Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
PLUS SIZE VS RAJU YLIPAINO, mielipiteitä!
20.07.2019 |
Nyt on todella paljon ristiriitaisia mielipiteitä tästä. On noussut ilmiöt "Bodypositivity" ja "Fat acceptance" yms.
Jotkut ovat todella kurvikkaita ja jotkut omenan muotoisia. Eli siitäkin kiistellään millainen on olla oikealla tavalla plus size.
Missä menee teidän mielestä raja vai onko sitä? Normaalipaino on minusta todella laaja käsite, ja rasvaa voi olla masussa ja reisissä yms olematta mikään plus size. Plus size kattaa mielestäni ja pyöreyttä ja on sellainen chubby. Omaa silmää viehättää plus kokoiset, laittautuneet naiset. Normaalipainosta ylös siis.
Miten te määrittelette tämän?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ansaitsevat ihmisarvon ja tulla kunnioitetuksi ihmisinä painosta huolimatta.
Kyllä. Mutta kaikki eivät ansaitse päästä Sports Illustratedin kanteen tai muotinäytökseen malliksi.
Öh? Miksi ihmeessä ei? Lihavienhan tulisi harrastaa liikuntaa ja lihavtkin tarvitsevat vaatteita päällensä. Malleina pitäisi olla lyhyitä, keskipituisia, pitkiä ja kaikenmuotoisia ihmisiä. Sehän se asiakaskunta on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itse olen elämäni aikana suurimman osan aikaa ollut hoikka. Kolmenkympin paikkeilla lihoin erinäisistä kriiseistä ja niiden alkoholilla ja ruoalla lääkitsemisestä johtuen 25 kg niin että 35 vuotiaana painoin 73 kg. Vaihdevuodet minulle tuli jo 42-vuotiaana ja ne aiheuttivat niin paskan olon että en jaksanut välittää vaikka kuolisin, söin ja join vaan kunnes painoin 110 kg. Eli olen nyt sairaalloisen lihava.
Hassua on, että olin kroppaani ja ulkonäköäni tyytymättömämpi hoikempana. 50-kiloisena murehdin riippumallisia tissejä, liian ylhäältä leviävää neliönmuotoista lantiota, lattapyllyä ja lyhyitä sääriä. 70-kiloisena olin mielestäni oksettava kaljamahainen läskipallo. Jossain 90 kilon kohdalla taas kiinnostus ulkonäköön loppui kokonaan joten en tosiaan enää märehdi mielessäni miltä näytän.
Moni varmaan olisi ollut sitä mieltä että näytin oikeasti parhaimmaltani 65-75 kilossa, ja jos nyt katson sen ajan kuvia näytän mielestäni hyvältä. Mutta silloin tosiaan istuin kotona häpeämässä ällöttävyyttäni. Ja luulen että jos joskus lihon 150-kiloiseksi niin katson kuvia joissa painoin 100 kiloa ikävöiden: oi kun näyttäisin vielä noin hyvältä. Ulkonäön suhteen painoasia on kovin suhteellista.