Lue keskustelun säännöt.
7v tytön ADHD ja uhmakkuushäiriö, mikään ei tepsi ja tulen kohta hulluksi
24.07.2019 |
Kun mies otti tabletin pois koska ruutuaika ei onnistunut, heitti isänsä puhelimen ikkunasta. Hajotti telkkarin, kun sanoimme että nyt loppuu elokuvien katselu ja ulos. Heittelee tavaroita, lyö ja puree. Kerran hiipi lyömään jakoavaimella selkään kun täytin tiskikonetta , koska jokin suututti. Mies joutuu turvautumaan holdingiin, eli kiinnipiteylyn viikottain ettei raivotar riko asuntoa. Olemme joutuneet poistumaan tytön käytöksen takia elokuvateatterista, kaupoista, ravintolasta ja huvipuistosta. Kaikki on EIEIEI ja mee pois.
Ei tahdo herätä, ei tahdo pukea, ei tahdo syödä, ei tahdo nukkumaan...
Kun puhumme lääkärille tästä, toistelee mantraa että rajat ja rutiinit ikäänkuin emme muka yrittäisi .
Koulun alku pelottaa hitosti. Esikoulussa oli mm. rynnännyt sukkasiltaan ulos sekä karannut pihalta.
Kommentit (28)
Kai nyt ketä vaan ahdistaa ylijyrkät kontrolloivat isommat ihmiset ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kaikkia asiantuntijoita on jo käytynä? Terapiassa?
Onhan lääkitys? Pahimmassa vaiheessa oli eristäydyttävä kaikesta mukavasta, kun ei kehdannut mihinkään mennä. Tiukat rajat lapselle ja pakko päästä aikuisen välillä tuulettumaan. Raskasta se on.
Tein tuossa poistetun aloituksen siitä, että tyttö rupesi kaupassa mylvimään karkkia ja minun piti poistua kun tuntui että pää hajoaa. Ei auta vaikka selitän sata kertaa kotona että ostamme vain ruokaa, ok.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan lääkitys? Pahimmassa vaiheessa oli eristäydyttävä kaikesta mukavasta, kun ei kehdannut mihinkään mennä. Tiukat rajat lapselle ja pakko päästä aikuisen välillä tuulettumaan. Raskasta se on.
On kokeiltu mutta mikään ei tunnu tepsivän . Tällä hetkellä kolmas lääke käytössä.
Ap
Supernanny-tyyppisesti ammattilainen arkeenne tekemään huomiot ja parannusehdotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanlainen 8v poika. Hänellä lisäksi adhd. Meillä hoitosuhde psykiatrian polilla, mutta mitään konkreettista apua ei olla kyllä saatu. Lähinnä vanhempien ohjausta joka sisältää neuvoja joista mikään ei auta.
Vertaistuki olisi tervetullutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä tukiperhe? Tarvitsette myös aikaa, jolloin saatte olla ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein tuossa poistetun aloituksen siitä, että tyttö rupesi kaupassa mylvimään karkkia ja minun piti poistua kun tuntui että pää hajoaa. Ei auta vaikka selitän sata kertaa kotona että ostamme vain ruokaa, ok.
Ap
Sinä et selkeästi vaan osaa. Sääli lasta.
Tuo "holding" on vain ja ainoastaan fyysistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä määrättiin lopulta neurolepti Ketipinor, jota yleensä käytetään psykoosien hoitoon. Ainoa lääke joka on auttanut, mutta on sillä sivuvaikutuksensakin, nyt lapsi on flegmaattinen ja poissaolevan oloinen.
Yhä useammin mietin , että jos vaan hyppäisi sillalta niin pääsisi tästä paskasta. Tyttökin olisi luultavasti vain tyytyväinen, kun ei enää tarvitsisi hokea että tyhmä äiti mee pois.
Tuntuu että tuo lapsi vihaa minua.
Mies ei luultavammin tajua miten loppu olen ,eikä tiedä että itken salaa suihkussa tai häkkivarastolla.
Mies itse ei ole surullinen vaan pelkästään pinna tiukalla.
Ap
Holding väkivaltaa? Annatko 7v mieluummin hajoittaa koko kodin, hakata pikkusiskoa jne vai pidätkö holdingissa?
Kerro jotain päivärutiineistanne. Ei halua lähteä mihinkään eli onko vain koneella? Entä kaverit , löytyykö yhtään? Harrastuksia?
Hakekaa apua! Tukiperhe tai vastaava, että saat hengähtää!
Vierailija kirjoitti:
Yhä useammin mietin , että jos vaan hyppäisi sillalta niin pääsisi tästä paskasta. Tyttökin olisi luultavasti vain tyytyväinen, kun ei enää tarvitsisi hokea että tyhmä äiti mee pois.
Tuntuu että tuo lapsi vihaa minua.
Mies ei luultavammin tajua miten loppu olen ,eikä tiedä että itken salaa suihkussa tai häkkivarastolla.
Mies itse ei ole surullinen vaan pelkästään pinna tiukalla.Ap
Ei se lapsi varmasti sinua vihaa, mutta hänellä on kauhean olla. Muistan millainen se olo oli itsellä lapsena kun oli tuota uhmakkuutta: häkkiin joutunut, ahdistunut, rajoitettu, vanhempien silmissä vääränlainen. Ja kun en ollut sitä temperamenttiä joka alistuu tai masentuu, laitoin täysillä vastaan. Minua ette määräile, minua ette rajoita! Kuolen ennemmin kuin tottelen! Enkä välitä paskaakaan siitä kelpaanko teille vai en. Näiden uhmakkaiden ajatusten taustalla oli sanoinkuvaamaton ahdistuksen tunne siitä että toivoo ettei olisi edes syntynyt ja kumpa kuolisi pois.
Otan osaa. Olin itse uhmakkuushäiriöinen lapsi ja nyt aikuisena vasta todella tajuan kuinka kovaa se on ollut vanhemmille. Äitini itkikin toisinaan kun ei enää vaan jaksanut muuta. Ja häpesi minua miljoonassa paikassa.
Mulle lopulta vähän helpotti kun antoivat lopulta periksi. Että tee suunnilleen mitä tahdot kunhan et nyt ketään lyö tai potki, ei jaksa tapella. Yllättäen käytökseni parani merkittävästi tuosta rajojen poistosta, vaikka luulisi päinvastoin.