Tiedättekö ihmisiä joilla ollut huono lapsuus/nuoruus mutta ovat silti menestyneet myöhemmin?

Voit saada lottovoiton/ihanan puolison/hienon talon tai voit olla saamattakin. Se tekee tästä mielenkiintoista.

Tiedän.

Oma äitni oli alkohlistivanhempien tytär, joka joutui jättämään koulut kesken kun isä joutui vankilaan, eikä ollut varaa maksaa lukiokirjoja. Sitten synnyin vielä minä vaikeuttamaan asioita. Äiti palasi kouluun kun minä menin yläkouluun, kävi lukion ja amkin, on tehnyt ihan hyvän uran haluamallaan alalla ja elää tyytyväisenä nyt.

Määrittele menestys? Toisaalta, jokainen määrittelee sen itse ja omista lähtökohdistaan.

Jos ajatellaan uraa, mammonaa tms niin en ole kummoisesti menestynyt, mutta toisaalta taas olen, koska olen opiskellut itselleni ammatin, on vakituinen työ, on kohta maksettu oma koti, on avioliitto ja ns ydinperhe jossa kaksi kohta aikuista lasta jne. Ja nehän ne on niitä tärkeimpiä asioita+terveys. Eräs asia on jossa koen menestyneeni erityisen hyvin, nimittäin se, että lasteni ei ole koskaan tarvinnut pelätä vaikkapa väkivaltaa tai nähdä juopottelua, sen kierteen minä katkaisin. Ja koko heidän elämänsä ovat kuulleet päivittäin, että rakastan, sitä en itse kuullut koskaan.

Paskasta ja tyhjästä ponnistin siis, ilman mitään tukea kotoa, edes pois muuttaessani ollessani 17v. Väkivaltaa kokeneena, fyysistä ja psyykkistä, vuosikausien ajan.

N42

Ja 3 lisää, että omiani tuen ja autan aina ja kannustan opiskeluun, lukiossa nyt kumpikin.

~3~

Tiedän oman poikani.On nyt 42-vuotias ja saanut kivan puolison ja lapsia.Elintasoa voisi sanoa varakkaaksi.Reipastui vähän yli kaksikymppisenä ja otti opiskelun ja työnteon tosissaan.Hänen isänsä (ex-mieheni)alkoholisti pojan lapsuudessa ja on edelleen.Tsemppiä sinulle aloittaja!

No, itse olen kai menestynyt, kun olen suorittanut yliopistotutkinnon, pärjännyt hyvin työelämässä ja saanut hyvän miehen ja ihanat lapset.

Perhetaustani: alkoholisoitunut isä, joka joi itsensä ulos työelämästä, kun olin n. 10 v ja narsismiin taipuvainen äiti.

Kodin peruina sain huonon itsetunnon ja vähänlaisesti luottoa siihen, että kyllä se elämä kantaa. Opiskeluajoista saakka olen ollut mielialalääkityksellä ja ihmisten kanssa olen edelleen varautunut ja poden ajoittain huonommuuden tunnetta. Mutta ihan normaalia elämää olen pystynyt elämään.

Tiedän nuoruudestani naisen, jonka perhetilanne ei nyt mitenkään ihan kauhea ollut: Äidin uskottomuutta lukuunottamatta ja taisi äiti olla vähän narsistikin, mutta isä oli tukemassa ja järkevä.

Tää eli ihan hirveen nuoruuden. Kokeili kaikkea ja poissaoloja tuli koulusta. Lukion meni läpi suunnilleen juuri ja juuri suorittamalla opintoja pelkästään kokeeseen osallistumalla.

Nyt on aikuisena todella menestynyt ja hyväpalkkainen. Koki lukion 3:lla ennen yo-kirjoituksia jonkin valaistuksen ja alkoi pänttäämään.

Lauri Rapala. Rapala-yhtiön perustaja. 

On niitä vaikka kuinka paljon, mutta tästä luin viimeksi. 

Lauri Rapala oli kiertokoulun käynyt, vaimonsa avulla lukemaan ja kirjoittamaan oppinut sekatyömies, joka hankki perheelleen elannon metsä- ja peltotöissä. Hän ryhtyi kalastajaksi, kun muut työt loppuivat.

...

Varsinaisen paukun päivämäärä on kuitenkin 17. elokuuta 1962. Silloin Yhdysvalloissa ilmestyi kaikkien aikojen myydyin Life-lehti, jonka kansijuttu käsitteli vasta kuollutta Marilyn Monroeta. Samassa numerossa oli ylistävä artikkeli Rapalan vaapuista otsikolla ”Uistin, jota kala ei voi ohittaa”. Suurelta osin käsintehtyjen vaappujen vuosituotanto oli tuolloin noin 200 000. Muutamassa viikossa niitä tilattiin kolme miljoonaa.

Joo, eräs paskoista lähtökohdista tullut on nyt kansanedustaja kolmekymppisenä.

Tiedän itseni. Lapsuuden pimeimmät vuodet oli ihan painajaismaisia, en mene yksityiskohtiin, koska ne on helposti tunnistettavia. Nyt 30 vee, välit poikki perheeseen, vuosien terapia takana, mielekäs ok palkattu työ, parisuhde, tytär, ystäviä ja harrastuksia. Kaveriani on isä käyttänyt hyväksi ja sama tilanne muuten, mutta terapia vielä kesken eikä ole lasta. Että kyllä tämä mahdollista on. Tsemppiä sinne <3

Up

Tulet jos päätät niin, kaikki on kiinni sinusta ei sinun menneisyydestäsi. Itsellä nuoruus ei ollut parhaimmasta päästä. Monta vuotta perheväkivaltaa mikä päättyi moneen oikeuden käyntiin juuri ennen kuin täytin 18 oikeuden käynnit veivät voimat jolloin lensin lukiosta pihalle tämän jälkeen elelin mieli maassa 2vuotta vain peruskoulun käyneenä ja takataskussa vain niin sanottu huonomenneisyys. Yhtenä päivänä sitten tajusin että kaikki on Minusta kiinni ei menneisyydestä olen päätynyt tähän pisteeseen missä nyt olen: opiskelen nykyään yliopistossa, elän onnelisessa parisuhteessa ihanan miehen kanssa, pyöritän omaa yritystä ja olen menestynyt harrastukseni parissa. Menneisyys ei estä sinua kun hyväksyt sen ja päätät jatkaa elämää uskomalla itseesi ja unelmiisi.... Menneisyys ei määritä sinua sinä määrität itse itsesi