Onko kateus mielestänne lisääntynyt Suomessa?

On kateus lisääntynyt, ja miten niin pitää olla hiljaa, mielestäni taas esim materiaalilla ja muulla turhanpäiväsellä leijutaan ja yritetään oikein luoda sitä kateutta...

Vierailija kirjoitti:

On kateus lisääntynyt, ja miten niin pitää olla hiljaa, mielestäni taas esim materiaalilla ja muulla turhanpäiväsellä leijutaan ja yritetään oikein luoda sitä kateutta...

Mä ajattelisin, että se on aika pieni vähemmistö, joka nykyään leijuu (tai uskaltaa leijua) materialla. Suurin osa on hiljaa, ettei joutuisi ulos porukoista.

Ap

En ole huomannut, toisaalta en tiedä miten kateellisia ihmiset ovat eri historian aikoina olleet. Eiköhän kateutta ole aina ollut, mutta nykyään on helpompi lähes kenen tahansa vaikuttaa kadehdittavammalta kuin ennen. Instat ja Facet mahdollistavat sen. Somen perusteella voisi luulla, että nykyään elämän tarkoitus on kilpailla pinnallisesta täydellisyydestä, ja ihmiset tuntevat alemmuutta kuvitellessaan, että kaikilla muilla menee paremmin. Ennen someaikaakin on varmasti kilpailtu ja vertailtu, mutta lähiympäristössä. Nykyään vertailukohteena on koko maailma.

Vaikea sanoa. Olen jo sen verran iäkäs, ettei omalla sukupolvellani ole ollut tapana puhua rahasta eikä varsinkaan palkoista. Ei edes työkavereiden kanssa. Nykyisin palkoista puhumista pidetään ihan normaalina ja jopa suotavana, joten johtuisiko kateus vain siitä, että rahasta puhutaan aiempaa enemmän ja avoimemmin? Ehkä ennenkin oltiin ihan yhtä kateellisia, mutta ei vain tiedetty, paljonko joku toinen tienaa?

Ehkä. Mutta mielestäni se johtuu vielä pahemmasta ajattelumallista, eli siitä, että menestyksen pitäisi tulla helpolla ja niille joille se tulee, se tulee työtä tekemättä. Että on ihan ok vähän koristella ceeveetään työnhaussa ja kuka nyt haastattelussa totta puhuisi ja elämä on pelkkää shampanjaa ja silkkilakanoita.

Siis toisaalta oletetaan, että itse pitäisi menestyä nopeasti ja vähällä työllä, kouluttautumatta, kokemusta hankkimatta, ilman riskejä, jne. Ja toisaalta oletetaan, että ne, jotka ovat menestyneet, eivät ansaitse sitä mitenkään, koska ovat kuitenkin menestyneet työtä tekemättä ja riskejä ottamatta. Niinpä loogisesti minun pitäisi olla rikas ja rikkailta voisi hyvin ottaa pois.

Vaan kun se ei oikeasti mene noin. Menestys ei tule ilman työtä ja epäonnistumista ja uutta työtä. Ja takaiskuja tulee ihan varmasti, vaikka tekisi mitä. Ja valta ja vauraus väistämättä lisäävät myös vastuuta, jonka kantajista nyt näyttää olevan kovasti pulaa. Ainakaan mistään poliittisesta puolueesta niitä ei enää löydy.

Onko kateus lisääntynyt? Ei kai se varsinaisesti lisääntynyt, vaan nykyään esim. somen vaikutuksesta ja alati lisääntyvästä ahneudesta ja röyhkeydestä johtuen kateus tulee vain huomattavasti selvemmin esiin. Saatetaan ihan pokkana kysellä toisen tuloja ja varallisuutta, ja todeta, että hyvähän sinun on, anna vähän minullekin, vaikka kateuden kohde raataisi itsensä täysin uuvuksiin. Elämisen normit ovat menneet joillain sekaisin.

Ennen  kateus ilmeni hieman piiloteltuna, eli suurin osa katseli verhojen raosta naapuriensa elämää tarkkaan kaiken merkille pannen, ja valmiina ilmoittamaan jostain yhtäkkisestä muutoksesta vaikka verottajalle tms. Nyt käydään vaikka röyhkeästi "kurkkuun" ja syytellään muita omasta pahasta olosta, jos ei rahat riitä.

Pitäisi todellakin, kuten jo mainittiinkin, köyhälläkin olla luksusmeiningit; velkaannutaan vaikka, jotta se elintaso (tekemättä mitään) saataisiin. Raivokkaana sitten katsellaan, kun kaverilla on, ja itsellä ei. Kuinka monet ihmissuhteet ovatkaan päättyneet ikävästi rahakateuden ja petoksen takia.

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva sukulaiseni valittaa kateellisena, ettei hänellä ole varaa käydä kaukomatkoilla, vaikkei ole koskaan ollut työelämässä, ei edes ennen eläköitymistään. Hänellä ei käy mielessä, ettei hyvätuloisen työssäkäyvän elintaso tarvitse olla sama kuin hänellä, vaan saa olla parempi. Ei yhteiskunta nyt sentään voi kustantaa Thaimaan lomia ihmisille, niin kurjaa kuin se sinänsä onkin.

up

Itsekkyys ainakin