Onko muilla ollut sellaista fiilistä, että mikä oikeus minulla on voida hyvin, kun oma isä tekee vanhuuttaan kuolemaa sairaalassa?

Otsikkosi antaa toisenlaisen kuvan kuin aloitus. Niin että onko kyseessä nyt vanhuus vai mielenterveysongelma sun isällä?

Elämä jatkuu.

Seuraavaksi sun oma vuoro kitua/nauttia vanhuudesta. Elämän kiertokulku. Kaikki aikanaan. En viitsinyt edes ap vuodatusta lukea senverta outo, mutta vastasin otsikkoon.

Tavallaan. Toisaalta sääliä lievittää tieto siitä, että elämästä lähtö on kaikkien tie.

Vierailija kirjoitti:

Otsikkosi antaa toisenlaisen kuvan kuin aloitus. Niin että onko kyseessä nyt vanhuus vai mielenterveysongelma sun isällä?

On vanhuus. Ja oireet, joita vaimo suurenteli ja on suurennellut pitkin matkaa olivat fyysisiä. Ja siis mietin vain, että jos isä olisi saanut elää täyttä elämää voimiensa mukaan ja pitää normaalia yhteyttä minuun, niintuntuisiko minusta nyt tältä. Nainen siis oli mustasukkainen suhteessa minuun. Siitäkään ei kannata alkaa vängätä vastaan, ette voi arvioida vaimon mustasukkaisuutta vaan itse olen elänyt myös sen ja tiedän, mitä siihen liittyy. En ryhdy sitä tässä todistelemaan, koska en tullut siitä keskustelemaan.

Isäsi on epätoivoinen, läheisriippuvainen ja kusetettava vanha äijä, joka on omalla toiminnallaan kohtalonsa pedannut. Ei kävisi sääliksi, jatkaisin elämääni eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on epätoivoinen, läheisriippuvainen ja kusetettava vanha äijä, joka on omalla toiminnallaan kohtalonsa pedannut. Ei kävisi sääliksi, jatkaisin elämääni eteenpäin.

Niin, en tosiaan ollut ajatellut, että minun käy isää sääliksi ja kävi. Se on aina sääli ja väärin, jos joku itselle rakas tai tärkeä ihminen löytää kumppanin, joka kohtelee huonommin kun itse kohtelisit.

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Isäsi on kuilemassa ja sinä ihan tosissasi väität, että joku on suurennellut hänen oireitaan ja sillä tavalla saanut hänet kuolemaan? Ei kuule, kyllä se menee niin päin, että ne, jotka vähättelevät toisten oireita ja sillä tavalla estävät näitä saamasta hoitoa, ovat niitä kuoleman jouduttajia,

Ap on siis yrittänyt estää isäänsä saamasta hoitoa oireisiinsa. En yhtään ihmettele!ettei tämä halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Ei ole. Naurettava ajatuskin, mutta mistä syystä olet noin naivi, en voi tietää. Moni ihminen ei voi elää elämäänsä niin kuin haluaisi tai saa suhteesta sellaista, kuin haluaisi. Ei se, että alistuu tai sopeutuu kumppanin vikoihin tarkoita, että ne kvat sen jälkeen oikeutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Kyllä mä haluaisin että mun läheiset sanoisivat mulle, jos näkisivät ulkopuolisina, että elän huonossa suhteessa, jossa mua vedätetään, uhkaillaan, kiristetään tai jopa eristetään omista lapsista ja suvusta. Sitä ei aina itse ymmärrä. -Ohis

Kyllä sinulla on oikeus voida hyvin, vaikka isäsi tekee kuolemaa. 

Kuolemaan liittyy paljon tunteita ja yksi niistä on syyllisyys, jonka kanssa sinä nyt kamppailet. Mietit olisiko pitänyt toimia toisin kuin antaa isäsi naisystävän päsmäröidä. Kuitenkaan et voi muuttaa kenenkään elämää nyt, etkä jälkikäteen. Asiat ovat menneet niin kuin ne ovat menneet!

Kun kuoleman hyväksyy osana meidän jokaisen elämää ja tottuu siihen, että ihmisistä ja asioista joutuu luopumaan ´, myöss hyväksyy sen että nyt voin hyvin ja joku päivä sitten muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Isäsi on kuilemassa ja sinä ihan tosissasi väität, että joku on suurennellut hänen oireitaan ja sillä tavalla saanut hänet kuolemaan? Ei kuule, kyllä se menee niin päin, että ne, jotka vähättelevät toisten oireita ja sillä tavalla estävät näitä saamasta hoitoa, ovat niitä kuoleman jouduttajia,

Ei nyt enää sillä suurentelulla ole väliä, ilmaisin hiukan huonosti itseäni, tarkoitin, että se suurentelu alkoi aiheuttaa haittaa isälle vielä silloin kun hän ei todellakaan tehnyt kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Ei ole. Naurettava ajatuskin, mutta mistä syystä olet noin naivi, en voi tietää. Moni ihminen ei voi elää elämäänsä niin kuin haluaisi tai saa suhteesta sellaista, kuin haluaisi. Ei se, että alistuu tai sopeutuu kumppanin vikoihin tarkoita, että ne kvat sen jälkeen oikeutettuja.

Eli silloin isälläsi on mt-ongelma eli läheisriippuvuus, jos ei ole lopettanut suhdetta vaikka olisi pitänyt. Sekään ei ole sinun ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Kyllä mä haluaisin että mun läheiset sanoisivat mulle, jos näkisivät ulkopuolisina, että elän huonossa suhteessa, jossa mua vedätetään, uhkaillaan, kiristetään tai jopa eristetään omista lapsista ja suvusta. Sitä ei aina itse ymmärrä. -Ohis

Vai ei itse ymmärrä. Justjust. Tasan sen ymmärtää, mutta se miten siitä pääsee pois, onkin se toinen juttu. Jotkut pääsee irti ja jotkut ei. Se on ihan itsestä kiinni mitä tekee.

Sitä suuremmalla syyllä ryhdyt terveemmäksi ja paremmin voivemmaksi. Ei yhteinen surkuttelu ja avuttomuus ketään auta.

Et vaikuta itse ihan henkisesti terveeltä. Varmaan olisi syytä jutella ihan ammattilaisen kanssa noista ajatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi vaikuttaa isäsi valintoihin. Et vaikka ne olisivat sinun mielestäsi olleet vääriä. Et kai sinäkään halua, että kukaan tulee sinulle sanomaan, että sinä elät väärin ja opastamaan kuinka elää oikein. Joten anna olla. Isäsi on elänyt sellaisen elämän, jonka hän on itse halunnut ja valinnut.

Kyllä mä haluaisin että mun läheiset sanoisivat mulle, jos näkisivät ulkopuolisina, että elän huonossa suhteessa, jossa mua vedätetään, uhkaillaan, kiristetään tai jopa eristetään omista lapsista ja suvusta. Sitä ei aina itse ymmärrä. -Ohis

Vai ei itse ymmärrä. Justjust. Tasan sen ymmärtää, mutta se miten siitä pääsee pois, onkin se toinen juttu. Jotkut pääsee irti ja jotkut ei. Se on ihan itsestä kiinni mitä tekee.

Moni narsistin uhri ei ymmärrä olevansa sellainen vaan pitää sitä normaalina elämänä. Sitten kun on vihdoin päässyt repäisemään itsensä irti suhteesta, yleensä jonkun ulkopuolisen avustuksella, ihmettelee että miksi koskaan sellaiseen sairaaseen suhteeseen ryhtyikään. Ja kyllä, narskuja on myös vanhuksissa.

Sä et taida ihan ymmärtää miten Münchausen-syndrooma toimii.