Lue keskustelun säännöt.
Mieheni vanhemmat haluavat meille pahaa?!
23.07.2019 |
Alan olla niin täynnä mieheni vanhempia, jotka selvästi nauttivat jos meillä epäonnistuu jokin tai koemme surua. Vastaavasti jos meillä onnistaa, on se heille jotenkin kovin vaikeaa.
Esim kun vanhin lapsemme sai hymypoika-patsaan ja hyvän todistuksen, sanoivat isovanhemmat lapselle että ei kannata nuin kauheasti yrittää.
Kun lapsemme menestyy esim urheilukisoissa, he eivät joko reagoi mitenkään lapsen iloon tai sitten sanovat jotain "aika typerä laji" tai "meidänkin lapset aina pärjäsi kisoissa".
Kun ostimme ihanan talomme, he sanoivat että asunto on "väärällä puolella" kaupunkia.
Kun sain vakipaikan ja mieheni sai parempi palkkaisen työn, olimme appivanhempien mielestä valinneet uran emmekä ajatelleet lapsia (????).
Kun mökistämme löytyä vesivahinko, molemmat oikein hykerteli ilosta. Samoin muutkin vastaavat jutut saavat heidän suulleen hymyn.
Näitä olisi kerrottavaksi loputtomiin. Surettaa ja ärsyttää!! Mikä siinä on ettei voi vain olla onnellinen tai empaattinen lapsestaan ja hänen perheestään??
Kommentit (24)
Mulla oli tätä riemua elämässäni 15 vuotta kunnes erosin. Aina tein kaiken väärin, lasten ruoka oli epäterveellistä, mökillä oli liian pitkä nurmikko, halot hakattu väärin, hiekkalaatikko oli ruma. Kerran meni anoppi ja sisusti koko mökin uudestaan, sitten ihmetteli kun emme enää halunneet siellä käydä. Jos kävin juoksulenkillä, olin hullu maratontreenaaja.
Anoppi itse kun istui lepotuolissa ja joi lonkeroa.
Ihan jatkuvaa arvostelua, se vei kaikki voimat. Omalla mökillä olisi pitänyt elää kuten he elivät.
Meidän lapset osasivat jo pienenä käytöstavat ja osasivat istua paikoillaan pöydässä, silti saatiin haukkuja.
Tyttärensä sitä vastoin teki aina kaiken oikein, vaikka lapset syövät hamppareita ja ovat tietokoneella/ puhelimella joka aterialla.
Tytär ei ole koskaan yhtään työpaikkaa itse hommannut eikä kovin pidetty työssään ole, silti on niin taitava ja etevä. Vastaa mielenterveyspotilasta oikeesti todellisuudessa.
Tuhat kiloa lähti harteilta kun tuosta suvusta erosin. Nyt lähes aikuiset lapseni kertovat, että meininki edelleen sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te tällasia tyyppejä edes löydätte? Jos tuollaiset vanhemmat ovat ihmeen kaupalla saaneet kasvatettua viehättävän lapsen, jonka kanssa välttämättä haluatte avioitua, suosittelen muuttoa Australiaan.
Myrkylliset vanhemmat ovat surkea kohtalo lapselle.
Mun miehellä on sellaiset. Muka-kehutaan ja lirkutellaan aikuiselle lapselle. Mutta todellisuudessa vedetään koko ajan mattoa jalkojen alta. Eikä vielä aikuinenkaan poika halua nähdä pahaa vanhemmissaan, mikä toki on ihan ymmärrettävää.
Tiedän tällaisen ilkeän parikunnan myös - heille heidän lapsensa ei kerro yhtään mitään elämästään ja käyvät todella harvoin kylässä ja sekös heitä sapettaa!!