Onko kumppanin sukua tavattava?
Mietin asiaa aina silloin tällöin onko puolison sukua tavattava ollenkaan. Olemme molemmat aika rauhallisia luonteita ja viihdymme hyvin kahdestaan ja yksinkin. Asiasta on käyty keskusteluja ja molemmille meistä on ok olla näkemättä kummankaan sukua. Minä näen omia vanhempia ja sisaruksia ja mies omiaan, mutta emme ota toista mukaan tai pakota tulemaan. Olen ennen käynyt miehen vanhempia ja sisaruksia tapaamassa, useitakin kertoja ja en vaan koe mitään yhteenkuuluvuutta. Suurin osa ajasta aina mene hiljaa istuen ja pönöttäen jota voi tehdä kotonakin. Olemmeko aivan kamalia jos elämme tällä tavalla?
Kommentit (4)
Kyllähän se nyt hyviin tapoihin kuuuu, että aina silloin tällöin tapaa myös puolison läheisiä eikä vain omia. Kannattaa ottaa selvää esim. siitä, mistä puolison vanhemmat ja / tai sisarukset ovat kiinnostuneet, niin kyllä sitä löytyy sitten jutun juurta. Eikä sen keskustelun aina tarvitse olla niin kovin korkealentoista, ihan arkisista asioita voi jutustella.
Sukulaisia voi tavata muuallakin kuin kotona. Esimerkiksi puistoissa, kahviloissa, eläintarhassa, teatterissa, elokuvissa, liikunta- tai musiikkiharrastuksen parissa. Jos löytyy jokin yhteinen mielenkiinnon kohde niin sitä sitten. Keskustelukin sujuu paremmin. Mikään pakko ei tietenkään ole sukulaisia tavata mutta onhan se ihan mukava edes pari kertaa vuodessa tavan vuoksi tavata lähimpiä sukulaisia.
Jos te olette aviossa, niin sitten kuuluu tavata. Ei välttämättä kovin usein mutta jonkun kerran vuodessa kuitenkin. Kuuluu ihan peruskäytöstapoihin.
Ihan ok tehdä noin.