Mieheni vanhemmat haluavat meille pahaa?!
Alan olla niin täynnä mieheni vanhempia, jotka selvästi nauttivat jos meillä epäonnistuu jokin tai koemme surua. Vastaavasti jos meillä onnistaa, on se heille jotenkin kovin vaikeaa.
Esim kun vanhin lapsemme sai hymypoika-patsaan ja hyvän todistuksen, sanoivat isovanhemmat lapselle että ei kannata nuin kauheasti yrittää.
Kun lapsemme menestyy esim urheilukisoissa, he eivät joko reagoi mitenkään lapsen iloon tai sitten sanovat jotain "aika typerä laji" tai "meidänkin lapset aina pärjäsi kisoissa".
Kun ostimme ihanan talomme, he sanoivat että asunto on "väärällä puolella" kaupunkia.
Kun sain vakipaikan ja mieheni sai parempi palkkaisen työn, olimme appivanhempien mielestä valinneet uran emmekä ajatelleet lapsia (????).
Kun mökistämme löytyä vesivahinko, molemmat oikein hykerteli ilosta. Samoin muutkin vastaavat jutut saavat heidän suulleen hymyn.
Näitä olisi kerrottavaksi loputtomiin. Surettaa ja ärsyttää!! Mikä siinä on ettei voi vain olla onnellinen tai empaattinen lapsestaan ja hänen perheestään??
Kommentit (24)
Ottakaa vähän etäisyyttä. Tai sanokaa seuraavalla kerralla takaisin. Kaikkea ei tarvitse sietää läheisiltäkään.
On ihmisiä, jotka naittivat toisten murheesta. Millainen mielenmaisema sellaisella ihmisellä on.
Meillä on tismalleen samanlaista!
Yhteydenpito on nykyään minimissä emmekä kerro enää mitään asioitamme.
Meillä kun lapsi menestyi kouluSsa, olin kuulemma huono painostava äiti.
Ja mökillä kasvaa liikaa puita ja auta armias siellä on punkkeja.
Arvoalueella oleva puutalomme on mörskä. Talo pitää olla tiilestä.
Näitä juttuja on loputtomiin.
He sentään kohdistavat tuon teihin molempiin. Meillä oli sitä, että kaikintavoin yrittivät lyödä kiilaa ex-mieheni ja minun väliin. Anoppi ja äitini molemmat vielä ottivat minut väliin omiin torailuihinsa. Lopputuloksena tästä kaikesta oli se, että olin menettää henkeni. Exäni tappamana. Tsemppiä teille, seiskää samassa, (sinä ja mies) rintamassa älkääkä antako iskeä kiilaa väliinne. Kannattaa lopettaa puhuminen appivanhemmille ja ellei sekään auta, katkaiskaa välit heihin kokonaan.
Jatkan vielä...
Mieheni vanhemmat ovat myös todella tarkkoja rahoistaan. He eivät halua kuluttaa meihin senttiäkään.
Kerran annoimme appivanhemmille meidän vanhan pentikin astiaston, koska meillä ei ollut kaappeja missä sitä säilyttää. Kun sitten pyysimme saada astiaston takaisin (uudelle mökillemme), he pyysivätkin siitä maksua?!?! Mieheni ärähti heille, mutta appiukko huusi takaisin ettei heidän koti ole mikään varasto.
Nyt se astiasto on edelleen heidän varaston hyllyllä ja jouduimme ostamaan uudet. Olen niin katkera tästä!!
Mulle appi sanoi että mun täytyy olla tosi tyhmä kun luen tenttiin. Että ei käly vaan koskaan lue.
Tunkivat kutsumatta kylään koko sunnuntaiksi. Meillä muutto takana ja maanantaina monen sadan sivun tentti.
Minä sitten valmistuin. Käly ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä...
Mieheni vanhemmat ovat myös todella tarkkoja rahoistaan. He eivät halua kuluttaa meihin senttiäkään.
Kerran annoimme appivanhemmille meidän vanhan pentikin astiaston, koska meillä ei ollut kaappeja missä sitä säilyttää. Kun sitten pyysimme saada astiaston takaisin (uudelle mökillemme), he pyysivätkin siitä maksua?!?! Mieheni ärähti heille, mutta appiukko huusi takaisin ettei heidän koti ole mikään varasto.
Nyt se astiasto on edelleen heidän varaston hyllyllä ja jouduimme ostamaan uudet. Olen niin katkera tästä!!
No ei toisen koti ole varasto.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä...
Mieheni vanhemmat ovat myös todella tarkkoja rahoistaan. He eivät halua kuluttaa meihin senttiäkään.
Kerran annoimme appivanhemmille meidän vanhan pentikin astiaston, koska meillä ei ollut kaappeja missä sitä säilyttää. Kun sitten pyysimme saada astiaston takaisin (uudelle mökillemme), he pyysivätkin siitä maksua?!?! Mieheni ärähti heille, mutta appiukko huusi takaisin ettei heidän koti ole mikään varasto.
Nyt se astiasto on edelleen heidän varaston hyllyllä ja jouduimme ostamaan uudet. Olen niin katkera tästä!!
Oiskohan tuo jo varkaus. Hmm...
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä...
Mieheni vanhemmat ovat myös todella tarkkoja rahoistaan. He eivät halua kuluttaa meihin senttiäkään.
Kerran annoimme appivanhemmille meidän vanhan pentikin astiaston, koska meillä ei ollut kaappeja missä sitä säilyttää. Kun sitten pyysimme saada astiaston takaisin (uudelle mökillemme), he pyysivätkin siitä maksua?!?! Mieheni ärähti heille, mutta appiukko huusi takaisin ettei heidän koti ole mikään varasto.
Nyt se astiasto on edelleen heidän varaston hyllyllä ja jouduimme ostamaan uudet. Olen niin katkera tästä!!
Ei kai lahjoja pyydetä takaisin vai annoitteko te sen astiaston vain säilytettäväksi? Muun perusteella kehottaisin ottamaan tosiaan etäisyyttä. Meillä onnettomuudeksemme anoppi asuu samalla paikkakunnalla ja olemme ainoat, jotka käyvät häntä edes katsomassa. Muiden yhteydenpidosta on vuosia ja vielä kuitenkn nämä ovat läheisimmät. Näyttää olevan niin, että mitä vähemmän yhteyttä pidetään, sen rakkaammaksi muututaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä...
Mieheni vanhemmat ovat myös todella tarkkoja rahoistaan. He eivät halua kuluttaa meihin senttiäkään.
Kerran annoimme appivanhemmille meidän vanhan pentikin astiaston, koska meillä ei ollut kaappeja missä sitä säilyttää. Kun sitten pyysimme saada astiaston takaisin (uudelle mökillemme), he pyysivätkin siitä maksua?!?! Mieheni ärähti heille, mutta appiukko huusi takaisin ettei heidän koti ole mikään varasto.
Nyt se astiasto on edelleen heidän varaston hyllyllä ja jouduimme ostamaan uudet. Olen niin katkera tästä!!
Ei kai lahjoja pyydetä takaisin vai annoitteko te sen astiaston vain säilytettäväksi? Muun perusteella kehottaisin ottamaan tosiaan etäisyyttä. Meillä onnettomuudeksemme anoppi asuu samalla paikkakunnalla ja olemme ainoat, jotka käyvät häntä edes katsomassa. Muiden yhteydenpidosta on vuosia ja vielä kuitenkn nämä ovat läheisimmät. Näyttää olevan niin, että mitä vähemmän yhteyttä pidetään, sen rakkaammaksi muututaan.
Hee itse ottivat astiaston säilöön varastoonsa kun kerroimme ettei meillä riitä kaapit. Sanoimme selvästi että mikäli ostamme mökin, ne tulevat sinne.
Ap
Meillä taas ne ovat minun vanhempani jotka ovat tollaisia. Miehen vanhemmat ja sisarukset ovat onneksi aivan ihania, ja tukevat meitä kaikessa, eivätkä arvostele mitään :)
Löysin mieheni, niin vanhempani eivät halunneet tutustua häneen. Menimme kihloihin, niin kumpikaan heistä ei kommentoinut mitään, eikä ole edelleenkään kommentoinut, ei edes katsonut sorustani, vaikka kihloihin menosta on jo 3 vuotta. Kun ostimme talon, en viisaana puhunut vanhemmilleni mitään ennen kuin nimet oli paperissa. Vanhempani ajelivatkin sitteni talon ohi ja soittivat perään ja haukkuivat talosta kaiken, vaikkeivät olleet sisällä känyeetkään.
Miehen vanhemmat taas tulivat takaajiksi :)
Toisaalta isosisarukseni kaikkia elämänjuttuja hehkutetaan, ja häntä tuetaan sekä rahallisesti että henkisesti ihan kaikessa. Jos talossansa on joku vikä, yntäävät he pankkikorttinsa kanssa sitä korjaamaan. Hoitavat hänen lapsensa, ja ostavat niillekin kaiken. Kaikki mitä teen on väärin, mieheni ei osaa mitään, ja meidän pitäsi tehdä sitä ja tätä, isosisaruksellekin tehtiin. Niin, he tekivät ja maksoivat, me joudumme tekemään kahdetaan, tai ostamaan ulkopuolelta, johon meillä ei ole varaa, joten joudumme tekemään itse, emmekä kerkeä tekemään kaikkea silloin kun he huomaavat taas uuden puutteen talossamme.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä...
Mieheni vanhemmat ovat myös todella tarkkoja rahoistaan. He eivät halua kuluttaa meihin senttiäkään.
Kerran annoimme appivanhemmille meidän vanhan pentikin astiaston, koska meillä ei ollut kaappeja missä sitä säilyttää. Kun sitten pyysimme saada astiaston takaisin (uudelle mökillemme), he pyysivätkin siitä maksua?!?! Mieheni ärähti heille, mutta appiukko huusi takaisin ettei heidän koti ole mikään varasto.
Nyt se astiasto on edelleen heidän varaston hyllyllä ja jouduimme ostamaan uudet. Olen niin katkera tästä!!
Muuten vanhemmat kuulostavat ikäviltä ja negatiivisilta, mutta tuon astiaston kohdalla olen sitä mieltä, että on tökeröä pyytää lahja takaisin. Itse saattaisin antaa lahjan takaisin, jos joku pyytäisi, mutta tilanne olisi minusta hämmentävä enkä itse kehtaisi pyytää sellaista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä...
Mieheni vanhemmat ovat myös todella tarkkoja rahoistaan. He eivät halua kuluttaa meihin senttiäkään.
Kerran annoimme appivanhemmille meidän vanhan pentikin astiaston, koska meillä ei ollut kaappeja missä sitä säilyttää. Kun sitten pyysimme saada astiaston takaisin (uudelle mökillemme), he pyysivätkin siitä maksua?!?! Mieheni ärähti heille, mutta appiukko huusi takaisin ettei heidän koti ole mikään varasto.
Nyt se astiasto on edelleen heidän varaston hyllyllä ja jouduimme ostamaan uudet. Olen niin katkera tästä!!
Katso sanakirjasta antamisen määritelmä.
Eihän ne astiat ollu lahjoja. Lukekaa ap:n kommentti nro 13!
Lapsilleen heidän menestyksestään kateelliset vanhemmat ovat käsittämättömiä. Paras jättää heidät omaan arvoonsa ja ottaa etäisyyttä eikä turhaan pahoita mieltään.
Tuntuu ihan luonnonvastaiselta että vanhemmat ovat kateellisia jälkikasvulleen. Yleensä kaikki normaalit ja terveet ihmiset toivovat lapsilleen parempaa kuin itselleen ja vähintäänkin tukevat ja kannustavat lapsiaan heidän omissa pyrkimyksissään. Ei noin myrkyllisten ihmisten kanssa kannata olla missään tekemisissä. Vähintäänkin kannattaa sanoa niille suoraan, että tuollainen puhe ja käytös loukkaa ihan todella, että sekö teidän tarkoitus on? Miksi ette halua mieluummin tukea ja kannustaa? Jos ei mene perille niin välien katkaisu on mielestäni ainoa oikea teko asettaa rajat.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ne astiat ollu lahjoja. Lukekaa ap:n kommentti nro 13!
Kannattais kirjoittaa kerralla niin selvästi, ettei muut ymmärrä väärin.
Pitäähän vanhuksillakin jotain huvia olla! :) Unohtakaa moiset höppänöiden puheet.