Moni ihmettelee Ed Sheeranin suosiota. Muistatteko One Directionin, New Kids on the Blockin, Backstreet Boysin, Christina Aguileran...

Minä taas ihmettelen sitä mahotonta mouhoamista ja ihmettelemistä. Mitä suositumpi artisti, sitä isompi möly sen suosiosta nousee, ja suuri uniikkien lumihiutaleiden lauma (kinoksen kokoinen) nousee ihmettelemään ja elvistelemään, ettei voi sietää tätä ja tätä artistia, "nevahööd" ja mitä p...aa tämäkin on, ikinä en ole yhtään biisiä kuullut enkä kuuntele (silti tiedetään inhota ja arvostella, hassu juttu). Ja samaan aikaan tämä parjattu artistiressu nauraa matkalla seuraavaan kohteeseen.

Onko se nyt oikeasti niin, että vain se musiikki, jota kuuntelee kaksi hipsteriä tai muuta musiikin suurasiantuntijaa, on hyvää? Vähänkin suosittu on kuraa?

Ja ei, en ole Sheeranin fani, en ole aivan varma, tiedänkö häneltä yhtään biisiä, mutta eiköhän se melkoisen hyvä ole, kun on niin suosittu.

Hyvä ja suosittu on kaksi eri asiaa.

Ihmisille voidaan myydä mitä vain. Miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, jne.

Chritina Aguilera sentään on poikkeuksellisen hyvä laulaja.

Minä tykkäsin Sheeranista jo ennen kuin hän oli valtavirtaa. Hyvää musiikkia ja tavattoman sympaattinen artisti. Puhumattakaan siitä, että hän on kovalla työllä päässyt siihen suosioon missä hän nyt on. Pakkohan tuota on arvostaa. Ei ole mikään musiikkialan koneiston tuote, vaan ihan oma aito itsensä, joka tekee omanlaistaan musiikkia. Eikä ole noussut pissi päähän, häissäkin oli vain 40 vierasta. Arvostan suuresti.

Musiikki on mennyt Bachin, Beethovenin ja Mozartin jälkeen pelkkää alamäkeä...

Ja jossaim vaiheessa Sheeran ahdistui suosiostaan niin, että sulkeutui viikoiksi kotiinsa.

Ja GoTissa vierailunsa jälkeen joutui sulkemaan Instagraminsa kun ihmiset hermostuivat hänen esiintymisestään siinä.

Minä en tunnistanut häntä, ja mietin, että onpas kiva ääni tällä näyttelijällä. Enkä tajua mikä siinäkin nyt oli se öyhötyksen aihe.