Mitä jatkossa tehdään harmaantuvalle Suomelle?

Perheiden ja sukujen rooli nousee jälleen keskeiseksi, kun yhteiskunta ei pysty hoitamaan vanhuksiaan. Lapset ottaa mummot ja papat asumaan, ja tulee ”päiväkoteja” vanhuksille, joihin heidät voi viedä päiväksi, kun itse on töissä.

Vierailija kirjoitti:

Taakanjako. Sanoilla luodaan sosiaalista todellisuutta. Koska tulijoista tuli taakka? Heidän piti olla pelastus.

Tulijoista tuli taakka, kun Katainenkin rupesi harmaantumaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Se maahanmuuttojargonikaan ei enää ole uskottavaa.

Eräät ovat edelleen uskossaan vahvoja.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ottaa mummot ja papat asumaan

Höpöhöpö!

Vierailija kirjoitti:

Nähdäkseni realistisia vaihtoehtoja on kaksi: Eläkeiän nostaminen tai eläkkeiden raju leikkaaminen.

Työeläkemaksujen korottamisella ei pitkälle päästä, kun työläisiä on niin vähän suhteessa vanhuksiin, että niistä pitäisi nostaa ihan tajuttomasti, ja se taas heikentää työllisyyttä, mistä on muuten vaan harmia taloudelle.

Itse näen että kaikkien kannalta kivuttomin vaihtoehto olisi eläkeiän nosto 3-5 vuodella. Toki työkyvyttömyyden varjolla eläkkeelle voisi päästä aiemminkin, ja viimeiselle viidelle työvuodelle voisi olla jotain puolimuotoratkaisuja.

Ei sekään mikään helppo vaihtoehto ole, ja varmasti olisi ikävä monelle, mutta koen että se on huonoista vaihtoehdoista paras.

Kumpikin on jo tapahtunut: eläkeiän nosto ja eläkkeiden leikkaus. Eipä tietenkään koske nykyeläkeläisiä vaan meitä tulevia. Jään oitis työttömäksi, jos eläkeikää vielä nostetaan ja eläkkeitä pienennetään. Minulla on muutakin tehtävää tässä elämässä kuin rahoittaa nykyisiä ylisuuria eläkkeitä. Miksi eläkkeitä ei leikata heti? Myös nykyisiltä eläkeläisiltä ja laiteta samalla eläkekattoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ottaa mummot ja papat asumaan

Höpöhöpö![/

Just. Höpön höpön. En ainakaan lähden minä eikä miehenikään lasten luokse asumaan.

Yksi asuu Amerikassa, nuorimmalla on 2 alle 3 vuotiaat lasta. Päivä jaksettaisiin niiden pienten menemistä seurata ja sitten alkaa jo pumpusta ottamaan. Ollaan molemmat 70 kymppis

Omakotitalo ei varmana mene kaupaksi, pakko tässä on kituuttaa olla ja eläke tuli ja meni kun näitä maksuja maksellaan asumisesta.

Ja mihin hitokseen me kotoamne lähettäis ? Minun isä pääsi sinne vanhainkotiin 95 vuotiaana höperönä, aina siihen asti sanottiin että kun istuu itse ja on hyväntuulinen nauravainen vanhus, niin pärjää kotona. Eli 2,5 kk ja sitten nukkui pois. Me lapset oltiin jo hoidettu häntä 10 vuotta ja oltiin aivan finaalissa hänen kanssaan viimeiset 3 vuotta.

Talvella kävi alkkareissa rollaattorilla, paljain jaloin R kioskilla ostamassa lottokupongin. Mutta ei muistanut enää mistä oli tullut. 100 metriä matkaa ja eksyi taas kerran. Lukkojen taakse laitettiin ettei karkaile ulos. Ja vaikka mitä muutakin tapahtui. Aina jotain ihan kahelia.

Hänen kuolemasta on nyt 3 vuotta, joten .......... on tämä tätä päivää ja kaikki siellä vanhainkodissa olivat lähdön partaalla, kuolemassa pois. Kunhan saivat isän rahat ylläpitoon, sinne ne kaikki upposi. 80 % eläkkeestä.

Rajat kiinni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se raha menee tärkeämpiin kohteisiin -- tiedät kyllä minne. Siitä ei kuitenkaan sovi puhua.

Suomi on hyväksynyt euroopan taakanjaon

Sehän on itsestäänselvyys. Esimerkillisenä alamaisena Suomi on todennäköisesti vaatinut itselleen lisää kiintiöitä.

Ei varmaan mitään ellei vanhusten omaiset ota vastuuta omista vanhemmistaan.

Kyllä aikaisemmin oltiin kuitenkin kiikuttamassa isovanhemmille omia lapsia ja lemmikkejä, hoitoon kun itse pitää päästä bailaamaan tai lomalle, mutta mitään ei olla valmiita tekemään omien vanhempiensa eteen. Odotetaan vain innolla milloin hoitokodista ilmoitetaan vanhuksen menehtymisestä, niin päästään perinnöstä riitelemään.

Vanhusten pitäisi olla tylympiä jälkeläisilleen ja tehdä selväksi, että seurakunta saa perinnön jos ei keidän hoitaminen kiinnosta.

Toistuvat käristyskupolit korjaavat heikkokuntoisimmat pois.

Vierailija kirjoitti:

Rajat kiinni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se raha menee tärkeämpiin kohteisiin -- tiedät kyllä minne. Siitä ei kuitenkaan sovi puhua.

Suomi on hyväksynyt euroopan taakanjaon

Sehän on itsestäänselvyys. Esimerkillisenä alamaisena Suomi on todennäköisesti vaatinut itselleen lisää kiintiöitä.

Varmaan haluaa lisää par ta lap sia eikä esim. naisia tai oikeita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan mitään ellei vanhusten omaiset ota vastuuta omista vanhemmistaan.

Kyllä aikaisemmin oltiin kuitenkin kiikuttamassa isovanhemmille omia lapsia ja lemmikkejä, hoitoon kun itse pitää päästä bailaamaan tai lomalle, mutta mitään ei olla valmiita tekemään omien vanhempiensa eteen. Odotetaan vain innolla milloin hoitokodista ilmoitetaan vanhuksen menehtymisestä, niin päästään perinnöstä riitelemään.

Vanhusten pitäisi olla tylympiä jälkeläisilleen ja tehdä selväksi, että seurakunta saa perinnön jos ei keidän hoitaminen kiinnosta.

Varmaan joillakin noinkin. Mun vanhemmat oli omien lasteni ollessa pieniä jo niin vanhoja ja isä niin huonokuntoinen (äiti hänen omaishoitajansa), että meidän lapset on olleet isovanhemmilla ehkä 5 kertaa hoidossa, eikä koskaan yötä, vaan ainoastaan hätätapauksessa korkeintaan muutaman tunnin. Miehen vanhemmat taas eivät ehtineet muilta kiireiltään aina edes käymään, saattoi hyvinkin mennä puoli vuotta, etteivät käyneet ollenkaan, vaikka välimatkaa on vain reilut 50 km. Oli paljon harrastuksia, reissasivat, kävivät tansseissa, kulttuuririennoissa, kylpylöissä ja ulkomaanmatkoilla. Muutaman kerran pyysin apua, mutta aina oli joku este: ei voida tulla, kun on bingosunnuntai, ei voida tulla kun on ystävän nimipäiväkahvit, ei voida tulla kun telkkarista tulee lemppariohjelma jne. 

Tästä huolimatta hoidetaan nyt äitiäni ja mieheni vanhempia, isäni on jo kuollut. Äitini luona käyn joka päivä ja huolehdin käytännössä kaikista asioista, kotihoito käy aamulla ja illalla antamassa lääkkeet, muun teen minä. Olen hakenut äidille lisää apua kotihoidosta, mutta sitä ei ole myönnetty, koska äiti pärjää niin hyvin. No pärjää tietysti, kun minä teen kaiken ja vielä soitan pari kertaa päivässä ja muistutan esim. syömään ja näin kuumalla juomaan vettä. Äidillä on monia sairauksia, huono kuulo ja liikuntakyky sekä muistisairaus. Usein hän ei tiedä edes on.

Appivanhemmillekin apu kelpaa nyt oikein hyvin. 1-2 kertaa viikossa käydään heidän luonaan ja on hommattu kaikki palvelut, mitä voi saada tässä vaiheessa. Valituksen aiheitakin heillä on; meidän lapset käy liian harvoin. No miksi kävisivät kovin usein, kun ei heillä ole isovanhempiinsa muodostunut mitään suhdetta. 

Ja perintöä ei ole tulossa, äitini asuu vuokralla ja rahaa on pankissa ehkä 10 000, joka jaetaan usemman kesken, jos siitä kulujen jälkeen jotain jää. Appivanhemmat omistavat pienen, vanhan kerrostalokaksion kuihtuvassa kylässä ja onnellinen saa olla, jos sen saa sitten joskus myytyä. Säästöjä ei ole kuin "hautajaisrahat", kuten itse ovat asian ilmaisseet. Ja sielläkin on monta jakajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan mitään ellei vanhusten omaiset ota vastuuta omista vanhemmistaan.

Kyllä aikaisemmin oltiin kuitenkin kiikuttamassa isovanhemmille omia lapsia ja lemmikkejä, hoitoon kun itse pitää päästä bailaamaan tai lomalle, mutta mitään ei olla valmiita tekemään omien vanhempiensa eteen. Odotetaan vain innolla milloin hoitokodista ilmoitetaan vanhuksen menehtymisestä, niin päästään perinnöstä riitelemään.

Vanhusten pitäisi olla tylympiä jälkeläisilleen ja tehdä selväksi, että seurakunta saa perinnön jos ei keidän hoitaminen kiinnosta.

Minulla ei ole lapsia eikä lemmikkejä. En varmasti käyttänyt isovanhempiani mitenkään hyväksi, 2 heistä kuoli ennen 18-vuotispäivääni, ja kolmas eli ehkä 21-vuotispäivääni asti. Yksi mummo eli noin minun 44-vuotispäivääni asti, mutta lapsuuden jälkeen tapasin hänet ehkä kourallisen kertoja, mitään rahaa yms. en ole häneltä saanut. Äitini kuoli suht nuorena. Isä elää, mutta asiat on hänellä ihan hyvin alle 80-vuotiaana. Ei isältä ole mitään perintöä tulossa, ja sitä paitsi ateistina hän ei ole pätkääkään kiinnostunut seurakunnasta.