentoida, ja vasta sitten kommentoisin itse tai muut laitoksen proffat tms.

Jos opiskelijan aihe on erikoinen ja vaikeasti ymmärrettävä, kannattaa kysellä tulisiko joku alan väitöstutkija opponoimaan sitä ikaan kuin erikoisvieraana.

Olisi myös hyvä olla joskus alussa sellaista yhteistä sosiaalista aikaa, jossa vaan tutustutaan toisiinsa. Kiinteätä ryhmää on vaikea muodostaa ihmisistä, jotka eivät tunne toisiaan. Vetäjällä on tässä tärkeä rooli, koska hän luo ryhmän ilmapiirin.

Alussa olisi todella hyvä kuten yllä sanoin tähdentää myös seminaarityöskentelyn tarkoitusta ja tavoitteita. Vetäjänä antaisin jonkinlaiset kommentoitiohjeet ja ryhmä voisi keskustella mikä heille sopisi. (Tämä on Suomessa tarpeen, koska joukossa on aina niitä, jotka haluavat vain lytätä toisen työn tai vain kiltteillä). Alussa jos vähänkään suunnittelee seminaaria yhdessä osallistujien kanssa ja antaa heidän keskustella ja päättää jostain asioista, sen pitäisi sitouttaa porukkaa enemmän.

Jos ryhmässä on aika erilaisia graduja tulossa, vetäjän olisi hyvä tehdä niistä jonkinlainen synteesi ja osoittaa mitä yhteistä eri graduilla on. Jos aikaa riittää ja löytyy sopivat aiheet, voisi vielä miettiä voisko teettää jotain ryhmätyötä jossa samantyyppistä gradua tekevät olisivat pari tai ryhmä.

Gradun tekemisessä ongelmana on deadlinet ja se yksintekeminen. Graduseminaarissa olisi tarkoitus asettaa osatavoitteita gradussa, eli deadlinet, 'nyt teet valmiiksi osan se ja se'. Ja jos löytyy kavereita, joiden kanssa on jotain yhteistä työstettävää (vaikka tutkimusmenetelmä tai samaa teoriaa tms.), siitä voi syntyä pidemmänkin ajan yhteistyötä tai vertaistukea, jotka tukevat sitä gradun loppuunsaattamista puolin ja toisin.

Minkä ihmeen takia toisia pitäisi kiinnostaa muiden gradut? Varsinkaan jos ne liity toisiinsa millään tapaa? Jokainen kirjoittaa omansa keskittyen omiin tutkimusongelmiin ja sillä hyvä. Hirveästi turhaa ylimääräistä työtä perehtyä toisten työhön. Miten ylipäätään voi kommentoida asioihin, joiden lähdekirjallusuutta ei tunne? Vai meinaatko ettei perehtyminen oman aiheen kirjallisuuteen riitä.?