Miksi kukaan ei auta?

Hae itsellesi apua ! Ei kenenkään tarvii jäädä yksin. Netistä vaan ettimään missä olisi lähin apu sinulle. Tsemppiä ja jaksamista ! 

Minkälaista tukea tarvitset ja mistä olet hakenut apua?

En voi tarjota lohtuaaa .. sillä olen vain ihmineee eeee eeeee eeeen .. en voi tarjota lämpöää, sillä itsekin palelen .. ... ja maata aste leee eee eeeeeen 

Sinccis

Jos ei pysty niin sitten ei pysty. Mistä olet hakenut apua?

Kenen tarkalleen mielestäsi pitäisi auttaa sinua? Ei ladattu kysymys suuntaan eikä toiseen. Kunhan haluan sinun valaisevan sitä, miksi mielestäsi jonkun pitäisi "korjata" sinut ja elämäsi.

Minulla on lukuisia ongelmia eri elämän osa-alueilla. Olisin varmaan terapeutin pahin painajainen. En ole hakenut apua mistään, kun en tiedä mistä sitä saisin ja tarvitsisinko sitä sitten vähän sieltä sun täältä, kun ovat niin laaja-alaisia ja monimuotoisia. On vanhoja traumoja ja uusia ongelmia, mitkä nyt kyllä varmaan johtuvat vanhoista asioista. Ne vaan jääneet painamaan ja muuttamaan muotoaan kasvaen ja paisuen vain isommaksi, mahdottomiksi kantaa. Sitten pelkään myös merkintöjä tiedoissa niin en voi hakea mistään, mistä jää pysyvä jälki. En ole vielä päässyt haluamalleni alelle ja ne haittaisivat suuresti. 

ap

alelle = alalle

Vierailija kirjoitti:

Kenen tarkalleen mielestäsi pitäisi auttaa sinua? Ei ladattu kysymys suuntaan eikä toiseen. Kunhan haluan sinun valaisevan sitä, miksi mielestäsi jonkun pitäisi "korjata" sinut ja elämäsi.

Tätä juuri tarkoitan. En pysty korjaamaan sitä yksin. En tosin särkenytkään sitä yksin. Kai sitä pitää odottaa, että taakat itsessään painavat maan alle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lukuisia ongelmia eri elämän osa-alueilla. Olisin varmaan terapeutin pahin painajainen. En ole hakenut apua mistään, kun en tiedä mistä sitä saisin ja tarvitsisinko sitä sitten vähän sieltä sun täältä, kun ovat niin laaja-alaisia ja monimuotoisia. On vanhoja traumoja ja uusia ongelmia, mitkä nyt kyllä varmaan johtuvat vanhoista asioista. Ne vaan jääneet painamaan ja muuttamaan muotoaan kasvaen ja paisuen vain isommaksi, mahdottomiksi kantaa. Sitten pelkään myös merkintöjä tiedoissa niin en voi hakea mistään, mistä jää pysyvä jälki. En ole vielä päässyt haluamalleni alelle ja ne haittaisivat suuresti. 

ap

Merkintöjä tiedoissa? Terapiasta ei jää sellaisia merkintöjä, joihin tulevalla työnantajalla tai kouluttajalla olisi oikeus. Oleellisia tietoja ovat rikosrekisteri ja luottotiedot. Kirjoitat aika pitkästi ja sentimentaalisesti, mikä viittaa siihen, että olet aika pitkään yksin haudutellut kaikenlaisia asioita ja niistä on tullut päivittäisen elämäsi keskus. Olen aika varma siitä, että menit minkä tahansa ammattiauttajan luokse, hän on nähnyt kaikenlaista, mikä ylittää omat juttusi. Eli mene reippaasti auttajan luokse äläkä käytä tätä mahdollisuutta omahyväiseen marttyyriuteen vaan itsesi todelliseen auttamiseen. Uhrius on tämän päivän huomion hakemisen lippulaiva, mutta ole parempi kuin se. Mene hakemaan apua ja luovu uhrimentaliteetista, jotta saat oikeasti jotain muuta, parempaa tarkoitusta olemassaolollesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lukuisia ongelmia eri elämän osa-alueilla. Olisin varmaan terapeutin pahin painajainen. En ole hakenut apua mistään, kun en tiedä mistä sitä saisin ja tarvitsisinko sitä sitten vähän sieltä sun täältä, kun ovat niin laaja-alaisia ja monimuotoisia. On vanhoja traumoja ja uusia ongelmia, mitkä nyt kyllä varmaan johtuvat vanhoista asioista. Ne vaan jääneet painamaan ja muuttamaan muotoaan kasvaen ja paisuen vain isommaksi, mahdottomiksi kantaa. Sitten pelkään myös merkintöjä tiedoissa niin en voi hakea mistään, mistä jää pysyvä jälki. En ole vielä päässyt haluamalleni alelle ja ne haittaisivat suuresti. 

ap

Merkintöjä tiedoissa? Terapiasta ei jää sellaisia merkintöjä, joihin tulevalla työnantajalla tai kouluttajalla olisi oikeus. Oleellisia tietoja ovat rikosrekisteri ja luottotiedot. Kirjoitat aika pitkästi ja sentimentaalisesti, mikä viittaa siihen, että olet aika pitkään yksin haudutellut kaikenlaisia asioita ja niistä on tullut päivittäisen elämäsi keskus. Olen aika varma siitä, että menit minkä tahansa ammattiauttajan luokse, hän on nähnyt kaikenlaista, mikä ylittää omat juttusi. Eli mene reippaasti auttajan luokse äläkä käytä tätä mahdollisuutta omahyväiseen marttyyriuteen vaan itsesi todelliseen auttamiseen. Uhrius on tämän päivän huomion hakemisen lippulaiva, mutta ole parempi kuin se. Mene hakemaan apua ja luovu uhrimentaliteetista, jotta saat oikeasti jotain muuta, parempaa tarkoitusta olemassaolollesi.

Haluamalleni alalle hakeutuessa tarkastetaan terveystiedot, erityisesti psyykkinen vointi huomioiden. 

ap

Missä päin olet? Ei tarvi laittaa kaupunkia, mutta suurinpiirtein suunta. Mikä on suurin ongelmasi?

Luuletko sitten jotenkin paremmin pärjääväsi, jos pääset sille alalle ilman hoitoa? Aivan varmasti pystyisi tekemään työtäsi terveenä paremmin kuin puolikuntoisena merkintöjen pelosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lukuisia ongelmia eri elämän osa-alueilla. Olisin varmaan terapeutin pahin painajainen. En ole hakenut apua mistään, kun en tiedä mistä sitä saisin ja tarvitsisinko sitä sitten vähän sieltä sun täältä, kun ovat niin laaja-alaisia ja monimuotoisia. On vanhoja traumoja ja uusia ongelmia, mitkä nyt kyllä varmaan johtuvat vanhoista asioista. Ne vaan jääneet painamaan ja muuttamaan muotoaan kasvaen ja paisuen vain isommaksi, mahdottomiksi kantaa. Sitten pelkään myös merkintöjä tiedoissa niin en voi hakea mistään, mistä jää pysyvä jälki. En ole vielä päässyt haluamalleni alelle ja ne haittaisivat suuresti. 

ap

Merkintöjä tiedoissa? Terapiasta ei jää sellaisia merkintöjä, joihin tulevalla työnantajalla tai kouluttajalla olisi oikeus. Oleellisia tietoja ovat rikosrekisteri ja luottotiedot. Kirjoitat aika pitkästi ja sentimentaalisesti, mikä viittaa siihen, että olet aika pitkään yksin haudutellut kaikenlaisia asioita ja niistä on tullut päivittäisen elämäsi keskus. Olen aika varma siitä, että menit minkä tahansa ammattiauttajan luokse, hän on nähnyt kaikenlaista, mikä ylittää omat juttusi. Eli mene reippaasti auttajan luokse äläkä käytä tätä mahdollisuutta omahyväiseen marttyyriuteen vaan itsesi todelliseen auttamiseen. Uhrius on tämän päivän huomion hakemisen lippulaiva, mutta ole parempi kuin se. Mene hakemaan apua ja luovu uhrimentaliteetista, jotta saat oikeasti jotain muuta, parempaa tarkoitusta olemassaolollesi.

Haluamalleni alalle hakeutuessa tarkastetaan terveystiedot, erityisesti psyykkinen vointi huomioiden. 

ap

Ok. Siispä: mitä olet ajatellut tehdä korjataksesi asian? Jos kyseisellä alalla kysellään hyvän mielenterveyden perään, siihen on varmasti hyvä syy. Tuskin itse haluaisit jonkun kilarin ottavan vastuuta kyseisestä ammattitehtävästä?

Soita yöllä 112, hakeudu päivystykseen ja kerro päivystävälle oireistasi. Jos tuuri käy niin pääset Kelan maksamaan terapiaan. Jos käy tuuri uudelleen, saat hyvän terapeutin ja sitten käytät tilaisuuden hyväksesi ja kaivaudut itseesi pohjamutia myöten kunnes saat kaiken paskan puhuttua pois itsestäsi.

Eikä mistään jää mitään merkintöjä minnekään, jotka työllistymistä haittaisivat. Sulta jää koko työelämä väliin, jos odotat, että ongelmat ratkeaa kotona ahistumalla. Vaikka se vaikeaa onkin niin eka askel on vaan otettava itse.

Puhun kokemuksesta mutta ymmärrän senkin, että mulla kävi todella tuuri: päivystävä lääkäri otti ahdistukseni todesta ja ohjasi minut terapeutille, joka oli tehtäviensä tasalla. Kahden ja puolen vuoden jälkeen (pari jaksoa Zoloftia matkan varrella) olin rakentanut itseni uudestaan ja palikat olivat paremmassa - hyvässä - järjestyksessä.

Tästä on parisenkymmentä vuotta ja nämä vuodet on olleet hienoa aikaa. Kun muistan, mitä elämä oli ennen kuin sain eheytymismahdollisuuden niin nyt en enää ihan jokaisesta pikku töyssystä viitsi valittaa enkä kulkea naama nurpassa.

Mutta helevetillistä hommaa se on ja vaatii itseltäkin hurjasti motivaatiota ja rohkeutta kaivautua sinne syvimpiin mutakuoppiinsa. Terapeutille ja itselleen on oltava rehellinen ja otettava apu vastaan. Ja itse se keskeisin työ on silti tehtävä.

Kerrottakoon vielä sekin, että mulla oli terapeutille matkaa 50 km enkä jättänyt kertaakaan väliin vaan ajoin itse kelillä kuin kelillä. Eli kun mahdollisuus järjestyy, se on otettava vastaan ja ryhdyttävä töihin.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Soita yöllä 112, hakeudu päivystykseen ja kerro päivystävälle oireistasi. Jos tuuri käy niin pääset Kelan maksamaan terapiaan. Jos käy tuuri uudelleen, saat hyvän terapeutin ja sitten käytät tilaisuuden hyväksesi ja kaivaudut itseesi pohjamutia myöten kunnes saat kaiken paskan puhuttua pois itsestäsi.

Eikä mistään jää mitään merkintöjä minnekään, jotka työllistymistä haittaisivat. Sulta jää koko työelämä väliin, jos odotat, että ongelmat ratkeaa kotona ahistumalla. Vaikka se vaikeaa onkin niin eka askel on vaan otettava itse.

Puhun kokemuksesta mutta ymmärrän senkin, että mulla kävi todella tuuri: päivystävä lääkäri otti ahdistukseni todesta ja ohjasi minut terapeutille, joka oli tehtäviensä tasalla. Kahden ja puolen vuoden jälkeen (pari jaksoa Zoloftia matkan varrella) olin rakentanut itseni uudestaan ja palikat olivat paremmassa - hyvässä - järjestyksessä.

Tästä on parisenkymmentä vuotta ja nämä vuodet on olleet hienoa aikaa. Kun muistan, mitä elämä oli ennen kuin sain eheytymismahdollisuuden niin nyt en enää ihan jokaisesta pikku töyssystä viitsi valittaa enkä kulkea naama nurpassa.

Mutta helevetillistä hommaa se on ja vaatii itseltäkin hurjasti motivaatiota ja rohkeutta kaivautua sinne syvimpiin mutakuoppiinsa. Terapeutille ja itselleen on oltava rehellinen ja otettava apu vastaan. Ja itse se keskeisin työ on silti tehtävä.

Kerrottakoon vielä sekin, että mulla oli terapeutille matkaa 50 km enkä jättänyt kertaakaan väliin vaan ajoin itse kelillä kuin kelillä. Eli kun mahdollisuus järjestyy, se on otettava vastaan ja ryhdyttävä töihin.

Tsemppiä!

Miksi yöllä?

Hakeudu kriisikeskuksen kautta keskusteluapuun, hyvä aloituspaikka ellei tiedä mistä lähtee liikkeelle, voi vaikka soittaa ensin, ei jää merkintöjä minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Soita yöllä 112, hakeudu päivystykseen ja kerro päivystävälle oireistasi. Jos tuuri käy niin pääset Kelan maksamaan terapiaan. Jos käy tuuri uudelleen, saat hyvän terapeutin ja sitten käytät tilaisuuden hyväksesi ja kaivaudut itseesi pohjamutia myöten kunnes saat kaiken paskan puhuttua pois itsestäsi.

Eikä mistään jää mitään merkintöjä minnekään, jotka työllistymistä haittaisivat. Sulta jää koko työelämä väliin, jos odotat, että ongelmat ratkeaa kotona ahistumalla. Vaikka se vaikeaa onkin niin eka askel on vaan otettava itse.

Puhun kokemuksesta mutta ymmärrän senkin, että mulla kävi todella tuuri: päivystävä lääkäri otti ahdistukseni todesta ja ohjasi minut terapeutille, joka oli tehtäviensä tasalla. Kahden ja puolen vuoden jälkeen (pari jaksoa Zoloftia matkan varrella) olin rakentanut itseni uudestaan ja palikat olivat paremmassa - hyvässä - järjestyksessä.

Tästä on parisenkymmentä vuotta ja nämä vuodet on olleet hienoa aikaa. Kun muistan, mitä elämä oli ennen kuin sain eheytymismahdollisuuden niin nyt en enää ihan jokaisesta pikku töyssystä viitsi valittaa enkä kulkea naama nurpassa.

Mutta helevetillistä hommaa se on ja vaatii itseltäkin hurjasti motivaatiota ja rohkeutta kaivautua sinne syvimpiin mutakuoppiinsa. Terapeutille ja itselleen on oltava rehellinen ja otettava apu vastaan. Ja itse se keskeisin työ on silti tehtävä.

Kerrottakoon vielä sekin, että mulla oli terapeutille matkaa 50 km enkä jättänyt kertaakaan väliin vaan ajoin itse kelillä kuin kelillä. Eli kun mahdollisuus järjestyy, se on otettava vastaan ja ryhdyttävä töihin.

Tsemppiä!

Nykyään ohjataan oman terveyskeskuksen mt-vastaanotolle, ja jos hyvä tuuri käy, sieltä kirjoittaa psykiatri lähetteen, jolla on mahdollista hakea Kelan osittain maksamaa terapiaa. Ja jonot ovat pitkät.

Soita johonkin näistä.

https://www.puheet.net/auttavat-puhelimet-suomessa/

Kyllä apua on saatavilla, mutta ei kukaan tiedä tulla sitä sinulle tarjoamaan. Matalan kynnyksen ensi askel on soittaa johonkin auttavaan puhelimeen. Siellä kuunnellaan ja neuvotaan mielellään eteenpäin.

Ja jos pystyt kirjoittamaan noinkin selkeästi kuin tänne, niin joka ikinen terapeutti on nähnyt pahempaa.

Rohkeasti vain apua hakemaan ja jätä tuollaiset ajatukset että olisit joku "pahin painajainen". Et varmasti ole. Terapeutit on sitä varten että ne auttaa vastaavissa tilanteissa olevia ihmisiä eteenpäin. Jätä kaikenlainen häpeä taaksesi ja huolla itsesi kuntoon. Tsemppiä!