Hiljaiset ihmiset, uskallatteko olla hiljaisia muiden seurassa?

Meidän neuvotteluhuoneessa on oikein lappu että hyvään tapaan kuuluu olla

avoin ja puhelias kun on palaverissa. Siksi nykyjään vain ahistaa.. Ihan vain tuon lapun takia jonka joku ekstrovertti on sinne laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Meidän neuvotteluhuoneessa on oikein lappu että hyvään tapaan kuuluu olla

avoin ja puhelias kun on palaverissa. Siksi nykyjään vain ahistaa.. Ihan vain tuon lapun takia jonka joku ekstrovertti on sinne laittanut.

Tuonkin voisi sanoa ilman "vihaa" ja piikittelyä rivien väleissä. Esim. "Keskitythän palaveriin, kaikki ideat ovat sallittuja ja kaikki saavat sanoa oman näkökulmansa. Paras päätös syntyy yhdessä".

Meitä hiljaisia kohdellaan kuin spitaalisia. Kyllä se on kamalaa olla hiljainen, kun kaikki pitää pel llenä. T. 44-v valkoinen heteromies

Vierailija kirjoitti:

Meitä hiljaisia kohdellaan kuin spitaalisia. Kyllä se on kamalaa olla hiljainen, kun kaikki pitää pel llenä. T. 44-v valkoinen heteromies

Itse en käy missään, enkä ole kenenkään kanssa tekemissä, koska olen hiljainen, en halua pilata muiden päivää. Miksei hiljaisia ihmisiä vaan viedä saunan taakse, niin pääsee niistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Supattelen yksikseni tosi hiljaisella äänellä.

Nykyisin on paljon yksin ääneen puhujia, jotka eivät piittaa siitä kuuleeko joku sivullinen heidän selittävän kovaan ääneen omia asioita. Tai siltä se ainakin usein näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ei se uskalluksesta ole kiinni. Olen aina hiljainen muiden seurassa, kaikki kyllä huomaavat.

Entäs jos joku yrittää varta vasten jututtaa sinua ja kyselee mahdollisimman kohteliaasti mistä sinä mahdat olla kiinnostunut. Kai on sentään olemassa joku elämän alue tai harrastus mistä ujompikin ihminen haluaa puhua. Jos ihminen ei sano mitään, niin mistä se toinen voi päätellä mitä sen toisen päässä liikkuu.

Jokainen saa olla juuri sellainen kuin on!

Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla. On töykeää ja itsekästä pakottaa tai vaatia muita olemaan tietynlaisia - pakottaa normiin.

-taikka "pakottaa" normista poikkeavaksi? sellaiseksi kuin vaikka itse on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Supattelen yksikseni tosi hiljaisella äänellä.

Nykyisin on paljon yksin ääneen puhujia, jotka eivät piittaa siitä kuuleeko joku sivullinen heidän selittävän kovaan ääneen omia asioita. Tai siltä se ainakin usein näyttää.

Puhun itsekseni paljon kotona ja nyt kauhukseni olen huomannut, että olen alkanut puhumaan itsekseni myös töissä ja ihmisten ilmoilla. Pidetäänköhän minua hulluna. Näin se mielenterveys menee pikkuhiljaa, kun minullakaan ei ole mitään ihmissuhteita ja ihmisen on pakko puhua, niin sitten sitä puhuu itselleen.

Olen hiljainen, enkä puhu isommassa porukassa yhtään mitään. Kuuntelen sujuvasti, mutta en koe tarpeelliseksi puhua yhtään mitään, ellei mulla nyt ole puheena olevaan asiaan mitään kertakaikkisen tyhjentävää sanottavaa. Em. syystä mua pidetään omituisena, mutta se ei haittaa. Antavatpa olla rauhassa. Inhottavinta on se, jos joku alkaa kyselemään, että: "Miksi sä olet niin hiljainen?". Silloin tekis mieli kysyä, että "Miksi sä olet niin äänekäs?".

Uskallan, mutta tajuan, että se on liikaa joillekin ja joissakin tilanteissa. Tilannetajua tarvitaan ja hyviä käytöstapoja.

Puhun itsekseni paljon kotona ja nyt kauhukseni olen huomannut, että olen alkanut puhumaan itsekseni myös töissä ja ihmisten ilmoilla. Pidetäänköhän minua hulluna. Näin se mielenterveys menee pikkuhiljaa, kun minullakaan ei ole mitään ihmissuhteita ja ihmisen on pakko puhua, niin sitten sitä puhuu itselleen.

:DDD

Tutussa seurassa uskallan olla hiljaa. Jos menen uuteen porukkaan, ( töihin tms.) tunnen painetta avata suuni mahdollisimman nopeasti, ja esittää hetken aikaa puheliasta, koska hiljaisen rooli on myöskin todella raskas taakka. Jos olen hiljaa liian pitkään, porukka alkaa tietyllä tapaa hylkimään, kävelemään ylitse jne. eikä enää puhu minulle ollenkaan. jos näin käy, kontaktien luominen on jälkeen päin liki mahdotonta ja tuntuu aivan ylitsepääsemättömän vaikealta aloittaa enää mitään keskustelua. Pidän kuitenkin ihmisistä ja hauskoista jutuista. hyvässä seurassa voin olla vapautuneesti joko hiljainen tai puhelias. 

Miksi suurin osa ihmisistä on extroverttejä? Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä introverteistä ja siitä miksi joku on hiljaisempi, jotenkin tuntuu että extrovertit eivät ole kovin välkkyjä, vaan suorastaan tyhmiä.

Olen sellainen kuin olen. Jos on sanottavaa, niin sanon. Useimmiten en.

Aiemmassa työpaikassa tästä oli haittaa ja tavallaan menetin arvostusta hiljaisuuteni takia. Siellä arvostettiin äänekkäitä ja häikäilemättömiä tyyppejä.

Nyt uudessa työpaikassa olen vähän puheliaampi, mutta silti olen monesti saanut kuulla olevani hiljainen. Se ei tässä paikassa tosin haittaa, vaan olen saanut arvostusta monelta taholta, ja minun annetaan olla oma itseni.