Lue keskustelun säännöt.
Mielenkiintoista, että ihmiset väittävät kovasti vastaan, kun sanon että hyvät ajat elämässäni on ohi
23.07.2019 |
Helposti väitetään masentuneeksi ja luullaan että haluan olla dramaattinen, kun totean näin. Ja kovasti yritetään väittää, että kyllä se onni voi vielä löytyä ja tulla uusia hyviä aikoja.
Minä puolestaan olen tavallaan tajunnut tosiasiat: sairauteni takia en pysty tekemään asioita, joita halusin tehdä, en pysty tekemään työtä, jota halusin, enkä pysty houkuttelemaan sellaisia kumppaneita, joita halusin. Kipu vaihtelee, mutta se ei poistu koskaan. Ajan kanssa tilanne ainoastaan pahenee, paitsi jos tulee joku uusi hoito, joka pystyy parantamaan minutkin. Miten niin tulee vielä hyviä aikoja? Tietysti jotain hyvää voi vieläkin tapahtua, mutta ei se tarkoita, että koko elämänlaatu ja -tapa jossain vaiheessa muuttuisi minulle mieleiseksi. Ei kivun ja vaivan kanssa eläminen ole kovin hyvää elämää, vaikka miten asiaa yrittäisi kääntää päässään. Minua ei kiinnosta etsiä uusia harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita. Olen ollut sellainen kuin olen ollut koko ikäni ja mieluummin ehkä luovun onnellisuuden yrittämisestä, kuin yritän väkisin muuttaa persoonallisuuteni ja arvoni ihan erilaisiksi. Miksi MUIDEN ihmisten on todella vaikea hyväksyä tätä?
Kommentit (30)
21/30
|
27.07.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Eiköhän kaikilla ole sama juttu? Kaikkihan me vanhennutaan ja tulee heikkoutta, rajallisuutta ja työkyvyttömyyttä. Sulle ehkä vain aikaisemmin kuin muille mutta kaikilla sama asia, siis kaikille niille, jotka ovat sitoneet "hyvät ajat" työkykyyn ja terveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikilla ole sama juttu? Kaikkihan me vanhennutaan ja tulee heikkoutta, rajallisuutta ja työkyvyttömyyttä. Sulle ehkä vain aikaisemmin kuin muille mutta kaikilla sama asia, siis kaikille niille, jotka ovat sitoneet "hyvät ajat" työkykyyn ja terveyteen.
No eihän se ole yhtään sama asia tapahtuuko nuo vanhana tai nuorena. Vanhana raihnaistumista osaa odottaa ja voi olla tyytyväinen, vaikka ei olekaan enää terveyttä, koska joskus on sen terveyden avulla saavuttanut ehkä kokemuksia, perheen, työuraa, kerryttänyt eläkettä että pärjää siellä vanhuudessa ja niin edelleen. Sulla on kyllä harvinaisen vähän suhteellisuudentajua.
Meille on opetettu tiettyjä tapoja toimia, siksi harva viitsii vastata, että joo, kurjaa että menee huonosti ja se vaan tulee pahenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikilla ole sama juttu? Kaikkihan me vanhennutaan ja tulee heikkoutta, rajallisuutta ja työkyvyttömyyttä. Sulle ehkä vain aikaisemmin kuin muille mutta kaikilla sama asia, siis kaikille niille, jotka ovat sitoneet "hyvät ajat" työkykyyn ja terveyteen.
Mitäs sanoisit jos huomenna pääsisit muuttamaan vanhainkotiin kuus-seitsemänkymppisten seuraan? Suurimmalle osallehan se on edessä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Meille on opetettu tiettyjä tapoja toimia, siksi harva viitsii vastata, että joo, kurjaa että menee huonosti ja se vaan tulee pahenemaan.
Kyse ei ole käytöstavoista, vaan ihmiset eivät oikeasti USKO. Ei sekään kai ole hyvien käytöstapojen mukaista suuttua ja ruveta tiuskimaan toiselle ihmiselle, että varmasti asiasi eivät lopullisesti ole huonosti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille on opetettu tiettyjä tapoja toimia, siksi harva viitsii vastata, että joo, kurjaa että menee huonosti ja se vaan tulee pahenemaan.
Kyse ei ole käytöstavoista, vaan ihmiset eivät oikeasti USKO. Ei sekään kai ole hyvien käytöstapojen mukaista suuttua ja ruveta tiuskimaan toiselle ihmiselle, että varmasti asiasi eivät lopullisesti ole huonosti?
mä oon eri mieltä, kyse opitusta tavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikilla ole sama juttu? Kaikkihan me vanhennutaan ja tulee heikkoutta, rajallisuutta ja työkyvyttömyyttä. Sulle ehkä vain aikaisemmin kuin muille mutta kaikilla sama asia, siis kaikille niille, jotka ovat sitoneet "hyvät ajat" työkykyyn ja terveyteen.
Mitäs sanoisit jos huomenna pääsisit muuttamaan vanhainkotiin kuus-seitsemänkymppisten seuraan? Suurimmalle osallehan se on edessä joka tapauksessa.
Niissä on lähes 90 keski-ikä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikilla ole sama juttu? Kaikkihan me vanhennutaan ja tulee heikkoutta, rajallisuutta ja työkyvyttömyyttä. Sulle ehkä vain aikaisemmin kuin muille mutta kaikilla sama asia, siis kaikille niille, jotka ovat sitoneet "hyvät ajat" työkykyyn ja terveyteen.
Mitäs sanoisit jos huomenna pääsisit muuttamaan vanhainkotiin kuus-seitsemänkymppisten seuraan? Suurimmalle osallehan se on edessä joka tapauksessa.
Niissä on lähes 90 keski-ikä
Höpö höpö. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijä oli myös sitä mieltä, että varmasti minäkin löydän vielä sopivan kumppanin. En löytänyt terveenäkään, niin nythän se vasta helppoa onkin
ApMikä on mielestäsi sopiva kumppani? Esim. tämä vaikuttaa joltain palstamiesten tasokommentilta:
"enkä pysty houkuttelemaan sellaisia kumppaneita, joita halusin".
Sopiva kumppani on sellainen, joka kelpaa minulle hyvin ja jolle minä kelpaan. Sellainen, jonka kanssa olemisessa on enemmän plussia kuin seurustelematta olemisessa. En usko tällaisena kelpaavani niille, joiden kanssa itse saattaisin haluta olla, joten kyllä kyse onkin tasoista. Jollekin varmaan kelpaisin vieläkin, mutta onko se sitten sellainen kenen kanssa itse haluaisin olla - tuskin. Ap