Lue keskustelun säännöt.
Onko alatiesynnyttäminen vaarallista?
20.07.2019 |
Olen 26v nainen, odotan ensimmäistä lastani. Erehdyin lukemaan erään artikkelin kommentteja, joissa sätittin suomalaisten sektiovastaisuutta. Olen aina ymmärtänyt, että luonnollinen alatiesynnytys on kaikinpuolin turvallisin vaihtoehto synnyttää, mutta kommenttiosiossa joku totesi, että nykyään vauvan pää on niin suuri, että alatiesynnyttäminen on vaarallista äidille ja lapselle.
Synnyttäminen pelottaa ajatuksena jo valmiiksi ihan älyttömästi.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä kolmekymppinen kolmen äiti ei olisi joutunut myöhemmin leikkauspöydälle, jos olisin synnyttänyt sektiolla.
Mutta sitten taas sektio olisi voinut jättää muita vaurioita. Esim kiinnikkeitä vatsaan, joita tuttu gyne kertoi leikanneensa jälkeenpäin potilaalta.
Sairaalan kätilö sanoi, että valtaosalle n.80% jää jotain vaivaa, tyyliin lievästä virtsankarkailusta ulosteenkarkailuun. Laskeumia, hermovaurioita, kiristäviä arpia unohtamatta.
Yleensä kuitenkin kaikki menee hyvin.
Toiset sanoo 80% ja toiset "hyvin harvoille" jää mitään vaivoja... Ota tästä sitten selvää.
No näin mulle ammattilainen sanonut. Pelkkiä laskeumia leikataan 400 kpl Suomessa joka vuosi...
4000
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vauva voi vammautua tai kuolla (suunnitellussa) sektiossa? Siis niin, että samoilla viikoilla syntyessään alakautta olisikin syntynyt hengissä ja terveenä? Ihan siis vilpittömästi kiinnostaa, kun en itse osaa päätellä, mihin vauva voisi sektiossa kuolla. Hätäsektiot tietysti erikseen, niihin kaiketi päädytään silloin, kun on jo joku hätä valmiiksi.
Esimerkiksi näin:
Sektiossa tulee komplikaatioita, joiden seurauksena vauvaa ei saada ajoissa ulos. Edes suunniteltu sektio ei ole varmuudella komplikaatioton.
Alatiesynnytys sujuu ongelmitta ja vauva syntyy terveenä.
Täällä äiti jolla suunnitellussa (pelko)sektiossa lasta ei meinattukaan saada pihalle, vedettiin imukupilla sektiohaavasta. (Tuli muuten 99% varmuudella helpommin sieltä 20-30cm leikkaushaavasta imukupilla kuin alakautta..). Meillä äärimmäinen ja harvinainen tapaus, ei ollut tarkotus pelotella alatiesynnyttäviä. Mutta meilläkin tämän ansiosta 9 pisteen vauva eikä mitään häikkää.
Niin vielä, miten sen vauvan on mahdollista kuolla suunnitellussa sektiossa?
Teidän tapauksessa vauva olisi voinut kuolla, jos häntä ei olisi saatu riittävän ajoissa ulos. Ei tietenkään ole yleistä, mutta täysin mahdollista. Noin vastauksena kysymykseesi.
Jaa'a, meitä on moneen junaan. Sektioita tehdään noin 15-20% ja niillä pelastetaan pieleen mennyt alatiesynnytys. Ilman sektiota 15-20% siis kuolisi. Jos sektiossa olisi noin suuri kuolleisuusluku se olisi lienee jo kielletty 😏
Ap, olen 28 vuotias kolmen lapsen äiti. Entinen synnytyspelkoinen, synnytysten jälkeen olen sitä mieltä että ne olivat upeita kokemuksia, keskimmäisen jopa elämäni upein elämys. Suosittelen että et lue näitä kommentteja, liity facebookissa esim Aktiivisen synnytyksen ryhmään. Jos haluat jutella, saada vertaistukea ja kuulla kokemuksia, laita viestiä sammalakaattti@gmail.com 😊
Vierailija kirjoitti:
Jos/kun kaikki menee hyvin, alatiesynnytys on parempi vaihtoehto sekä synnyttävälle äidille, että syntyvälle vauvalle. Pääsääntöisesti synnytykset sujuvat ilman isompia komplikaatioita.
Sektion kohdalla unohdetaan herkästi, että kyseessä on iso vatsan alueen leikkaus, jossa läpäistään eri kudoskerroksia. Sektiolla syntyvä vauva jää myös ilman elintärkeitä bakteereita, jotka suojaavat vastasyntyneitä tappavilta infektioilta.
Alatiesynnytys voi myös aiheuttaa esim koko loppuelämän kestävän pidätyskyvyttömyyden. Aikamoista rulettia, kun ei voi koskaan tietää miten se oma synnytys tulee menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo oli kyllä p.a.ska idea kysyä palstalta, mutt meni jo...
Itselläni kolme nappiin mennyttä alstiesynnytystä. Epiduraali/spinaalin olen saanut juuri kun tarvitsin (loppuvaiheessa) ja ponnistanut kyykyssä (silloin väliliha joustaa noin 1,5 kertaisesti. Revenneet eivät ikinä näissä keskusteluissa muista manita oliko repeämiä mitenkään yritetty välttää). Kyykyssä on sekin hyvä, ettei juuri tarvitse ponnistaa kun vauva murjoutuu supistusten avulla ulos. Sattuuhan se, mutta kipu loppuu. Itselläni on käynyt niin onnekkaasti, että olen unohtanut kivun sillä sekunnilla kun olen saanut vauvan rinnalle. Sitten seuraavassa synnytyksessä olenkin ollut järkyttynyt, että "apua! Täähän alkaa sattua?! Spinaali!"
Ainahan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, mutta näiden "70 tikkiä alapäähän" -juttujen perusteella et välttämättä halua valita synnytystapaasi. Mieti omien lähtökohtiesi perusteella vaikka ensikertalaisena et tietenkään voi ennustaa kuinka synnytys kuluu vai kuluuko ja joudutaan käynnistelemään ja lopulta leikkaamaan. Jotenkin se lapsi saadaan syliisi.
Meidän esikoinen joutui teholle synnyttyään (keskosena, ei johtunut alatiesynnytyksestä senkin sektiohullut). Oli siinä mielessä hyvä, että oli onnistunut alatie sillä sain jo parin päivän päästä pumpattua maitoa hänelle ja imetys lähti nopeasti käyntiin. Kaksi tietämääni (kiirrellisellä ja hätä)sektiolla synnyttänyttä eivät kumpikaan lopulta imettäneet pitkään ja heidän kohdallaan kuntoutuminen näyttää jääneen puolitiehen, mutta jäähän se tosi monella alatiesynnyttäjälläkin.
Päättäisin ihan sukusi synnytyshistorian ja lantion magneettikuvien perusteella. Jos ne ovat normaalit ja sinä perusterve nainen niin alatie, käy synnytysvalmennus (jos haluat). Jos äitisi ja siskosi ja tätisi ovat menneet hätäsektioksi ja lantiosi on yhtään ahtaan oloinen, vauva perätilassa ja sinulla raskausmyrkytys niin silloin sektio on jo ihan perusteltu. Ja toki voimakkaan synnytyspelon vuoksi jos sektio ei pelota.
Itse olen toipunut täysin ja nopeasti enkä muuten ole saanut ensimmäistäkään tikkiä. Hyvä kunto, ikä, synnytykseen perehtyminen, luotettava tukihenkilö, rentoutuminen, rohkeus, liikkuminen ja järkevä ponnistusasento helpottaa synnytystä jo huomattavasti. Se voi mennä niinkin ja vaikka kolme kertaa putkeen. Jos ongelmia tulee niin eletään sen hetken mukaan.
Muuten suurimmat riskit niille pissankarkailuille on ylipaino, epäaktiivisuus ja ikä, raskaus rasittaa kudoksia, joten jos KAIKKI edelliset kriteerit täyttyvät niin onnittelut lähes 100-varmasta laskeumastasynnytit miten vaan. 8% sektiosynnyttäjistäkin tukee jonkin asteisia laskeumia kun taas 84% alatiesynnyttäjistä ei tule. Ja riskit eivät ole kaikille samat vaan ylipainoisille, epäaktiivisille ja iäkkäimmille suurimmat.
Synnytyksen jälkeen kegeleitä, kyykkyjä, lantionnostoja ja kävelyitä omaa kehoa kuunnellen. Ei juoksua ja hyppyjä tai korsetteja.
Ihmiset voivat sanoa, mitä haluavat, mutta valitsin suunnitellun sektion. Vauva oli yli neljä kiloa ja iso pää. En nähnyt mitään syytä yrittää alakautta, koska tämä vauvalle turvallinen ja minulle rauhallinen tapa synnyttää on myös mahdollinen. (En asu Suomessa muuten, minut on leikattu täysin verovaroilla kyllä).
Olen erittäin tyytyväinen, sain seesteisen ja ihanan alun äitiydelle. Seuraavana päivänä hoidin vauvaa, vaikka nouseminen/kävely oli haastavaa. Sitä seuraavana päivänä pystyin ilman kipuja jo hyvin kävellä, nostaa vauvaa ja hoitamaan hänet. Mies oli koko ajan myös paikalla. Toivuin erittäin nopeasti, en kokenut juuri mitään kipuja missään vaiheessa. Vauvan kanssa oli ihanaa aloittaa elämä yhdessä, kun sain haluamani alun uuteen elämään. Seksiä harrastimme miehen kanssa viikko sektiosta varovaisesti kondomin kanssa ja siitä sekin lähti taas käytiin.
Mielestäni Suomessakin pitää saada valita. Äideille tulee antaa realistinen kuva siitä, mitä odottaa sekä riskeistä. Maissa, joissa saa vapaasti valita, eivät sektiomäärät edes nouse juurikaan. Ja jos niitä verorahoja ei voi naisen elämän suurimpaan tapahtumaan käyttää niin mihin sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä kolmekymppinen kolmen äiti ei olisi joutunut myöhemmin leikkauspöydälle, jos olisin synnyttänyt sektiolla.
Mutta sitten taas sektio olisi voinut jättää muita vaurioita. Esim kiinnikkeitä vatsaan, joita tuttu gyne kertoi leikanneensa jälkeenpäin potilaalta.
Sairaalan kätilö sanoi, että valtaosalle n.80% jää jotain vaivaa, tyyliin lievästä virtsankarkailusta ulosteenkarkailuun. Laskeumia, hermovaurioita, kiristäviä arpia unohtamatta.
Yleensä kuitenkin kaikki menee hyvin.
Toiset sanoo 80% ja toiset "hyvin harvoille" jää mitään vaivoja... Ota tästä sitten selvää.
No näin mulle ammattilainen sanonut. Pelkkiä laskeumia leikataan 400 kpl Suomessa joka vuosi...
4000
Kaikki laskeumat eivät johdu altiesynnytyksistä. Laskeumia on jopa miehillä. Pieleenmennyt alatiesynnytys lisää laskeumien riskiä, mutta kyllä se riski on ihan yksilökohtainen. Lähes 10 % sektiosynnyttäjistäkin kärsii laskeumista, joten siitä voi päätellä millaiset ihmiset laskeumista useimmin päätyy kärsimään. Terve, aktiivininen, nuori nainen harvemmin.
Sektion vastustajat ovat varmaan niitä jotka synnyttekevät normaali kokoisia vauvoja. Niin piti minunkin vauva olla max 4 kg, mutta olikin lähes kilon isompi kuin mitä lääkärit ennustivat. 3. asteen repeämät tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keisarinleikkauksessa on suuremmat riskit, myös lapselle.
Ei muuten ole. Lapsia ei kuole eikä vammaudu keisarileikkauksen vuoksi.
Ja pieleen menneen alatieyrityspakotuksen vuoksi tehtyjen sektioiden riskit on aivan erit kuin suunnitellun sektion.
Sektioiden panttauksen syyt ovat naisen on nyt kärsittävä ja raha.
Raha ja esim lääkärin vapaapäivä ovat syitå miksi esim käynnistys lykätåän huomiseen eikä suinkaan lapsen paras.Kyllä lapsia kuolee myös sektioissa, jopa suunnitelluissa. Sen lisäksi sektio voi aiheuttaa ongelmia seuraavissa raskauksissa.
Ap, synnyttäminen on joskus vaarallista kummalla tahansa tavalla. Yleensä kuitenkin kaikki menee hyvin, kummalla tahansa tavalla. Jostain syystä kuitenkin keskustelupalstoilla on ihmisiä, joiden mielestä alatiesynnytys rikkoo naisen oikeuksia vastaan, sekä ihmisiä, joiden mielestä sektio ei ole synnytys. Älä kuuntele niitä.
Kannatan alatiesynnytystä lähtökohtaisesto vaikka pelkosektioitu olenkin. Haluan kuitenkin lähteen, tai _edes yhden_ tapauksen, jossa lapsi on kuollut suunniteltuun sektioon?
No minäpä kerron. Kyseessä hyvän ystäväni vauva. En tarkalleen tiedä, mitä siellä sektiossa tapahtui, mutta niin vain vauva kuoli. Ja ihan suunniteltu sektio oli kyseessä. Ystävä ei ole jaksanut luonnollisestikaan kertoa yksityiskohtia. Komplikaatioista vain puhui, kun minulle asiasta soitti.
Olen todella pahoillani ystäväsi puolesta. Vauva ei kuitenkaan välttämättä kuollut juuri sektion vuoksi, vaan olisi yhtä lailla kuollut myös alateitse syntyessään. Vaikka suunniteltu sektio ei käsittääkseni lisääkään riskiä vauvan kuolemaan synnytyksessä verrattuna alatiesynnytykseen, ei se myöskään ole mikään taikakeino, jolla vältetään kaikki syntymässä tulevat/ ilmenevät ongelmat.
Raskaus ja synnytys ovat ylipäätään vaarallisia vaiheita naisen elämässä, sen takia niitä seurataan.
Raskausaika on ” ikkuna tulevaisuuteen” eli jos tulee veritulppaa, verenpaine nousee, tulee raskausdiabetes, raskausmyrkytys jne. , tiedät varautua ongelmiin, kun ikää tulee lisää ja muuttaa elintapoja samalla. Kohonneet riskit eivät siis käsitä yksin synnytystä.
Alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma, en tajua miksi joku haluaa varta vasten altistaa itsensä sektion komplikaatiolle, jos se ei ole lääketieteellisistä syistä perusteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on luonnon oma keksintö ja paras sekä äidille ja lapselle. Sektioon liittyy enemmän komplikaatiota, pidempi toipuminen ja lapsen vastustuskyky jää heikommaksi, kun hän ei kulje luonnollisen synnytyskanavan läpi.
Pidempi toipuminen sektiosta? Ei todellakaan ole aina näin. Moni on jo kävelylenkillä viikon päästä sektiosta. Alatiesynnytyksen jälkeen et välttämättä istu kuukauteen.
Tai sektion jälkeen kävele kuukauteen. Minulla vatsakipu ja alkuun jatkui kolme kuukautta niin että jokainen askel sattui vatsaan. En olisi sektiota alunperin halunnut mutta lapsen turvallisuuden takia se jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Ja todella vaikeaa kävely oli ensimmäisen kuukauden, ei ollut edes mahdollista harkita kävelylenkkejä. osa toipuu hyvin, osa ei.
Itse synnytin alhaalta ja kävin kaikki lantionpohjalihaskurssit. Silti seksi ei tunnu enää juuri miltään. Oli ensimmäinen lapsi. Koen asiasta murhetta ja esitän miehelleni nauttivani, vaikka oikeasti en juuri tunne mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sektion vastustajat ovat varmaan niitä jotka synnyttekevät normaali kokoisia vauvoja. Niin piti minunkin vauva olla max 4 kg, mutta olikin lähes kilon isompi kuin mitä lääkärit ennustivat. 3. asteen repeämät tuli.
Pahoitteluni, mutta pelokkaille tiedoksi ettei em.ole vakio.
Vauva 4,5 kg, arvio 5+/-0,5 kg, epitosomia, joka ei tuntunut leikellessä tai kursittaessa ( miksi niitä ei enää yleensä tehdä ?) .
Synnyksestä , raskaudesta jääneet vaivat: suonikohjut, peräpukamat. Suurin syyllinen näihin lienee raskauden loppuvaiheen painoni yli 90kg.
Joku kohdun laskeuma saattaisi olla, mutta tässä iässä kaikki on valahtanut alaspäin.
Kiireelliseen sektioon jouduin edistymättömyyden vuoksi. Lääkäri vaihtui matkalla leikkaussaliin. Vauva voi heti hyvin samoin minä mutta muutaman päivän päästä jouduin takaisin sairaalaan.
Syynä oli vatsakalvontulehdus joka vei minut lopulta useaksi päiväksi teho-osastolle.
Myös sektioissa on omat riskinsä joista ei haluta puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektion vastustajat ovat varmaan niitä jotka synnyttekevät normaali kokoisia vauvoja. Niin piti minunkin vauva olla max 4 kg, mutta olikin lähes kilon isompi kuin mitä lääkärit ennustivat. 3. asteen repeämät tuli.
Pahoitteluni, mutta pelokkaille tiedoksi ettei em.ole vakio.
Vauva 4,5 kg, arvio 5+/-0,5 kg, epitosomia, joka ei tuntunut leikellessä tai kursittaessa ( miksi niitä ei enää yleensä tehdä ?) .
Synnyksestä , raskaudesta jääneet vaivat: suonikohjut, peräpukamat. Suurin syyllinen näihin lienee raskauden loppuvaiheen painoni yli 90kg.
Joku kohdun laskeuma saattaisi olla, mutta tässä iässä kaikki on valahtanut alaspäin.
Niitä ei enää tehdä niin helposti koska ne eivät tutkitusti juuri edistä tai helpota synnytystä tai ehkäise repeämiäkään/ole repeämiä parempi vaihtoehto. Pyritään siihen, ettei repeämiä tulisi ja hyvin monelle niitä ei tulekaan. Nykyisin episiotomia tehdään lähinnä pakosta/jos vauvan vointi vaatii/yritetään saada vauva nopeasti ulos. Episiotomille ei kuitenkaan yleensä ole tarvetta.
Itse kolme lasta synnyttäneenä ei ole jäänyt mitään vaivoja ja olen tyytyväinen siihen miten synnytykset on hoidettu. Minullakin voi vielä olla kuitenkin sektio edessä ja toivon, että sekin menisi sitten hyvin. Halusimme kuitenkin useamman lapsen, joten alatiehen on ollut ihan perusteltua pyrkiä ja nyt kun on useampi lapsi niin toivon toipuvani pian jaloilleni eli onnistunutta alatietä. Varmuuden vuoksi syön kuitenkin maitohappobakteerikuurin, sektion jälkeen on kuulemma v.i.ttumaista käydä vessassa.
Näissä ketjuissa on enemmistönä pahoja synnytystraumojaan käsitteleviä naisia kun todellisuudessa he ovat vähemmistö. Ei sillä, ettei asiasta saisi puhua ja pitää meteliä. Näistä ketjuista vaan saa ihan oikeasti todella vääristyneen kuvan synnytyksistä yleisesti. Siihen päälle vielä "alhaalta" synnyttäneiden trollien valheet niin mielikuva synnytyksistä yleensä alkaa olla kaukana todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on laskettu aika kahden viikon päästä ja olen ensisynnyttäjä. Raskauden puolivälissä alkoi ahdistaa miten selviän synnytyksestä ja pelko on kokoajan voimistunut. En ole kuullut yhtäkään onnellista synnytystarinaa. Neuvolassa en ole osannut vaatia mitään pelkopolikäyntiä. Neuvolalääkäri vaan intti että mies on siellä sitten tukemassa. En edes ole mitenkään kauhean kipuherkkä, mulla on vaan tunne että en selviä siitä, en osaa enkä tunne kroppaani, saati tiedä miten hirveältä se tulee tuntumaan. Mitä jos kätilö on väsynyt ja /tai epäystävällinen..
Hei
Pelko pois.Olen synnyttänyt alateitse nelikymppisenä 2 kertaa. Kaikki sujui ongelmitta, ekalla kerrralla välilihan leikkaus ja muutama tikki, toisella ei mitään. Vain kamalat synnytyskertomukset liikkuvat somessa. Harva jaksaa hehkuttaa tavallista synnytystä.
Ålä pelkää. Ekaan synnytykseen menin kuin huumattuna, endorfiinit olivat niin korkealla ja olin superinnostunut.
Kurjinta koko synnytyksessa oli dagen efter: tyhjä maha heilui kuin kamelin kyttyrä. Onneksi se vetäytyi nopeasti. Lisäksi Naistenklinikalla olin 6h huoneessa, joten unet jäivät vähiin, muuten kaikki meni kuin liukuhihnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keisarinleikkauksessa on suuremmat riskit, myös lapselle.
Ei muuten ole. Lapsia ei kuole eikä vammaudu keisarileikkauksen vuoksi.
Ja pieleen menneen alatieyrityspakotuksen vuoksi tehtyjen sektioiden riskit on aivan erit kuin suunnitellun sektion.
Sektioiden panttauksen syyt ovat naisen on nyt kärsittävä ja raha.
Raha ja esim lääkärin vapaapäivä ovat syitå miksi esim käynnistys lykätåän huomiseen eikä suinkaan lapsen paras.
Juuri näin. Ja sektion saa pelkoperusteella ihan lainkin mukaan, kunhan vain pitää päänsä. Oli muuten turvallinen, levollinen, seesteinen ja kivuton kokemus - turvallinen erityisesti vauvalle. Jäi tosi hyvät muistot eikä kroppaan mitään ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
No mä kolmekymppinen kolmen äiti ei olisi joutunut myöhemmin leikkauspöydälle, jos olisin synnyttänyt sektiolla.
Mutta sitten taas sektio olisi voinut jättää muita vaurioita. Esim kiinnikkeitä vatsaan, joita tuttu gyne kertoi leikanneensa jälkeenpäin potilaalta.
Sairaalan kätilö sanoi, että valtaosalle n.80% jää jotain vaivaa, tyyliin lievästä virtsankarkailusta ulosteenkarkailuun. Laskeumia, hermovaurioita, kiristäviä arpia unohtamatta.
Yleensä kuitenkin kaikki menee hyvin.
Jos arpi on synnytyksenjälkeinen vaiva, niin silloinhan 100% sektioiduista jää "jotain vaivaa".
No näin mulle ammattilainen sanonut. Pelkkiä laskeumia leikataan 400 kpl Suomessa joka vuosi...