Miksi monilla "nörttimiehillä" on huono itsetunto? (ei vinoilua)

Vierailija kirjoitti:

olin nörtti joka harrasti tietokoneiden koodamista lukiossa ja jos vaikka kysyi luokassa  lähteekö ryhmäni oppilaat kahville niin vastaus oli , että ei halua nyt kahvia, mutta kun katsoi 5 minuutin päästä kahvioon niin olivat siellä ilman minua jne.  Ole siinä sitten itsevarma :D 

Ei millään pahalla, mutta "tietokoneiden koodausta". Miten tietokoneita koodataan? Kysyy koodari, joka on ollut alalla yli 10 vuotta.

Ei olisi kannattanut kiusata/syrjiä.

Katso kadulla minkä näköisten kundien kanssa nätit tytöt kulkee. Vilkaise sitten omakuvaa peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kannattanut kiusata/syrjiä.

Kenen? Miten se niiden kiusaajien elämää enää liikuttaa, jos kiusatulla on huono itsetunto? Päinvastoin, sairaimmat kiusaajathan saavat tuosta nautintoa.

Kiusattu itse on ainoa, joka kärsii siitä, että on kiinni menneisyydessä. Pilaa oman elämänsä. Pilaa oman mahdollisuutensa perheeseen, pilaa oman mahdollisuutensa menestymiseen työelämässä, mahdollisuuden onnelliseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olin nörtti joka harrasti tietokoneiden koodamista lukiossa ja jos vaikka kysyi luokassa  lähteekö ryhmäni oppilaat kahville niin vastaus oli , että ei halua nyt kahvia, mutta kun katsoi 5 minuutin päästä kahvioon niin olivat siellä ilman minua jne.  Ole siinä sitten itsevarma :D 

No mutta nyt et ole enää lukiossa ja koko maailma on täynnä kahviseuraa. Ihmisiä on niin paljon ja niin erilaisia että löydät omat kaverisi varmasti ellet ole jo löytänyt.

Tää on just tätä paskaa.

Ota 10 vuotta turpiin sieltä ala-asteelta, läpi yläasteen ja lukion, vähän hyljeksitään vielä korkeakoulussakin.

Sitten joku v*tun besserwisser piipittää "et ole enää lukiossa, maailma on täynnä kahviseuraa"

Sanotteko noin naiselle joka on saanut mieheltään turpiin 10 vuotta ja viimein otti eron. 

Toivottavasti tajuat joskus nousta tosta suosta.

Noin siis sanot hakatulle kaverillesi joka kärsi perheväkivallasta?

Ei vaan sulle. Älä piehtaroi menneiden kärsimysten muistoissa. Ne on ollutta ja mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Katso kadulla minkä näköisten kundien kanssa nätit tytöt kulkee. Vilkaise sitten omakuvaa peilistä.

Miksi et pidä haluttavana ei-nättiä tyttöä? Miksi nätin tytön pitäisi haluta sinun näköistä miestä?

Olisiko pikemminkin niin, että perustemperamentiltaan ujot, hiljaiset ja introvertit pojat hakevat turvaa ja vertaisseuraa tietokoneista ja virtuaalimaailmasta? Heistä monelta puuttuu alun alkaenkin kyky kommunikoida luontevasti muiden ihmisten, saati vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itsetuntoa nakertaa vanhempana se, kun huomaa, että monilla ikätovereilla on parisuhde ja perhe, itsellä ei. Vanhempien ja opettajien pitäisi olla hereillä näiden sisäänpäinkääntyneiden poikien kanssa ja opettaa heille sosiaalisia taitoja. Valitettavasti on myös niin, että hyvin introverteilla lapsilla on usein samankaltaiset vanhemmat.

Ihan yhtä kauheaa se on tytöille ja pojille. Kouluaikoina viidakon laki ohjasi niin, että myös ne kiusatut nörttipojat hyljeksivät kiusattuja nörttityttöjä koulun kingien suosion toivossa. Eivät lapset pysty parempaan ja teineillä on ihan todistetusti alentunut empatiakyky. Minulla ei ole muuttunut tilanne miksikään koskaan. Ei opiskeluaikoina eikä myöhemmin työelämässä. Olen tehnyt kuten tässä ketjussa on viisastellen kehotettu eli koittanut mennä mukaan porukkaan, pyytää kahville jne. En kuitenkaan mahda muiden ennakkoluuloille mitään enkä sille, että tunnen oloni epävarmaksi ja ulkopuoliseksi. En osaa yhtään "pelata" ja jos joku haluaa olla ilkeä niin minä en huomaa ajoissa. Terapia maksaa ja vie aikaa eikä sen toimivuudesta ole mitään takeita. Tuollaiset jutut ovat vain aika epäempaattisen ihmisen tapa yrittää sammuttaa metsäpalo sumutinpullolla.

Uskoisin, että ongelma on, että olen muista tylsä ja/tai outo, koska olen niin intohimoisen kiinnostunut tietotekniikasta ja matikasta. Olen myös tosi kiltti sekä nuorempana myös hyvin sinisilmäinen ja sekin ärsyttää todella monia. Olen ollut kerran ei it-alan töissä ja työkaverit ovat erikseen etsineet minulle muita työpaikkailmoituksia, jotta pääsisivät minusta eroon ja sanoneet toistuvasti kuinka olen outo ja ärsyttävä. Monet miehet ja naiset, joita samat asiat kiinnostavat (töissä) koittavat lähinnä väitellä (aika aggressiivisesti) ja todistaa kaiken mitä sanon tai teen vääräksi. Se on omalla tavallaan raskasta eli olen aika paljon edelleen yksin. Pelkään ihmisiä jossain määrin ja pysyttelen etäällä, koska en jaksa kauhean voimakasta vihaa, ivaa, ylimielistä käytöstä jne.

Olen naimisissa ja minulla on perhe. Maailmasta on löytynyt tasan yksi ihminen, joka sietää minua ainakin jossain määrin ja se riittää itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kannattanut kiusata/syrjiä.

Kenen? Miten se niiden kiusaajien elämää enää liikuttaa, jos kiusatulla on huono itsetunto? Päinvastoin, sairaimmat kiusaajathan saavat tuosta nautintoa.

Kiusattu itse on ainoa, joka kärsii siitä, että on kiinni menneisyydessä. Pilaa oman elämänsä. Pilaa oman mahdollisuutensa perheeseen, pilaa oman mahdollisuutensa menestymiseen työelämässä, mahdollisuuden onnelliseen elämään.

Minun kiusaajani ovat todennäköisesti jo haudassa tai pahasti alkoholisoituneita. 

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta positiivisena puolena voin tehdä mitä vain 24/7. Se on minun "rangaistukseni" kiusaajilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nörttimiehet ovat kasvaneet dominoivan äidin tossun alla, joten tottakai heillä on huono itsetunto.

Kuule, mies ottaa mallin isästään. Nörttimiesten isät ovat toksisesti maskuliineja vellipeppuja. Eikähän itsetunto kehity, jos runk kaa 24/7 koneen ääressä.

Eihän näillä jännämiesten pojilla mitään isiä ole. Ja mamitkin täällä palstalla ihan avoimesti ilmoittavat että "on hyvä kun teini on kotona, ei niitä kavereita mihinkään tartte". Joku järjen ääni noissa ketjuissa joskus yrittää kertoa, että kyllä ne muutkin harratukset kuin tietokone olisivat hyviä, mutta matamikerho hiljentää sen nopeasti. Eivät nämä mamit oikeasti niistä lapsistaan välitä. Kunhan ovat vain tyytyväisiä ettei tarvitse huolehtia, koneen edessä ei mitään pahaa pääse tapahtumaan. 

En ole ikinä nähnyt tuollaista kommenttia ja olen kuitenkin -valitettavasti- tämän palstan HC käyttäjä. Päinvastaisia olen eli sellaisia joissa on oltu huolissaan liiaksi omassa huoneessaan viihtyvästä pojasta. Huolissani olin aikoinani itsekin, mutta onneksi poika löysi kavereita ja kaverityttöjä ja myös tyttöystäviä eli intensiivinen pelaaminen oli vain ohimenevä vaihe.

Aika heikosti olet sitten noita asiaan liittyviä ketjuja selaillut. Okei, tietenkin liioittelin että lähes kaikki olisivat sitä mieltä, mutta hyvin paljon niitä välinpitämättömiä äitejä on. Luultavasti samat äidit täällä pilkkaavat muutaman vuoden päästä sitä omaa poikaansa "kilttimiehenä" joka tuhosi nuoruutensa ja sitä kautta koko elämänsä istumalla pelikoneen äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pikemminkin niin, että perustemperamentiltaan ujot, hiljaiset ja introvertit pojat hakevat turvaa ja vertaisseuraa tietokoneista ja virtuaalimaailmasta? Heistä monelta puuttuu alun alkaenkin kyky kommunikoida luontevasti muiden ihmisten, saati vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itsetuntoa nakertaa vanhempana se, kun huomaa, että monilla ikätovereilla on parisuhde ja perhe, itsellä ei. Vanhempien ja opettajien pitäisi olla hereillä näiden sisäänpäinkääntyneiden poikien kanssa ja opettaa heille sosiaalisia taitoja. Valitettavasti on myös niin, että hyvin introverteilla lapsilla on usein samankaltaiset vanhemmat.

Ei se ihan näin mene. Luokan huonoimmat sosiaaliset taidot ovat sillä raggaripojalla. Nörttipoikien "ongelmina" on ulkonäkö ja kiinnostus nörttijuttuihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi kannattanut kiusata/syrjiä.

Kenen? Miten se niiden kiusaajien elämää enää liikuttaa, jos kiusatulla on huono itsetunto? Päinvastoin, sairaimmat kiusaajathan saavat tuosta nautintoa.

Kiusattu itse on ainoa, joka kärsii siitä, että on kiinni menneisyydessä. Pilaa oman elämänsä. Pilaa oman mahdollisuutensa perheeseen, pilaa oman mahdollisuutensa menestymiseen työelämässä, mahdollisuuden onnelliseen elämään.

Minun kiusaajani ovat todennäköisesti jo haudassa tai pahasti alkoholisoituneita. 

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta positiivisena puolena voin tehdä mitä vain 24/7. Se on minun "rangaistukseni" kiusaajilleni.

Aika hyvää työkyvyttömyyseläkettä nautit, jos voit tehdä mitä vain. Ja tulkitsen niin, että perhettäkään ei ole. Ikää kuitenkin ilmeisesti on sen verran, ettei siitä koulukiusaamisesta ole vuosia vaan jo vuosikymmeniä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nörttimiehillä on riittävästi rohkeutta kohdata epävarmuudet itsessään ja puhua niistä ääneen? 

Miehet ovat usein pitkästyttäviä juuri siinä, että he luottavat liikaa perinteiseen miehen rooliin ja pelaavat vain järjellä sekä ulkoisilla arvoilla. 

Pelaavat vain järjellä? Tämä onkin asia jota ärsyttävyyten asti rationaaliset nörtit eivät missään nimessä tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista :( Pitäisikö esim. kouluissa aloittaa ohjaamaan tyttöjä juttelemaan myös niiden kilttien nörttipoikien kanssa?

Tai ohjata nörttipoikia juttelemaan nörttityttöjen kanssa. Eipä käynyt hiljaisella tunnollisella kympintytöllä flaksi lukiossa. Yliopistossa sitten rupesi vientiä olemaan.

Just. Flaksi kuitenkin kävi myöhemmin. Luuletko että niillä ujoilla nörttipojilla käy flaksi missään vaiheessa elämäänsä...? Naisten ongelma parisuhteen saamiseen on joka kerta samanlainen: "Oih ja voih! Minua on tultu vuoden aikana iskemään vain kymmenen kertaa!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olin nörtti joka harrasti tietokoneiden koodamista lukiossa ja jos vaikka kysyi luokassa  lähteekö ryhmäni oppilaat kahville niin vastaus oli , että ei halua nyt kahvia, mutta kun katsoi 5 minuutin päästä kahvioon niin olivat siellä ilman minua jne.  Ole siinä sitten itsevarma :D 

Ei millään pahalla, mutta "tietokoneiden koodausta". Miten tietokoneita koodataan? Kysyy koodari, joka on ollut alalla yli 10 vuotta.

Kyllä sinä ymmärsit, mitä tässä tarkoitettiin. Vinkki elämään: lopeta tuollainen viisastelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko pikemminkin niin, että perustemperamentiltaan ujot, hiljaiset ja introvertit pojat hakevat turvaa ja vertaisseuraa tietokoneista ja virtuaalimaailmasta? Heistä monelta puuttuu alun alkaenkin kyky kommunikoida luontevasti muiden ihmisten, saati vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itsetuntoa nakertaa vanhempana se, kun huomaa, että monilla ikätovereilla on parisuhde ja perhe, itsellä ei. Vanhempien ja opettajien pitäisi olla hereillä näiden sisäänpäinkääntyneiden poikien kanssa ja opettaa heille sosiaalisia taitoja. Valitettavasti on myös niin, että hyvin introverteilla lapsilla on usein samankaltaiset vanhemmat.

Ei se ihan näin mene. Luokan huonoimmat sosiaaliset taidot ovat sillä raggaripojalla. Nörttipoikien "ongelmina" on ulkonäkö ja kiinnostus nörttijuttuihin

Usein sosiaaliset taidot ymmärretään jonkinlaiseksi karismaksi ja keskipisteenä olemiseksi, mikä taas erityisesti naisilla juontuu ulkonäöstä ja miehillä fyysisestä voimasta ja uhmakkaasta käytöksestä.

Tykkään kaikista jotka poikkeaa massasta. Parhaita tyyppejä ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nörttimiehet ovat kasvaneet dominoivan äidin tossun alla, joten tottakai heillä on huono itsetunto.

Kuule, mies ottaa mallin isästään. Nörttimiesten isät ovat toksisesti maskuliineja vellipeppuja. Eikähän itsetunto kehity, jos runk kaa 24/7 koneen ääressä.

Eihän näillä jännämiesten pojilla mitään isiä ole. Ja mamitkin täällä palstalla ihan avoimesti ilmoittavat että "on hyvä kun teini on kotona, ei niitä kavereita mihinkään tartte". Joku järjen ääni noissa ketjuissa joskus yrittää kertoa, että kyllä ne muutkin harratukset kuin tietokone olisivat hyviä, mutta matamikerho hiljentää sen nopeasti. Eivät nämä mamit oikeasti niistä lapsistaan välitä. Kunhan ovat vain tyytyväisiä ettei tarvitse huolehtia, koneen edessä ei mitään pahaa pääse tapahtumaan. 

En ole ikinä nähnyt tuollaista kommenttia ja olen kuitenkin -valitettavasti- tämän palstan HC käyttäjä. Päinvastaisia olen eli sellaisia joissa on oltu huolissaan liiaksi omassa huoneessaan viihtyvästä pojasta. Huolissani olin aikoinani itsekin, mutta onneksi poika löysi kavereita ja kaverityttöjä ja myös tyttöystäviä eli intensiivinen pelaaminen oli vain ohimenevä vaihe.

Aika heikosti olet sitten noita asiaan liittyviä ketjuja selaillut. Okei, tietenkin liioittelin että lähes kaikki olisivat sitä mieltä, mutta hyvin paljon niitä välinpitämättömiä äitejä on. Luultavasti samat äidit täällä pilkkaavat muutaman vuoden päästä sitä omaa poikaansa "kilttimiehenä" joka tuhosi nuoruutensa ja sitä kautta koko elämänsä istumalla pelikoneen äärellä.

Mihin äidin olisi sitten pitänyt sinut taluttaa, nyrkkeilykurssille ja terapiaan? Anna nyt täsmävinkkejä tämänhetkisille pelaajapoikien äideille, kun olet jo aikuinenkin.

Kyllä se on sitkeässä tuo teinimaailmankuva, että pitäisi olla monen ihmisen (tytön ja pojan) kiihkeästi ihailema ja tavoittelema hurjimus, tai muuten en ala koko ikänä mitään vaan murjotan ja mulkoilen ketä uskallan (vinkki: naisia). Arvailkoon muut, miks.

Huono itsetunto johtuu huonosta kasvatuksesta, aina.